Kokemuksia psykoosista

Itsellä 5 kk jakso menossa. Huvittavin oli ajatus että olen miljonääri. Rahaa kertyi ja kertyi jollekin salaiselle tilille. Ap

Että sain riivaajan McDonaldsin ruuasta.

Sähköhoito auttaa.

Sain väärän lääkereseptin ja lääkkeen sivuvaikutuksena oli psykoosi. Kun katsoin itseäni peilistä näytti siltä että pää halkeaa niin että puoliskot jakautuvat. Täytyi käsillä kokeilla onko pää kasassa. Koska lääke oli uusi, aloin heti epäillä sitä. Jätin ottamatta ja palasin takaisin normaalin. Pidän mieluummin vaivani kun koen tuon uudelleen.

Mun äitini kuvitteli milloin mitäkin. Joskus hän oli Jeesus lasta odottava Maria, joskus Raakel

Aina joku raamatun hahmo.

Tuntemani henkilö oli vakuuttunut että eräs toinen henkilö oli joutunut paloittelusurman kohteeksi mutta sitten taas istui saunassa. Todella haastavia aikoja.

Pelkäsin tekeväni työssäni niin ison mokan, että siitä kerrottiin tv-uutisissa. Kuvittelin myös, että työkaverit vetävät joukolla turpaan mua koska tuhosin heidän työpaikan ja heillä asuntolainat.

Mikä lääke on ollut paras? Tietty se on yksilöllistä, mutta haluaisin tietää kokemuksia. Lähiomaiselle ollaan aloittamassa lääkitys. Kumpi parempi; tabletti vai injektio?

Kuvittelin, että minusta kirjoitetaan vauva- palstalla. Kuvittelin, että kirjoitellaan muissakin foorumeissa. Että minua seurataan ja olen ikäänkuin naurun aihe. Ahdistuin, jos tunsin, että minua lähestyi ihminen, jolla oli minusta enemmän tietoa kuin pitäisi olla.

Että olen jonkun pienen sisäpiirin naurun aihe.

Sain onneksi lääkkeet ja sillä tiellä olen edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke on ollut paras? Tietty se on yksilöllistä, mutta haluaisin tietää kokemuksia. Lähiomaiselle ollaan aloittamassa lääkitys. Kumpi parempi; tabletti vai injektio?

Minä olen syönyt Peratsinia, toimiva lääke. Tabletteina. Tosin keskivaikeaan tai lievään psykoosiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että minusta kirjoitetaan vauva- palstalla. Kuvittelin, että kirjoitellaan muissakin foorumeissa. Että minua seurataan ja olen ikäänkuin naurun aihe. Ahdistuin, jos tunsin, että minua lähestyi ihminen, jolla oli minusta enemmän tietoa kuin pitäisi olla.

Että olen jonkun pienen sisäpiirin naurun aihe.

Sain onneksi lääkkeet ja sillä tiellä olen edelleen.

Jos siis se olisikin ollut totta, niin olen syönyt lääkkeitä 15 vuotta. Sen aikana sain sairaan lapsen väärän miehen kanssa ja olen ollut työttömänä / toimettomana koko ajan. Surullista.

Vähän sama kuin tuolla edellä, luulin että joudun töissä käyneestä pikkumokasta oikeuteen ja menetän työni ja perheeni. Luulin että minua seurataan töissä kameroilla, kuljeskelin yövuorossa etsimässä niitä. Lopulta tuntui että aiheutan vaan olemassa olollani pahaa muille ja eristäydyin kotiin. Kuukausi suljetulla ja uusi lääkitys päälle, helpotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että minusta kirjoitetaan vauva- palstalla. Kuvittelin, että kirjoitellaan muissakin foorumeissa. Että minua seurataan ja olen ikäänkuin naurun aihe. Ahdistuin, jos tunsin, että minua lähestyi ihminen, jolla oli minusta enemmän tietoa kuin pitäisi olla.

Että olen jonkun pienen sisäpiirin naurun aihe.

Sain onneksi lääkkeet ja sillä tiellä olen edelleen.

Jos siis se olisikin ollut totta, niin olen syönyt lääkkeitä 15 vuotta. Sen aikana sain sairaan lapsen väärän miehen kanssa ja olen ollut työttömänä / toimettomana koko ajan. Surullista.

