Epätasa-arvoinen avioliitto, erota vai jatkaa?

Nyt alkaa itsellä olla todella lähellä tästä liitosta lähteminen N24. Teemme mieheni M27 kanssa molemmat fyysistä työtä ja voisi sanoa että olen "äijä-alalla" teen eristys työtä joka on välillä todella raskasta riippuen tottakai työmaasta ja myös työpäivän pituudesta esim: joskus 12h. Mieheni tekee vastaavaa hommaa mutta hän saattaa joskus olla pidemmälläkin puolella Suomea töissä sanoisin muutaman kerran puoleen vuoteen ja silloin on automaattisesti oletus että minä käyn hoitamaan ruuat kaupasta tämä on minusta ymmärrettävää. Mutta olen hermostunut kun tulee valitusta siitä mitä olen ostanut ja että en ole osannut ostaa oikeita asioita tai tehdä oikeaa ruokaa, vaikka olen jo alustavasti häneltä kysynyt mitä kaupasta tarvitsee tai mitä syödä. Mainittakoon vielä että olen hoitanut kaikki kotiasiat viimeisin viiden vuoden ajalta kuten kaiken siivouksen, ei edes itse laitan likaisia vaatteitansa pyykkiin vaan joudun keräämään niitä ympäri kämppää ja olettaa mitkäköhän on likaisia ja mitkä ei. Mietin että missä menee raja? Lisäksi hän vähättelee työni raskautta ja että ei ole sellaista mitä hänellä on ja tämä satuttaa minua koska olen itse usein poikki töistäni. Okei, juu ei varmaan ole yhtä raskasta mutta lisäksi hoidan kuitenkin kaikki nämä kotona olevat asiat, laskut, pyykit, tiskit, ruuat, lemmikit (useita) vaikka itse tekisin 12h kestävän työpäivän ja kuinka vihloisi paikkoja. Monesti ollaan asiasta puhuttu ja olen pyytänyt häneltä mielestäni vähän osallistumista kuten esim että heittäisi likaiset vaatteensa pyykkiin mutta sekään ei ole mennyt "perille". Onko tässä mitään tehtävissä vai olenko päästänyt itse tilanteen siihen että häntä palvellaan ja tottunut siihen itsekkin? Tuntuu että joudun vain itse jatkuvasti myöntyilemään ja hän ei tee mitään kotona joudun myös jatkuvasti olemaan hänen perheelleen apuna maatilalla. Ostimme myös lemmikin minkä hän halusi ja joudun nyt hoitamaan sitä täysin ja opiskelemaan jatkuvasti että mitä se tarvitsee ja hakemaan ruuat pitkän matkan takaa. Tiedän että teksti on hyvin valittavan sävyinen mutta en oikeasti tiedä mitä tekisin ja olen todella väsynyt ja kun esim miehelleni sanon näistä että voisitko tehdä näin niin saan täyttä kurkkua huutoa kasvoilleni ja heittää asiaan liittymättömiä asioita riitaan. Minulla ei hirveästi ole tukiverkostoa jolle voisin asiasta puhua niin ulkopuolisten mielipide auttaisi hurjasti että mitä voisin tehdä tai miten voisin vaikka sanoa asiasta niin että siitä ei tulisi riitaa. Kiitos kaikille jos jaksoitte lukea tämmöistä paskaa..!