Mistä olette luopuneet lastenne takia?

Vois sanoa, että olen luopunut lähes kaikista harrastuksista ja omista menoista sekä matkustelusta.

Mutta kyllä se sitten taas tulee takaisin, kun lapset tuosta vähän kasvavat.

Eikä kyllä kaduta yhtään. Muutettiin isoon taloon kauemmas keskustasta. Välillä kun on viihteellä tai edustustilaisuuksissa tms sitä miettii, että olis kätevää jos kämppä olis tuossa kävelymatkan päässä...



Mutta lasten etu on iso piha, iso talo ja rauhallisempi ympäristö. Voihan sitä sitten lasten ollessa isompia muuttaa keskustaan takaisin jos tahtoo!

koulutukseni sekä koulutusta vastaavan työpaikkani.

ja joo, toki sitä voisi tavoitella takaisin, mutta eipä se enää tunnu niin tärkeältä



olen luopunut myös omista kodin ulkopuolisista harrastuksista, toistaiseksi

:)

Ah, nyt ne onneksi alkaa taas olla takaisin, kun pienimmäinenkin on 5v. Ja viikonloppuaamuisin saa nukkua kun lapset viihtyvät keskenään.



Kaukomatkoista olemme luopuneet sillä minusta ei ole mieltä maksaa matkoista niin kamalasti, kun on rajoittunut liikkuja lasten uniajan tms vuoksi.

Vapaudesta, hyvästä mielestä jne.

ja tykkäsin tupakista ihan hirveesti. mutta en halua myrkyttää omaa vauveliani.

Olen sanonut parille työpaikalle kanssa ei, jos edellyttävät säännöllistä matkustamista tai jos vastuu on globaali, niin että roikkuu telcoissa kaiket illat. Mutta en koe sitä niin, että olisin luopunut jostain, koska tilalle tulee aina jotain muuta.



Matkustelustakin: kyllä me matkustetaan edelleekin, mutta tehdään vähän erilaisia reissuja.



Asunnosta: no me taas päinvastoin ostettiin isompi keskusta-asunto. En koe sitäkään luopumisena.



Yöheräilyistä olisin kyllä valmis luopumaan, esikoinen on huono nukkuja.

Vapaudesta, työstä, yöunista, harrastuksista, matkoista, vartalostani, kaikesta mitä rahalla saa koska kaikki rahani menevät käytännössä lapsiin...



Mutta en silti sano. Koska en katso luopuneeni mistään, olen tehnyt tietoisia valintoja ja elämäni on juuri sellaista kuin haluankin.

kun luin postia, ja siellä oli kyläyhdistyksen kirje Ikean bussimatkasta. Oi miten olisikaan mukava lähteä sinne kevään kynnyksellä! Asia ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, sillä meillä on pieni vauva (kyseisenä ajankohtana vajaa 4 kk), enkä todellakaan olisi valmis jättämään niin pientä koko päiväksi isän kanssa. Tiedä sitten johtuuko kyseinen ajatus rintaruokinnasta vai mistä. Lisäksi olen joutunut luopumaan kunnon yöunista!!! Mutta voi miten paljon olen jo saanut lapseni takia! Paljon enemmän kuin menettänyt!

omasta makkarista(nukun olkkarissa), treenatusta vartalosta, maalausharrastuksesta, jatko-opinnoista, kissasta, hiljaisuudesta, railakkaista viikonlopuista, extempore matkoista, ylellisistä ruuista...

Olen luopunut itsestäni ja siitä mitä olin. Tilalle on tullut koti-äiti, jota seuraan naureskellen ja välillä vähän itkeskellenkin että tälläinen minusta sitten tuli. Ennen matkustelin, vietin aktiivista seuraelämää,olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, harrastin kaikkea kivaa ja sain nukkua pitkään. Ja mitä sain tilalle? Kuolaa,eritteitä,väsymystä ja maailman ihanimman hymyn, joka saa minut joka päivä enemmän ja enemmän valtaansa.

Noin pienihän kulkisi kätevästi mukana vaikka kantoliinassa ja jos kerran imetätkin niin ei tarvitse ruokiakaan mukaan. Bussissakin varmasti nukkuisi suurimman osan ajasta. Mene ihmeessä vaan vauvan kanssa, siis jos ei ole sairautta tms. estettä hänellä.

Eihän se estä lähtemästä Ikeaan. Ota lapsi mukaan! Ikeassa on helppoa asioida lasten kanssa.

en mä nyt koe luopuneeni.. kyllä mä koen vain saaneeni ihania asioita elämääni joista ei olis ilman lapsia tietoakaan.

samaan tapaan kuin ennenkin. no, ehkä jossain vaiheessa piti luopua iltavalvomisista, mutta nykyään sekin onnistuu kun muksut ovat jo isoja.

sanotaanko jopa että vapaudesta? Ennen lapsia nautin siitä että vain sai mennä ja tulla. Ura on myöskin ehdottomasti kärsinyt, koska EN OLE HALUNNUT LASTEN KÄRSIVÄN siitä, että mamma painaisi 7-17 työpäiviä!!! Joten olen valinnut toisin = köyhäilyn. Toisaalta sekin vaikuttaa lapsiin kun ei ole varaa sitten mihinkään..

ja vapaudesta. :(