Haluan olla lääkäri
Olen koulutukseltani ylioppilas (tosin todistus ei ole kummoinen). Lukion jälkeen opiskelin lähihoitajaksi ja siitä sitten jonkun vuoden päästä sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajan töitä tein vuoden verran jonka jälkeen sain lapsia ja menin töihin aivan muualle. Nyt nelikymppisenä on ruvennut harmittamaan ammattivalinnat tai lähinnä uranousun kesken jääminen ja haluaisin lähteä opiskelemaan lääkäriksi. Epätoivoinen haave? Mitä lisäopintoja tarvitaan aikuiselta, pelkällä lukion todistuksella pääsen tuskin lähelle pääsykoettakaan. Sairaanhoitajaopinnot menivät hyvin, mutta työkokemusta taas ei ole, mutta tiedän että olisin hyvä lääkäri.
Onko ketään joka olisi samanlaisen haaveen polun onnistuneesti kulkenut?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Eikö joskus ollut olemassa muuntokoulutus sairaanhoitajasta lääkäriksi?
Ei ole enää. Hoitajan koulutuksella ei voi korvata lääkiksen kursseja.
Ala opiskelemaan lukion fykebi ja hae pääsykokeella ensi keväänä. Unelmasi ei ole mitenkään mahdoton. Tsemppiä!
Hoitajan uran jatko on kylläkin terveystieteet yliopistossa eikä niinkään lääkis joka on käytännössä ihan eri alaa.
Siitä vaan yrittämään. Aloita opiskelu saman tien, jos tosissasi haluat. Fysiikkaa, bilsaa, kemiaa, matikkaa. Varaudu siihen, ettei onnistu, niin mieti myös joku plan B.
Lehdessä oli juttua siivoojasta, joka pääsi liki viiskymppisenä lääkikseen. Kaikki on mahdollista.
Ei mahdotonta mutta vaatii kyllä hurjasti töitä, ellei ole jo pohjalla L rivi yo-todistuksessa. Joko kirjoitustulosten nosto laaja matikka, äikkä, A-enkku, pari isopisteistä reaalia sinne L ja E tasolle tai laajaa oppimäärää vastaavat pääsykoeopinnot bilsa, fyke pilkunnussimistasoisesti osattuna ja ymmärrettynä ja erinomainen laskurutiini ja kaavanpyörittelyosaaminen fy-ke laskuissa.
En tiedä, kannattaako kuluttaa tähän vuosia. Lääkärin työ on kuitenkin lopulta aika perseestä. Harva haluaa jäädä peruslisuriksi terkkaan eli vaatii sitten vielä sen perus 6 v. koulutuksen jälkeen toiset 6 v. erikoistumista, muuttamista tai kulkemista monelle eri paikkakunnalle erikoistumiskoulutuksen aikana, paljon päivystämistä jne. Nuorena sen vielä jaksoi. Enää en jaksaisi. Eikä pää ja kroppa tahdo kestää enää tätä päivystävän alan sairaalatyötä viisikymppisenä. Päivät on jo raskaita ja päivystykset siihen päälle (pivä työ 7.30 -15 ja siitä jatkuu hommat aamuun klo 8 saakka ja viikoloppuna 24h klo 08-08) kuormittaa ihan liikaa.
Urannousu ei ole jäänyt kesken. Olet vaan opiskellut eri ammatteja ja nytkin harkitset uuden ammatin.
Mieti kuitenkin vielä. Miksi haluat lääkäriksi ja aiotko sitä oikeasti tehdä? Turha haaskata 6 vuotta ja sitten jätät senkin kesken. Olet jo 40v niin et saa ikinä menetettyjä palkkoja "takaisin", sen kuuden vuoden edestä kun opiskelu vaatii ja sinun olisi pakko olla opintovapaalla.
Uranousu ei mene lähäri-sh-lääkäri vaan sh voi kouluttautua vaikka oman alan erikoisosaajaksi (vaikka anestesia-tehohoitaja) tai suorittaa korkeamman jatkotutkinnon ja vaikka tutkimustyötä tai opetustyötä terveystieteissä. Lääkärintutkinto on eri alaa ja siihen koulutus lähdetään ihan nollasta. Toki sh työ sivuaa lääkärintyötä mutta ei ole samaa työtä eri tasolla.
Jos lapset on jo isoja, niin hae ulkomaille lääkikseen. Sisäänpääsy lähes varma, kunhan vaan maksat lukukausimaksut.
Mikset opiskelisi erikoissairaanhoitajaksi?
Miksi et opiskelisi terveystieteitä? Tai terveyshallintotieteitä? Pääset siisteihin töihin, joissa on hyvät palkat ja joistavat työajat, etätyömahdollisuudet. Mahdollisuus päästä sairaalan hallintoon töihin.
Outo aloitus. Luulisi että alalle hakeutuva haluaa auttaa ihmisiä eikä "olla lääkäri".
Spoileri: lääkärit ei yleensä hakeudu alalle auttaakseen ihmisiä. Se ei ole mikään kutsumusammatti. Sinne hakeudutaan, koska pidetään luonnontieteitä kiinnostavana ja halutaan ratkaista hankalia ongelmia, koska työllisyys on hyvä, kyseessä on statusala ja palkkataso on paperilla hyvä (toki siitä 6000e palkasta jää oikeasti käteen vain vähän reilu 3000e....). Myöskään hoitotyö ei ole mitään kutsumustyötä, jota tehdään vain auttamisen ilosta tai velvollisuudesta, oli työolot ja palkat mitä hyvänsä. Kutsumustyö on määritelmä, joka pitäisi poistaa käytöstä, etenkin jos sillä perustellaan jotain velvollisuuksia tai huonompia työehtoja.
Lukion pitkä matematiikka, pitkä fysiikka, biologia.
Samasta aiheesta on blogi kolmenmama. Mutta valitettavasti ei tainnut Janina taaskaan päästä sisälle. Panostusta monta vuotta, huono omatunto kun lapset jää vaille äitiä pääsykoevalmistautumisen takia, valtavat paineet...(muuten lapset tulee jäämään ilman äitiä myös seuraavat 12 v, jos hän lääkikseen pääsee...)
Vierailija kirjoitti:
Spoileri: lääkärit ei yleensä hakeudu alalle auttaakseen ihmisiä. Se ei ole mikään kutsumusammatti. Sinne hakeudutaan, koska pidetään luonnontieteitä kiinnostavana ja halutaan ratkaista hankalia ongelmia, koska työllisyys on hyvä, kyseessä on statusala ja palkkataso on paperilla hyvä (toki siitä 6000e palkasta jää oikeasti käteen vain vähän reilu 3000e....). Myöskään hoitotyö ei ole mitään kutsumustyötä, jota tehdään vain auttamisen ilosta tai velvollisuudesta, oli työolot ja palkat mitä hyvänsä. Kutsumustyö on määritelmä, joka pitäisi poistaa käytöstä, etenkin jos sillä perustellaan jotain velvollisuuksia tai huonompia työehtoja.
Pakko kysyä, hankalia ongelmia?
Miten realismi olisi ongelma? Ei lääkärin työ tai hoitajan työ ole mitään kutsumusammatteja. Kiinnostus on eri asia kuin "kutsumus".
Eikö joskus ollut olemassa muuntokoulutus sairaanhoitajasta lääkäriksi?