Lue keskustelun säännöt.
ahdistaa itsensä tarkkailu
24.02.2010 |
nimittäin joka kerran kun korotan ääntäni lapsille tai peräti karjaisen niille, niin tulee heti ihan hirveä ahdistus, että joko musta taas tehdään lastensuojeluilmoitus.
Minusta tehtiin ilmoitus reilu vuosi sitten, kun huusin lapsilleni. Myönnän, että huusin liian kovaa ja pari perkelettäkin pääsi. Ilmoitus oli ihan hirveä järkytys mulle itselleni. Olen sen jälkeen tarkkaillut käytöstäni tosi tarkasti. Ja voin ihan varmasti sanoa, ettei meiltä oo sen jälkeen tosiaankaan kuulunut mitään tavallisesta lapsiperheestä poikkeavaa meteliä. Mutta joka kerta kun hermostun lapsille, niin iskee kamala ahdistus, että en kai vain huutanut. Pakko rauhoittua, etten huuda ja ettei tuu ilmoitusta. Siis tietenkään en halua lapsilleni huutaa heidän itsensä takia, mutta se lastensuojeluilmoitus kalvaa vaan aina mieltäni.
Joidenkin mielestä olen takuulla ansainnut ahdistukseni. Mutta jos oikeesti parantaa tapansa, niin eikö tää ahdistus jo riittäis? Seuraako tää mua koko loppu elämäni?
Kommentit (5)
Onko lapsille huutaminen lastensuojeluasia??? Apua, minä ja lähes kaikki tuntemani äidit ovat lastensuojelutapauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietippä, ilman ilmoitusta karjuisit vieläkin, ehkä jopa entistä enemmän ja aiheuttaisit lapsillesi ikuiset traumat.
Uskon, että ahdistus sitä myötä helpottaa kun itsehallintasi paranee.
huudat ja opetella toisenlaista tapaa käsitellä tunteita ja niin edelleen. Sitten tulee vähemmän tilaiteita joissa tekee mieli huutaa ja sitä kautta pääset sitten siitä ahdistuksestakin. Hyvähän se on, ettet enää huuda lapsillesi.
olen samaa mieltä, että tapaus oli hyväksi opiksi mulle. Tilanne oli se, että meillä oli hankala vauva (itkuinen, valvoi öitä) ja uhmis kaksivuotias. Tilanne oli jo tosi kivasti hanskassa ja oltiin päästy hyvään rytmiin lasten kanssa. Olin ilokseni huomannut, että oon paremmalla tuulella, esikoisen kanssa puuhattiin kaikkea kivaa ja olin iloinen, että olin jo oppinut ennakoimaan huutotilanteet ja päivät sujui kivasti. Mut sit tuli se ilmoitus, kun nehän laahaa tietysti vähän perässä. Et tavallaan oltiin menty parempaan päin, mutta sitten se ahdistus alkoi oikeen kunnolla. Vaikka siis kaikki oli kunnossa, niin kyllä tuo viranomaisten puuttuminen asioihin pelästyttää ja alkaa tosiaan ahdistaa. En nyt tietysti oo mikään malliäiti, mutta aina vaan jaksaa pelätä, että ei kai joudu siihen ruljanssiin enää. Ei meistä ees tullu lastensuojelun asiakkaita, vaan se jäi tarkstuskäyntiin.
kuka teki ilmoituksen?