Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus perinyt sellaista ihmistä jota et tunne, tai jonka kanssa et ole ollut missään tekemisessä kenties vuosikymmeniin?
Kommentit (21)
Joo, synnyttäjäni - antoi minut vauvana pois, enkä siis sen jälkeen nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei saa periä yhtäkään, toiset perii kymmenenkin. Eivätkä siltikään menesty, elämä on.
Olen perinyt ihan testamentilla kaukaisen sukulaisen, jonka olin tavannut 2-3 kertaa elämäni aikana. Muita mahdollisia perijöitä olisi ollut parin tusinan verran.
Oisin saanut, mutten viitsinyt. Tuli siis asianajajalta kirje, että sukulainen on kuollut ja voisinko ilmoittaa, että en aio kiistää sen testamenttia. Testamentti ei ollut muodollisesti pätevä, joten sen olisi voinut hyvin kiistääkin, mutten sitten viitsinyt, kun kerran en ollut k.o. sukulaista nähnyt kuin ehkä kerran kolmivuotiaana. Tuskin siellä kovin paljon perittävääkään oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, en ole.
Ei ole niin kaukana eikä oudoissa paikoissa asuvia sukulaisia, jotka minut tuntisi niin hyvin, tai edes sen vertaa, että olisivat minulle jotain testamentanneet.
Ja jos olisikin, eivät tietäisi edes minun olemassaolostani.
Olen, eipä tuo nyt kovin harvinaista ole jos rintaperillisiä ei ole tai ovat kuolleet. Tässä minunkin isotätini tapauksessa perillisiä oli kymmennittäin joten eipä siitä paljon jäänyt nokkaa kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappani. Ei ollut ollut isäni elämässä millään lailla mukana. Eli en itsekään tuntenut tai koskaan tavannut koko ihmistä.
En ole perinyt suoraan, mutta kun äitini peri lapsettoman tätinsä irtaimiston, hän jakoi (tyrkytti) kaikenlaista tavaraa minulle ja sisaruksilleni. Olen nyt kulkenut viimeiset viisi talveä tyytyväisenä tädiltä jääneessä toppatakissa, vaikka tädin olin tavannut koko elämäni aikana ehkä kolmesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pappani. Ei ollut ollut isäni elämässä millään lailla mukana. Eli en itsekään tuntenut tai koskaan tavannut koko ihmistä.
Niin ja siis isänikin oli tuossa vaiheessa jo kuollut, eli perintö tuli minulle.
Periaatteessa joo, mutta se kuolinpesä on edelleen jakamatta. On siis isoisäni vanhempien kuolinpesä. En ole ikinä tavannut isoisovanhempiani tai jos olen, niin sitten niin pienenä, ettei asiasta ole yhtään muistijälkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole perinyt suoraan, mutta kun äitini peri lapsettoman tätinsä irtaimiston, hän jakoi (tyrkytti) kaikenlaista tavaraa minulle ja sisaruksilleni. Olen nyt kulkenut viimeiset viisi talveä tyytyväisenä tädiltä jääneessä toppatakissa, vaikka tädin olin tavannut koko elämäni aikana ehkä kolmesti.
Täällä minulla on erinäisten sukulaisten koruja, kermakkoa ja muuta astiaa, SUKKAHOUSUT ja huivi :D Arvostan näitä tavaroita.
En. Minäkin sain kirjeen, missä pyydettiin ilmoittamaan, etten kiistä testamenttia, mistä oli virallinen kopio mukana. En ruvennut kiistämään, tuskin olisi mennyt läpi, eikä jäämistöä ollut paljon. Minulla on jonkinlainen mielikuva tuosta henkilöstä lapsuudessani. Viimeksi olen tavannut hänet sukulaisilla vieraillessa lähes 25 v sitten, siitä on valokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, synnyttäjäni - antoi minut vauvana pois, enkä siis sen jälkeen nähnyt.
Eli biologinen äitisi. Voit ihan rohkeasti käyttää oikeaa termistöä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei saa periä yhtäkään, toiset perii kymmenenkin. Eivätkä siltikään menesty, elämä on.
Ei perintö ole (rahallisen) menestymisen synonyymi.
Vierailija kirjoitti:
En, en ole.
Ei ole niin kaukana eikä oudoissa paikoissa asuvia sukulaisia, jotka minut tuntisi niin hyvin, tai edes sen vertaa, että olisivat minulle jotain testamentanneet.
Ja jos olisikin, eivät tietäisi edes minun olemassaolostani.
Sukulaiset voivat asua vaikka naapureina mutta eivät siitä huolimatta tunne toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, mutta se kuolinpesä on edelleen jakamatta. On siis isoisäni vanhempien kuolinpesä. En ole ikinä tavannut isoisovanhempiani tai jos olen, niin sitten niin pienenä, ettei asiasta ole yhtään muistijälkeä.
Mielenkiinnosta haluan kysyä, että tiedätkö miten kauan se on ollut jakamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, mutta se kuolinpesä on edelleen jakamatta. On siis isoisäni vanhempien kuolinpesä. En ole ikinä tavannut isoisovanhempiani tai jos olen, niin sitten niin pienenä, ettei asiasta ole yhtään muistijälkeä.
Mielenkiinnosta haluan kysyä, että tiedätkö miten kauan se on ollut jakamatta?
No mielenkiinnosta minäkin haluaisin tuon tietää.
Miten tuollaista voi käytännössä edes tapahtua? Ei mitenkään.
Kommentoija tärkeilee ja viilaa palstalaisia linssiin, luulee ettei kukaan täällä ajattele sitä, mitä lukee.
Olet lapsellinen typerys sinä kommentoija.
Ja minkäs ikäinen itse sitten olet?
Joo. Isotädin, joka oli naimaton ja lapseton. En ollut edes kuullut sen nimisestä ihmisestä. Sisaruksia hänellä oli kymmenkunta, joten perintö olisi mennyt aika pieniksi murusiksi ilman testamenttia. Isäni oli yksi niistä, joille täti omaisuuttaan testamenttasi ja minä sitten tulin sijaan, kun isä oli tuolloin jo kuollut.
Isäni peri.