Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset kestävät, jos sairaus ei vain parane?
31.05.2022 |
Jatkuvista, sivuoireita aiheuttavista lääkekuureista huolimatta.
Kommentit (15)
Moni elää ns hyvää elämää sairaudesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ns hyvää elämää sairaudesta huolimatta.
Mutta miten? Miten se onnistuu? Kivusta ja taudin pahenemisen pelosta huolimatta hyvää elämää? Minä en osaa.
Riippuu sairaudesta. Ei kaikki sairaudet pääty kuolemaan vaikka olisivatkin kroonisia. Sitä paitsi lääketiede kehittyy koko ajan, ehkä joku päivä keksitään hoitomuoto joka tekee oireettomaksi tai jopa parantaa kokonaan.
No siihen on vaan sopeuduttava jotenkin ja opittava elämään sen kanssa, koska muuta vaihtoehtoakaan ei ole.
Tai siis ei ole, jos haluaa vielä elää.
Ei sitä suotta sanota, että terveys on kaikkein tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tehdä elämästään niin hyvää kuin sairautensa kanssa pystyy. Pakko sopeutua. Jos jää surkuttelemaan menettämäänsä, jää elämä elämättä ja masentuu. Pitää ottaa kaikki irti siitä mitä vielä on jäljellä. Ei kannata vertailla itseään toisiin ihmisiin, jokaisella on oma polkunsa. Moni sairaus etenee ja pitää nauttia nyt kun vielä pystyy liikkumaan, lukemaan, puhumaan jne, sillä huomenna ei ehkä enää pysty.
No ei tätä kyllä kestäkään, kiitos kysymästä. Kuolinapteekki on valmiina, lapset onneksi jo aikuisia. Kärsimys ei jalosta ketään, ja tiettyyn kipuun ei turru/totu koskaan. Elämässä ei ole enää yhtään asiaa, joka jaksaisi kiinnostaa kivun ja sairauden alaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huonosti, kyllä se mielialan vetää alas. Miksi ei saisi olla vaan normaali ja harrastaa niitä asioita mitä eniten haluaa. Vielä kivut ja Kelan ja sairaaloiden venkoilu niin vitsit on vähissä. Ei vaan sitten uskalla kuollakaan ja jotenkin toivoo että jos sittenkin jonkun ihmeen kautta asiat olisi hyvin jonain päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sairaudesta. Ei kaikki sairaudet pääty kuolemaan vaikka olisivatkin kroonisia. Sitä paitsi lääketiede kehittyy koko ajan, ehkä joku päivä keksitään hoitomuoto joka tekee oireettomaksi tai jopa parantaa kokonaan.
"Ei kaikki sairaudet pääty kuolemaan vaikka olisivatkin kroonisia" eiköhän se juuri ollut aloituksen pointti? Miten kestää, jos tietää että elämässä on jokapäiväistä kärsimystä seuraavat esimerkiksi 50 vuotta jos elää normaalin elinkaaren? Ei tunnu kauhean järkevältä. Jos sairastuu johonkin, mistä joko paranee tai sitten menehtyy pois niin se ei hirveästi vaadi käsityskyvyltä, vaikka lyhyt sairaus + kuolema ei sekään hyvä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ns hyvää elämää sairaudesta huolimatta.
Miten moni? Riippuu sairaudesta, ja ihmisen persoonallisuudesta ja elämäntilanteesta. Monella on masennus muun sairauden lisäksi, koska sairaus verottaa sosiaalista elämää, harrastuksia ja työtä sekä tuo lisää kustannuksia. Nämä varsinaisen sairauden lisäksi ovat sellaisia tekijöitä, jotka altistavat masennukselle.
Lehdissä esitellään ne voimaantuneet yksilöt, koska kukaan ei halua kuulla kroonisesti sairaista joita tilanne lannistaa paljon. Silloin tulee mieleen, että miksi ei yhteiskunta auta enemmän, ja Suomen on pidettävä hyvinvointiyhteiskunnan kulissia yllä hinnalla millä hyvänsä.
Kannattaa mennä psykoterapiaan ja sitä myös vaikeissa sairauksissa myös tarjotaan ainakin HUSissa. Esimerkiksi vammautuminen muuttaa koko elämän ja etenevät sairaudet pahenemiskausineen. Kun edessä ei terveyden saralla ole odotettavissa paranemista, vaan korkeintaan huononemista, niin se vaatii psyykeltä paljon. Mielialalääkitystäkin kannattaa ottaa vastaan.
Sopeutuminen vammaan ja mahdolliseen kuolemaan, toisten avun varassa elämiseen on kyllä mahdollista. Silloin osaa iloita hyvin pienestä ja nauttii myös muistoista. Kuolema on kuitenkin meillä kaikilla edessä, eikä kukaan tiedä milloin se tapahtuu. Sitä ennen eletään niin hyvin kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sairaudesta. Ei kaikki sairaudet pääty kuolemaan vaikka olisivatkin kroonisia. Sitä paitsi lääketiede kehittyy koko ajan, ehkä joku päivä keksitään hoitomuoto joka tekee oireettomaksi tai jopa parantaa kokonaan.
Kaikki sairaudet ei pääty kuolemaan? Eli jos kuolen ja mulla on ollut joku sairaus, mun sairaus jatkaa silti olemassaoloaan, vaikka minua ei enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä psykoterapiaan ja sitä myös vaikeissa sairauksissa myös tarjotaan ainakin HUSissa. Esimerkiksi vammautuminen muuttaa koko elämän ja etenevät sairaudet pahenemiskausineen. Kun edessä ei terveyden saralla ole odotettavissa paranemista, vaan korkeintaan huononemista, niin se vaatii psyykeltä paljon. Mielialalääkitystäkin kannattaa ottaa vastaan.
Sopeutuminen vammaan ja mahdolliseen kuolemaan, toisten avun varassa elämiseen on kyllä mahdollista. Silloin osaa iloita hyvin pienestä ja nauttii myös muistoista. Kuolema on kuitenkin meillä kaikilla edessä, eikä kukaan tiedä milloin se tapahtuu. Sitä ennen eletään niin hyvin kuin mahdollista.
Olen ymmärtänyt, että psykoterapia ei ole sairaanhoitopiirien vastuulla, vaan siitä vastaa KELA ja yksityiset psykoterapeutit. Ehkä tarkoitit muuta psykiatrista tukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huonosti, kyllä se mielialan vetää alas. Miksi ei saisi olla vaan normaali ja harrastaa niitä asioita mitä eniten haluaa. Vielä kivut ja Kelan ja sairaaloiden venkoilu niin vitsit on vähissä. Ei vaan sitten uskalla kuollakaan ja jotenkin toivoo että jos sittenkin jonkun ihmeen kautta asiat olisi hyvin jonain päivänä.
Samaistuin, lievästi sanottuna vaikeaa on. Voimia tuhannesti sinulle ja kaikille muillekin jotka tähän sairausrumbaan ovat joutuneet. Yritetään kestää ja pitää toivoa yllä, kukin parhaan kykynsä mukaan.
Kestävät, kunnes kuolevat. Se on niin helppoa.