Jos on pienenä tosi reipas ja rohkea tarkoittaako se sitä, että aikuisenakin on?

Kaverini oli lapsuudesta teini-ikään ylivilkas ja rehvakas.

Aikuisena varautunut ja sisäänpäinkäöntynyt, häpeää lapsuutensa suorasukaista esiintymistä.

Meillä reipas ja rohkea poika on vanhempana rauhallinen ja harkitseva, kun taas todella ujo ja varautunut lapsi onkin koululaisena tosi rohkea ja uskaltaa kertoa mielipiteensä.

Mun reipas ja puhelias lapsi hiljeni teini-iässä ja nyt kun on 24v alkaa taas jo jutellakin.

Oon itekin huomannut että usein kääntyy juuri "väärinpäin". Nuorena sosiaalinen ja reipas, vanhempana arka ja pelkää sosiaalisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Oon itekin huomannut että usein kääntyy juuri "väärinpäin". Nuorena sosiaalinen ja reipas, vanhempana arka ja pelkää sosiaalisia tilanteita.

Jos on lapsena ujo ja koululaisena rohkea, niin mitenköhän sitten aikuisena? 🤔

Isän luonne vaikuttaa eniten?

Varmaan suhteellisen pysyvää, mutta ei välttämättä.

Olin todella ujo ja varautunut lapsi. Olen rauhallinen ja introvertti edelleen, mutta minusta tuli kuitenkin opettaja.

Siskoni oli tosi sosiaalinen, puhelias ja reipas lapsena. On minua sosiaalisempi myös nyt aikuisena. Vilkkaus näkyi aikuisuutena levottomuutena.

Eihän se luontainen temperamentti mihinkään muutu. Käytös voi muuttua elämänkokemusten tai tietoisen kontrolloinnin kautta.

Mä olin lapsuudessa tosi rohkea. Sitten tuli tauko, kiitos kiusatuksi joutumisen. Kesti vuosikausia että sain rohkeutta takaisin mm. sosiaalisissa tilanteissa. Se pelko pilkan kohteeksi joutumisesta kesti todella pitkään. Toisilla se kestää loppuelämän.

Minä olin (perheen ainoana) lapsena rohkea ja äänekäs. Toin mielipiteeni kysymättä esiin ja oletin, että sitä myös kuunnellaan. Se että mielipiteeni ja minä olen maailmannapa oli minulle itsestään selvyys Sain tästä silloin tällöin sanomista mm. päiväkodissa ja koulussa. Elämä on myös opettanut, ettei kannata olla ihan ensimmäinen jonossa ja kaikkeen ei pidä syöksyä suinpäin.

Nykyisin olen yhä rohkea ja sosiaalinen, mutta en ole suuna päänä omien juttujeni kanssa. Pyrin enemmänkin kuuntelemaan ja huomioin aina myös muut. Ihan tavallinen kai olen.

Se riippuu miten on kasvatettu. Jos sitä rohkeaa ja riehakasta lasta aina moititaan ja käsketään olla hiljaa, se vaikuttaa itsetuntoon ja käytökseen aikuisena. Ujot taas joutuu opettelemaan miten pärjätä sosiaalisissa tilanteissa ja se puheliaisuus saattaa olla vain semmoista pintaa ja roolia, joka uuvuttaa pidemmän päälle.