Kannattaako vakavasti homealtistuneen muuttaa vanhaan taloon?
Olen altistunut homeelle jo ala-asteella opiskellessani homekoulussa ja osan yläasteelta kävin myös hyvin todennäköisesti homeisessa koulussa joka onneksi sit purettiin toisin kuin ala-aste joka toimii yhä. Tän jälkeen muutin ensiasuntooni joka sit todettiin homeen takia purkukuntoiseksi ja vaikka muutin alle puolen vuoden asumisen jälkeen pois niin terveyteni oli näiden kaikkien jälkeen melko romuna.
Minulla on nyt vuoden 2020 jälkeen todettu mm astma, muutamia uusia allergioita ja oon asunut vanhemmillani tän homeasunnon jälkeen eli heinäkuussa tulee kolme vuotta. Haluaisin omaan kämppään ja olen katsellutkin vaihtoehtoja ja kaiken järjen vastaisesti ihastun aina vanhoihin rakennuksiin kuten ennen 70lukua tehtyihin kerrostaloihin ja vanhoihin omakotitaloihin. Erityisesti kiikarissa olisi 1946 valmistunut 120neliötä käsittävä puoltoistakerroksinen paritalon puolikas johon on tehty kuntokartoitus (mm homekoirat) ja talo on pidetty hyvässä kunnossa ja kuntotarlastuksessa mitään vikaa ei löytynyt, hinta on kohtuullinen.
Vanhemmat on muuttoa siihen vastaan koska kuulemma jopa vanhat homeettomat talot saattaa aiheuttaa homeelle vakavasti altistuneille oireita, mutta kukaan alan ammattilainen ei ole tätä mulle vahvistanut kun olen kysynyt.
Onko täälä ketään homeesta sairastunutta joka osais kertoa vähän kokemuksia?
Kommentit (9)
Eikös tämä homehörhöilybuumi tullut ja mennyt. Nyt on ihan muut asiat in.
Kaupunkiympäristössä ei ole homeita. Uuden tornitalon ylinmpään kerrokseen. Sinne ei homehiukkaset levitoi
Homeherkillä on kyllä ilmiömäinen kyky saada homealtistusoireita ihan joka paikassa, mutta erityisen paljon vanhoissa rakennuksissa.
En sinuna muuttaisi mihinkään vanhaan rakennukseen.
Eikö olisi järkevämpää asua vuokralla?
Kaksi kertaa homealtistuneena astmaatikkona asun vanhassa kerrostalossa. Altistumiset tapahtuivat nimenomaan uudemmissa taloissa, työpaikoilla. Itse en muuttaisi mihinkään täysin uuteen enkä 50-lukua tuoreempaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi järkevämpää asua vuokralla?
Ja pysyä köyhänä? Miksi, kun voi asua omaisuuttaan samalla kartuttaen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi järkevämpää asua vuokralla?
Ja pysyä köyhänä? Miksi, kun voi asua omaisuuttaan samalla kartuttaen?
Omistusasuminen ei aina kartuta omaisuutta, varsinkin vanhojen talojen arvo voi romahtaa. Jos AP nyt muuttaa sinne paritaloon jonka ehkä ostaa, ja saakin siellä oireita ja jostain löytyy mikrobivaurio/hometta, niin mitäs asunnolle sitten tehdään? Varsinkin jos hän alkaa oireilla niin ettei pysty itse asumaan talossa. Remontoida voi, jos vauriokohta on pieni. Aina se ei ole helposti paikallistettavissa. Ja voi tulla kalliiksi.
Asunnon myyminen ei ole enää helppoa, kun vika on jo löytynyt, tai pitäisi vain valehdella ostajille että ei täällä mitään ole. AP voi haastaa myyjän oikeuteen, mutta prosessissa voi mennä vuosia ja lopputulos ei aina suosi ostajaa. Kun hän yrittää myydä asunnon eteenpäin, hän joutuu itse myyjän asemaan.
Mulla on vanha talo enkä saa tästä oireita, mutta outoja hajuja tuntuu joissain nurkissa. Olisin kyllä peloissani jos talon ostaisi joku homealtistunut, koska vanhat talot voivat sisältää homeen lisäksi erilaisia kemiallisia yhdisteitä mm vanhoista puunsuoja-aineista, voi olla kreosoottia ym. Oireet voivat tulla viiveellä vasta kun jo asuu.
Hometta voi löytyä minkä ikäisestä talosta tahansa tai olla löytymättä. Todennäköisimpiä homepesiä ovat tasakattoiset ja valesokkeliset 1960-1980luvun talot ja 1970luvulla "energiansäästöremontin" kokeneet vanhat talot joissa ilmanvaihto saatettu sen ajan "muodin" mukaan tukkia kokonaan. Jos haluaa hyvät mahdollisuudet saada terve koti niin kannattaa ostaa joko uusi talo tai yli 60v hyvin pidetty talo jota EI OLLA REMONTOITU 1970 LUVULLA, koska niissä on vähiten rakennusvirheitä.
Noi homeoireet on puhtaasti korvienvälissä. Samaa sarjaa kuin sähköyliherkkyydet