Mikä jääkiekkomestaruudessa liikuttaa ihmisiä?
Yritän vain ymmärtää: mikä ihme saa ihmiset kiipeämään patsaaseen, lotraamaan takamus paljaana toisten nähden suihkulähteessä/muussa likavedessä, remuamaan useita päiviä putkeen toisten, vieläpä itselle täysin vieraiden ihmisten, voittaessa mitalit jääkiekossa.
Olen tätä pohtinut ja yritän käsittää, koska itse en tunne oikeastaan mitään tunteita asian johdosta hyvällä tahdollakaan. En ole ikinä tuntenut. Ilman muuta upea juttu pelaajille, että voittivat ja ovat nyt maailmanmestareita omassa lajissaan, mutta ei heidän voittonsa minun tilipussissani näy, eikä minulla roiku mitali kaulassa, saati että minua kukaan muistelisi maailmanmestarina. Enhän minä ole mitään voittanut tai asian eteen tehnyt.
En lähde juhlimaan minnekään tai pidä itseäni voittajana silloinkaan, jos joku suomalainen voittaa vaikkapa golfin tai käsipallon maailmanmestaruuden.
Ymmärtäisin hyvin, jos vaikkapa oma lapsi olisi pelannut, mutta en muuten saa suurista tunteista kiinni tällaisissa asioissa.
Kertokaa te, jotka joilla tämä nostattaa suuria tunteita ja joille tämä on elämys, että mihin se teillä perustuu. Ihan vilpittömän uteliaasti kyselen.
Joku (ei joukkueen jäsen) jossain totesi, että tämä oli hänen unelmansa. Miten joidenkin vieraiden ihmisten urheilumenestys voi olla jonkun unelma?
Kommentit (31)
Kerro mikä sinua kiinnostaa ja mikä siinä viehättää niin paljon?
Hyvä kysymys. Sama kysymys pitää tietysti kysyä esim. euroviisuvoiton, nobel-palkinnon, tai minkä tahansa muun voiton kohdalla. Mutta oli vastaus mikä tahansa, se on se sama juttu mihin kaikki kilpaurheilu perustuu. Tai ainakin kaikki sellainen kilpaurheilu, millä on katsojia.
En osaa vastata, joku psykologi tai sosiologi varmaan osaisi, mutta musta oli hienoa kun Conchita Wurst voitti Euroviisut, vaikka hän ei olekaan mulle kukaan läheinen henkilö.
Se tuntui hyvältä ,mutta en olisi silti lähtenyt leikkipuistoon kiipeilemään kuitenkaan.
Ollaam me suommalaiset vaan niim hyvää kansaa. Ei ole toista yhtä hyvääm maata. Tämä tietysti.
Ihan samaa mietin. Mikä siinä jääkiekossa kiinnostaa niin paljon? Missä kansanjuhlat kun Suomi tänä keväänä voitti esimerkiksi cheerleadingin MM- kultaa ohi USA:n? Suorituksen löydät youtubesta, jos yhtään urheilua tai taitoa epäilet. Ja monta muutakin lajia tulee mieleen. Epäreilua.
Suurin osa, joita se liikuttaa ei kiipeile pylly paljaana riehumassa.
Se on se osa, joka nostetaan kuviin, koska ovat se näkyvä osa ja toimittajien helposti saavutettavissa.
Urheilu herättää suuria tunteita. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mietin. Mikä siinä jääkiekossa kiinnostaa niin paljon? Missä kansanjuhlat kun Suomi tänä keväänä voitti esimerkiksi cheerleadingin MM- kultaa ohi USA:n? Suorituksen löydät youtubesta, jos yhtään urheilua tai taitoa epäilet. Ja monta muutakin lajia tulee mieleen. Epäreilua.
Olisi voinut olla hiljaista niissä kansanjuhlissa, joten ei ole cheerleadingliitolle järkevää järjestää .
Ei oo olemassa golfin maailmanmestaruutta.
Erikoista kirjottaa tällanen romaani asiasta joka ei kiinnosta. En jaksanu ees lukea
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mietin. Mikä siinä jääkiekossa kiinnostaa niin paljon? Missä kansanjuhlat kun Suomi tänä keväänä voitti esimerkiksi cheerleadingin MM- kultaa ohi USA:n? Suorituksen löydät youtubesta, jos yhtään urheilua tai taitoa epäilet. Ja monta muutakin lajia tulee mieleen. Epäreilua.
