Lue keskustelun säännöt.
Äitinä olemisen taakka
15.06.2022 |
Mulla on 18v poika. Isänsä lähti kun poika oli 2v. Isä on kuitenkin pitänyt poikaansa yhteyttä ja tavannut nämä vuodet. Hän on nyttemmin hyvin varakas yrittäjä.
Minä olen keskituloinen. Aina olemme asuneet Ok talossa, jossa pojalla oma huone.
Poika harrastaa paljon.
Minä ole vuosien ajan kuskannut, pessyt kamoja, seissyt makkaranpaistossa jne..
Syö kuin hevonen, kannan ruokaa kaappiin kirjaimellisesti kassikaupalla, siivoan jäljet, pesen pyykit, vaihdan lakanat, maksan mopovakuutukset, vaatteet ja puhelinlaskut, annan rahaa jne, jne..
Nyt hän ilmoitti keväällä ettei mene kesätöihin, koska haluaa harrastaa ja levätä.
Pyysin leikkaamaan nurtsin, ei tapahdu, viemään roskat, ei tapahdu.
Tänään tuli keskustelussa ilmi että isällä on kaikkea ja siellä olisi parempi, ihme kuittailua miten minä en ole hankkinut tarpeeksi esim. harrastusvaatetta
Sanoin että mene sitten isällesi.
Hän maksaa min elarit ja sponssaa harrastuksen kk maksut. Poika käy noin 2-4 pvä/kk siellä.
Mä olen niin ärsyyntynyt, kiittämätön nulikka, tekisi mieli marssittaa omilleen.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä vaan! Poika on 18 ja päättää itse. En tiedä, miten Suomessa elatusmaksut menevät yli 18-vuotiaan suhteen, mutta olen IHAN varma että vaikka elatusmaksua maksaisit, pääsisit taloudellisesti helpommalla, kun sitä suuret määrät syövät poikaa ei olisi ruokakunnassasi, ja mopomaksut ja vakuutukset ja puhelin olisi exäsi asia. Ja muutenkin pääsisit helpommalla, kun et enää lakanoita vaihtaisi ja jälkiä siivoisi etkä kuskaisi, et paistaisi makkaroita ja niin edelleen.
Sinuna muuttaisin pois omakotitalosta joko pienempään, tai omistusasuntoon, heti kun poika on isällään. Esimerkiksi joka toinen viikonloppu kylään tulevalle pojalle riittäisi nukkumiseen ihan pieni soppi, semmoinen alkovi olohuoneen yhteydessä tai muu pieni tila, jonka laitat kauniiksi. Ja kun se on äiti-viikonloppu, ketään kavereitakaan ei tarvitse ruokkia/juottaa. Hymyä (herttaista, hieman surumielistä hymyä) huuleen, kun pojalle ja exällesi sanot että hyvänen aika, jos se on 18-vuotiaan toive, sinä et ainakaan ole hänen onnensa tiellä!
Siis anna mennä vaan!
Terveisin: Kokemuksen syvä rintaääni jonka 17-vuotias tytär muutti isälleen