Olin karanteenissa viime vuonna enkä ole toipunut siitä vieläkään

Asuin silloin siis solukämpässä, meitä oli yhteensä neljä. Kämppikselläni oli todettu tartunta ja sen takia me kolme muuta jouduimme 21vrk karanteeniin. Kaksi muutakin sairastuivat vuorollaan, ja joka kerta minun 21vrk lähti kulumaan alusta niin että lopulta olin 35vrk karanteenissa.
Yli kuukausi 13 neliön huoneessa oli yhtä tuskaa, etenkin kun äänieristys oli täysin olematon eli puhelimessakaan ei voinut puhua sisällä. Kävin alkuvaiheessa päivittäin ulkona ja soittelin silloin läheisille, mutta olin silti tosi kovilla.
Kun karanteeni alkoi toisen kerran alusta, aloin lamaantua ja lopulta kun vapaus koitti niin en ollut peseytynyt tai ulkoillut moneen päivään.
En saanut enää koulutehtäviä tehtyä, ei kiinnostanut vastata läheisten viesteihin, arjen perustoiminnot eivät enää sujuneet.
Viime kesäkuussa minulla todettiin vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita, enkä ole toipunut siitä. Koko edellinen lukuvuosi meni aivan penkin alle, vaikka yritin parhaani ja haluaisin kovasti saada koulun loppuun.
Tuntuu vain ylivoimaiselta lähteä kouluun, kun pitäisi ensin päästä sängystä ylös, käydä suihkussa, pakata laukku, pestä hampaat, pukea päälle ja ylipäätään pyykätä jotta olisi puhtaita vaatteita.
Sanokaa nyt joku että olette kokeneet saman? Tuntuu ettei kukaan ymmärrä minua.