Huh! Sitä joskus miettii, että missä olisin ilman psykoosia ja burnoutia. Olisin arvostettu omassa ammatissani ja olisin ehkä matkustellut jonkun verran. Elämäni olisi aivan erilaista.

Nyt tulit oikeaan paikkaan kysymään. 👍

Kuvittelin psykoosissa, että kaikki radiosta kuulemani musiikikappaleet liittyivät jotenkin minuun ja uutiset lehdissä samoin. Lisäksi pelkäsin, että joku aikoo jotain pahaa minulle ja perheelleni.

Lääkitys ollut jo kauan, Abilify, sopii ihan hyvin minulle. Sivuvaikutuksiakin toki on, kuten tunteettomuus ja väsymys, mutta psykoosi on pysynyt poissa.

Luulin lukevani ihmisten ajatuksia. Olin todella jumalallisissa tiloissa, enkä kokenut että mikään voisi minua enää pysäyttää. Päiväkirjani oli täynnä oivalluksia erilaisten biisien tarkoituksista, yksittäisiä 'tärkeitä' sanoja ja kuvauksia elämän numerologisesta merkityksestä.

Join lähinnä smoothieita ja paasasin raamatullisia opetuksia.

Onneksi laskeuduin itsekseni takaisin ihmisyyteen. Enkä ehtinyt tehdä mitään ihan tolkutonta. Nykyään voin terveemmin kuin ikinä, tuli meinaat traumat ja pelot käsiteltyä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että minusta kirjoitetaan vauva- palstalla. Kuvittelin, että kirjoitellaan muissakin foorumeissa. Että minua seurataan ja olen ikäänkuin naurun aihe. Ahdistuin, jos tunsin, että minua lähestyi ihminen, jolla oli minusta enemmän tietoa kuin pitäisi olla.

Että olen jonkun pienen sisäpiirin naurun aihe.

Sain onneksi lääkkeet ja sillä tiellä olen edelleen.

Ehkä se onkin ollut totta ja minulla on ollut valepsykoosi. Mitä jos näin? Olen ehkä syönyt lääkkeitä turhaan 15 vuotta. Sen aikana en ole seurustellut ollenkaan, koska vievät seksuaaliset halut ja paino on noussut.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke on ollut paras? Tietty se on yksilöllistä, mutta haluaisin tietää kokemuksia. Lähiomaiselle ollaan aloittamassa lääkitys. Kumpi parempi; tabletti vai injektio?

Minulla toimii olanzapin ja aripiprazole yhdessä. Lisäksi masennukseen voxra ja unilääkkeenä tenox. Opamox tarvittavissa sekä propral.

Tällä kombolla jotain tunteitakin. Aikaisemmat lääkkeet vetivät ihan tunteettomiksi.

Tohtori Sykerö. kirjoitti:

Nyt tulit oikeaan paikkaan kysymään. 👍

Minähän nimenomaan kuvittelin, että vauva-palstalla kirjoitellaan minusta. Joten olen tässä asiassa ihan oikeassa paikassa. 

Netti on kyllä yksi p e r s l ä p i. Jos en olisi ikinä eksynyt nettiin kertomaan asioitani, elämäni olisi täysin toisin.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö. kirjoitti:

Nyt tulit oikeaan paikkaan kysymään. 👍

Minähän nimenomaan kuvittelin, että vauva-palstalla kirjoitellaan minusta. Joten olen tässä asiassa ihan oikeassa paikassa. 

Netti on kyllä yksi p e r s l ä p i. Jos en olisi ikinä eksynyt nettiin kertomaan asioitani, elämäni olisi täysin toisin.

Ja arvatkaa, miltä tuntuu olla totaaliyksinhuoltaja ja omaishoitaja, kun lapsi sairastaa harvinaista sairautta? Samalla luet täältä v i t t u m a i s i a kommentteja lapsesi sairaudesta. Pää hajoaa, kun hoidat yksin esim. avosydänleikkauksesta toipuvaa pientä lasta. Koitat pitää pääsi kasassa ja kuvitella, että kaikki on vain kuvitelmaa.