Ihmiset valittavat "ystävistään", jotka kohtelevat heitä törkeästi. Miksi he ovat tekemisissä?

Aivan. Itse olen hyljännyt/estänyt nämä oudot "ystävät" kokonaan. He eivät ole hyväksi minulle.

Näin on. Estoon vaan. Elämä on lyhyt.

Koska ihmissuhteissa opitaan ja totutaan tiettyihin rooleihin, jotka vähä vähältä vakiintuvat. Yllensä ystävyys ei ala törkeyksillä, mutta matkan varrella jotain tapahtuu, ihmisten olosuhteet muuttuvat ja käytös sen myötä.

Parasta tietysti olisi, että ystävyyden kehityskeskustelu pystyttäisiin käymään kasvokkain asianosaisten välillä eikä keskustelupalstalla. Joskus tilanne ehkä on luisunut liian pitkälle. Mutta keskustelupalstalta voi hakea tukea omaan reflektointiin ja ajatusten järjestelyyn. Molemmilla on kuitenkin oikeus omaan näkemykseen ja sen julki tuomiseen, täällä valittaessa harvoin saa selkeyttä ystävyyden ongelmiin molemmista näkökulmista.

Todelliseen ystävyyteen kuuluu myös riitelyä ja vastamäkiäkin. Vähän niinkuin parisuhteisiinkin. Törkeää kohtelua ei kuitenkaan kenenkään tarvitse sietää, varsinkaan jos se on jatkuvaa ja pitkäkestoista. Syitä törkeään käytökseen voi tietysti etsiä itsestäänkin, jos siihen kykenee.

Jos törkeä kohtelu asiasta keskustelemisen jälkeenkin vain jatkuu, niin välit voi laittaa jäihin ja lähteä kohti uusia ystävyyksiä.

Toisaalta ei kukaan ole virheetön. Kaikilla on joitain ärsyttäviä ominaisuuksia persoonallisuudessaan. Ne korostuvat esim. stressaavassa elämäntilanteessa. Ja kun itse on huonolla tuulella, niistä toisen ärsyttävistä piirteistä saattaa valittaa kohtuuttoman paljon.

Pitkäaikainen törkeä kohtelu, ilkeys, hyväksi käyttäminen jne., on asia erikseen.

Itse katkaisin välit kun toinen lähinnä vaan vttuili, piikitteli ja arvosteli kaikkia tekemisiäni ja mistä pidän, minne menen (esim. lomamatkat).. En tiedä oliko välillä kateutta vai mitä, mutta ei nappaa olla tuollaisen hlön kaveri.. Myös puhui aina itsestään, minulta kyseli asioita mitkä olin selittänyt jo aikaisemmin..

Googlaa traumasidos

Eniten näissä itse ihmettelen sitä, että kutsutaan kavereiksi/ystäviksi, mutta sitten niille ei kuitenkaan voi muka mistään epäkohdasta tai mielipahasta huomauttaa.

Ihminen voi muuttua tällaiseksi ja moni toivoo Paluuta vanhaan. Valitettavasti ihmiset yleensä eivät palaa entiselleen kun muuttuvat kerran.

Itseä harmittaa kun nuorena olin oikeasti ilkeiden tyyppien kanssa pidempäänkin ystävä. Pelkäsin vaan niin kamalasti yksin jäämistä ja olin arka etsimään uusia tuttavuuksia.

Nyt vanhempana tajuaa että maailma on täynnä ihmisiä ja yksinkin voi paremmin kun naljailun kohteena. Ystävyyden perusta on ystävällisyys kuitenkin. Jännä että sellaisia " välitapauksia" ei juuri ole ollut, yhdenkään jättämistä en ole katunut sekuntiakaan. Jos voi huonosti jonkun seurassa, paras poistua.