Niin siis menestys lajissa, jonka nimikin on tullut siitä, että kannatetaan oikeiden urheilijoiden suorituksia, olisi jokin kansallisen juhlimisen aihe? :D Ha ha haa! Joitain rajaa trollailullakin.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu herättää suuria tunteita. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Liittyykö ne tunteet isänmaallisuuteen jotenkin? Tuntuu olevan yleistä, että kannatetaan nimenomaan oman maan joukkuetta, eikä esim. eilen Kanadan. Mistähän se johtuu?
Päteminen on geeneissä. Henkistä voimaa, joka saa ihmisen tekemään jotain niin kuin kateuskin. Hyvin monella nämä kuitenkin purkautuvat aika hyödyttömästi eli keksitään joku keinotekoinen kisa ja ollaan siinä kuplahurmoksessa tai yritetään vaikeuttaa toisen elämää itsensä kehittämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu herättää suuria tunteita. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Liittyykö ne tunteet isänmaallisuuteen jotenkin? Tuntuu olevan yleistä, että kannatetaan nimenomaan oman maan joukkuetta, eikä esim. eilen Kanadan. Mistähän se johtuu?
Isänmaallisuus ja me-henki nyt ainakin, ja se urheilijoiden valtava tunnelataus mikä välittyy katsojillekin. Siinä on vaan jotain sykähdyttävää, mitä en osaa selittää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa mietin. Mikä siinä jääkiekossa kiinnostaa niin paljon? Missä kansanjuhlat kun Suomi tänä keväänä voitti esimerkiksi cheerleadingin MM- kultaa ohi USA:n? Suorituksen löydät youtubesta, jos yhtään urheilua tai taitoa epäilet. Ja monta muutakin lajia tulee mieleen. Epäreilua.
Cheerleading ei ole urheilulaji - kuten nimikin jo kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu herättää suuria tunteita. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Liittyykö ne tunteet isänmaallisuuteen jotenkin? Tuntuu olevan yleistä, että kannatetaan nimenomaan oman maan joukkuetta, eikä esim. eilen Kanadan. Mistähän se johtuu?
Isänmaallisuus ja me-henki nyt ainakin, ja se urheilijoiden valtava tunnelataus mikä välittyy katsojillekin. Siinä on vaan jotain sykähdyttävää, mitä en osaa selittää.
Se kertoo aika paljon, että ainakin joitakin vuosia sitten ennen ratkaisuotteluita pelaajille näytettiin Tuntematon sotilas -elokuva. En tiedä, onko Jalonen jatkanut perinnettä. Lätkä ei ole vain lätkää vaan siinä on suuremmat asiat pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilu herättää suuria tunteita. Jos sitä ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.
Liittyykö ne tunteet isänmaallisuuteen jotenkin? Tuntuu olevan yleistä, että kannatetaan nimenomaan oman maan joukkuetta, eikä esim. eilen Kanadan. Mistähän se johtuu?
Isänmaallisuus ja me-henki nyt ainakin, ja se urheilijoiden valtava tunnelataus mikä välittyy katsojillekin. Siinä on vaan jotain sykähdyttävää, mitä en osaa selittää.
Se kertoo aika paljon, että ainakin joitakin vuosia sitten ennen ratkaisuotteluita pelaajille näytettiin Tuntematon sotilas -elokuva. En tiedä, onko Jalonen jatkanut perinnettä. Lätkä ei ole vain lätkää vaan siinä on suuremmat asiat pelissä.
Eikö urheilu ihan perinteisesti käsitetäkin sodan rauhanomaisena vastineena, näin olen käsittänyt.
Taas yksi syy juhlia ja riehua kännissä. Nuorille ja muulle roskasakille yksi vappu lisää vuodessa kun voi rikkoa paikkoja ns. luvan kanssa.
Hei! Kyseessä on vain kumilätkä, jota isot miehet yrittää kammeta pieneen verkkoaitaukseen ohi sitä vartioivan topatun jääkiekkoilijan. Naurettavaa.
Jääkiekko on yksi osoitus suomalaisten kulttuurisesta ja älyllisestä rappeutumisesta.
Ei mikään. Ihan sama minulle, koska minusta se on vain viihdettä.