Lue keskustelun säännöt.
Elämä on sarja luopumisia
05.06.2022 |
Nyt reilu 4kymppisenä havahtunut siihen ja asiaa on vaikea niellä. Viimehetket olisi tehdä jotain muutosta ammatillisesti, koska en viihdy/jaksa sitä/siinä mitä teen, mutta kun ei ole mitään hajuakaan mistään muusta ja talous kuitenkin vaatii (asuntolaina maksettu n.2v kuluttua) palkkaani, niin *olankohautus*.
Luopumista, ja kuolemista.
Kommentit (8)
Valitettavasti nykyelämän pätkätöiden/osa-aikaisten maailmassa vakipaikasta kannattaa pitää kiinni, jos jatkuvuus on turvattu ja jos on velkaa. Jos vaihtaa alaa, niin sellaiseen, missä töitä varmemmin piisaa.
Itse oon 61, osa-aikaeläkkeellä, osa-aikatyössä, mieluisassa. Ei velkoja. Olen tyytyväinen, mutta ihmettelen miten nykynuoret suunnittelee asunnon ostoa tai lasten hankintaa tässä pirstaloidussa työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poropeukalo kirjoitti:
Valitettavasti nykyelämän pätkätöiden/osa-aikaisten maailmassa vakipaikasta kannattaa pitää kiinni, jos jatkuvuus on turvattu ja jos on velkaa. Jos vaihtaa alaa, niin sellaiseen, missä töitä varmemmin piisaa.
Itse oon 61, osa-aikaeläkkeellä, osa-aikatyössä, mieluisassa. Ei velkoja. Olen tyytyväinen, mutta ihmettelen miten nykynuoret suunnittelee asunnon ostoa tai lasten hankintaa tässä pirstaloidussa työelämässä.
Niinpä, on sydäntäsärkevää kuunnella oman varhaisaikuisen teinin toivottomuutta mm sen suhteen kuinka voi ikinä tulla palkallaan toimeen ja miten ylipäätään sijoittuu työelämässä ja ettei varmasti ikinä tule olemaan varaa omaan kotiin tai kesämökkiin (rakastaa olla ns maalla ja luonnossa eikä aio kaupunkiin jäädä) tai ehkä ei edes autoon (jota taas tarvitsisi koska ei haluaisi täällä kaupungissa asua).
Että en tiedä 😭
Vierailija kirjoitti:
Poropeukalo kirjoitti:
Valitettavasti nykyelämän pätkätöiden/osa-aikaisten maailmassa vakipaikasta kannattaa pitää kiinni, jos jatkuvuus on turvattu ja jos on velkaa. Jos vaihtaa alaa, niin sellaiseen, missä töitä varmemmin piisaa.
Itse oon 61, osa-aikaeläkkeellä, osa-aikatyössä, mieluisassa. Ei velkoja. Olen tyytyväinen, mutta ihmettelen miten nykynuoret suunnittelee asunnon ostoa tai lasten hankintaa tässä pirstaloidussa työelämässä.
Niinpä, on sydäntäsärkevää kuunnella oman varhaisaikuisen teinin toivottomuutta mm sen suhteen kuinka voi ikinä tulla palkallaan toimeen ja miten ylipäätään sijoittuu työelämässä ja ettei varmasti ikinä tule olemaan varaa omaan kotiin tai kesämökkiin (rakastaa olla ns maalla ja luonnossa eikä aio kaupunkiin jäädä) tai ehkä ei edes autoon (jota taas tarvitsisi koska ei haluaisi täällä kaupungissa asua).
Että en tiedä 😭
Tuo on se realiteetti nykyään. Inhottavaa. Ja samalla tuutataan puppua, että pidät vaan unelmistas kii ja uskot ittees niin vain taivas on rajana, oot luuseri jos et saavuta unelmiasi. Mutta kun ei se noin mene.
Vierailija kirjoitti:
Poropeukalo kirjoitti:
Valitettavasti nykyelämän pätkätöiden/osa-aikaisten maailmassa vakipaikasta kannattaa pitää kiinni, jos jatkuvuus on turvattu ja jos on velkaa. Jos vaihtaa alaa, niin sellaiseen, missä töitä varmemmin piisaa.
Itse oon 61, osa-aikaeläkkeellä, osa-aikatyössä, mieluisassa. Ei velkoja. Olen tyytyväinen, mutta ihmettelen miten nykynuoret suunnittelee asunnon ostoa tai lasten hankintaa tässä pirstaloidussa työelämässä.
Niinpä, on sydäntäsärkevää kuunnella oman varhaisaikuisen teinin toivottomuutta mm sen suhteen kuinka voi ikinä tulla palkallaan toimeen ja miten ylipäätään sijoittuu työelämässä ja ettei varmasti ikinä tule olemaan varaa omaan kotiin tai kesämökkiin (rakastaa olla ns maalla ja luonnossa eikä aio kaupunkiin jäädä) tai ehkä ei edes autoon (jota taas tarvitsisi koska ei haluaisi täällä kaupungissa asua).
Että en tiedä 😭
No ei se nyt noin epätoivoista ole! Kyllä töitä vielä riittää, ja sehän on vaan etu ettei halua asua tyyliin Helsingin keskustassa, halvemmalla pääsee muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on siinä, että elämän ensimmäiset 20-30 vuotta luopumista ei juuri ole vaan uusia kivoja juttuja. Vanhemmiten uusia asioita vähemmän ja vanhoja katoaa alkaen ihan omista (iso-)vanhemmista eli asia kääntyy päälaelleen, joka sitten helposti aiheuttaa kriisiytymistä.
Mutta eikö oikeasti oo nykyisin vaikeempi löytää se kiva työ, missä viihtyy ja viel vakkarina??? Vrt vaik 80-luku?
Näin on. Tähän kun alettaisiin ihmistä hellästi opettamaan jo lapsesta pitäen, säästyisi suuremmilta kriiseiltä jatkossa. Elämä on aika kurjaa.