Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen? Alkava burnout?
14.06.2022 |
Mulla on ollut elämäni rankin puolivuotinen takana. Läheisten menetyksiä, parisuhde todella koetuksella parhaillaan ja työpaikan vaihto takana (viimeisin toki positiivinen muutos, mutta suuri sellainen). Nyt tuntuu vaan etten jaksa. Päivät tahmaista taistelua päivästä toiseen, ajateltava vain yksi päivä kerrallaan, muutoin tuntuu kaatuvan kaikki päälle. Ahdistaa, itkettää. Ja tuntuu että muutoinkin on ihan hirveästi hommaa. Vapaapäivät täyttyy hommista, muutama pakollinen opiskelujuttukin painaa kesällä niskaan. Mistä aikaa mihinkään? Miten hillitä ahdistusta? Osa päivistä hyviä ja mukavia, mutta liikaa näitä kun tuntuu taiteilevan veitsenterällä. Syöminen lähtenyt ihan lapasesta, kiloja kertyy ja siitäkin ahdistus lisääntyy. Mitä teen? Puolisokin tänään kysyi, miten meinaan talvesta selvitä kun tää kesäkin yhtä taistelua.
Kommentit (10)
Nyt kannattaa priorisoida kunnolla. Onko työssä koeaika jo takana ja onko vakkari, jos niin pohdi voisitko vähentää työtunteja? Voit vedota opiskeluihin, tai ottaa opintovapaatakin.
Toinen vaihtoehto on siirtää opiskelut kauemmas tulevaan, jos voit. Jos et niin sitten eka vaihtoehto.
Ja pudota elämästä kaikki pikkumenotkin pois, rauhota elämä täysin. Välillä on otettava vähän iisimmin, jotta jaksaa taas lähteä nousuun.
Juttele myös puolison kanssa tosissaan, mitä hän ehdottaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisitko jotenkin nuo kokemukset ja käsiteltävissä oleevat asiat osaksi työtäsi?
Kun puhut etttä terällä se kertoo paineesta eli on pienesssä epämääräisessä mytyssä kaikki.
Itsellä oli tuo sama, että paino nousi koska söin stressiin. Ensin vähensin työtä ja sitten jäinkin opintovapaalle. Joskus liika on vaan liikaa.
Mulla oli sama. Työterveys totesi että kaikki opiskelut ja harrastukset ym pois ja paukut töihin. Enpäs tehnytkään, vaan annoin mennä burnouttiin. Sen verran tsemppasin että sain gradun valmiiksi burnout lomalla (se oli ainoa kesken oleva työ) ja voi että oli helppoa kun jäi sekä työt että opiskelut hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa priorisoida kunnolla. Onko työssä koeaika jo takana ja onko vakkari, jos niin pohdi voisitko vähentää työtunteja? Voit vedota opiskeluihin, tai ottaa opintovapaatakin.
Toinen vaihtoehto on siirtää opiskelut kauemmas tulevaan, jos voit. Jos et niin sitten eka vaihtoehto.
Ja pudota elämästä kaikki pikkumenotkin pois, rauhota elämä täysin. Välillä on otettava vähän iisimmin, jotta jaksaa taas lähteä nousuun.
Juttele myös puolison kanssa tosissaan, mitä hän ehdottaisi?
Koeaika menossa ja opiskeluja en voi keskeyttää/ vähentää. Kaikki lasten hommat jääneet kontolleni, tänäänkin yhden päivän vapaallani juoksin lasten kanssa neljässä eri menossa, joista kaikki pakollisia. Puoliso reissuhommissa, niin siitä ei arkisin apua ole ja vapaat sillä menee remontoidessa, sekin pakko saada ennen talvea valmiiksi. Oon yrittänyt ottaa iisisti, mutta ei onnistu enempää. Kaikki siivoukset yms minimissä, enimpiä imuroin ja vessaa pesen. Kaikki ikkunan ja matonpesut yms odottaa parempia aikoja. Tunnen itseni, että tarvitsen aikaa vain olla, mutta se on niin vaikeeta saada onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea juttu. Kerrot, että on töitä, opiskelua, lapsia joista ei voi vähentää. Vaikka saisit kaikki nuo pois niin toipumisessa menee viikkoja tai kuukausia. Pari vaihtoehtoa:
1. Jatkat eteenpäin samalla tavalla ja toivot, että helpottaa. Kauanko valmistumiseen menee vielä? Kuinka pieniä lapset ovat? Jos opinnoissa menee vuosia ja lapset ovat vauvaikäisiä niin voi olla aika pitkä aika.
2. Tiputat jotain pois. Sanot kouluun, että burnoutin takia pidät vapaavuoden. Sanot töissä, että burnoutin takia et jatka enää.
3. Pyydät ja vaadit apua. Isovanhempia jotka voivat hoitaa lapsia päivän? Sossun lapsituki, vai mikä se on, joka hoitaa lapsia tai siivoaa kotia silloin tällöin. Miehen tullessa sanot, että nyt ei voi mitään lapset ovat sinun hoidettava. Tämä vaihtoehto ei sitten paljoa auta, ihan kriittistä ja päivän tai parin lepoa vaan.
4. Vedät kunnollisen burnoutin ja jäät pakosti sairaslomalle töistä ja koulusta.
Mikään vaihtoehdoista ei ole helppo tai kevyt. Enempää en valitettavasti osaa auttaa tässä kohdassa.
Ja nyt ero tulossa. Eikä uudesta asunnosta tietoakaan, kun ei niitä vaan tällä pikkukylällä ole. Kauemmas en haluaisi muuttaa, siinä muuttuisi myös lasten koulut. Kai sitä nyt vaan jaksaa kun on pakko, katsotaan kuin kauan... Toivottavasti mahdollisimman sovussa kuitenkin ero menisi ja asunto vapautuisi kuin ihmeen kaupalla jostain. Kaivakaa mut sit jostain ojan pohjalta, kun loppuu jaksaminen lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ero voi olla hyväkin juttu! Eipähän tarvitse enää pettyä toiseen jatkuvasti. Lapset viikko-viikko, niin saat omaa aikaa. Halutaan vuokrata -ilmoitus faceen ja oikotielle. Tää on nyt sun uusi alku, tästä alkaa parempi elämä! Selviät kyllä.
Jätä opiskelut joksikin aikaa. Yksinhuoltajana saat apua lapsiperheiden kotipalvelusta, kysy kunnan sosiaalitoimesta lapsiperheiden palveluista. Mitenhän teillä onnistus viikko-viikko systeemi kun mies reissutyössä ?
Saisitko jotenkin nuo kokemukset ja käsiteltävissä oleevat asiat osaksi työtäsi?