yksinhuoltajan yksinäisyys

niin onko toi normaalia? kysyn vaan..



ap

toisiin yh-äiteihin?

Itselläni on kyllä yh äitejä ystävinä ja kutsun kyllä heidätkin, jos kutsun muitakin, mutta niin se vaan nykyään meilläkin on lapsen syntymän jälkeen mennyt, että viikonloppuisin päivät menee perhe-elämää vietellessä. Toki poikkeuksia on, jos jotain erityistä menoa toisella. Viikolla kun ei kumminkaan ehdi oikein yhdessä aikaa viettämään, kun työt vie ison osan päivästä. Lisäksi viikonloppuisin vieraillaan mummoloissa..



Eli ymmärrän ap:n yksinäisyyden, sillä varmasti itsestäkin tuntuisi yksinäiseltä, jos oltaisiin viikonloput neidin kanssa kaksin. Toinen aikuinen kuitenkin tuo oman lisänsä.



Mutta minäkin kehotan etsimään yh äitejä kavereiksi perheellisten lisäksi, koska viikonloppurytmi varmasti sopisi paremmin yksiin kanssasi.

Mutta minäkin kehotan etsimään yh äitejä kavereiksi perheellisten lisäksi, koska viikonloppurytmi varmasti sopisi paremmin yksiin kanssasi.

kuitenkin pitää yhteyttä niihin yh- äiteihin, että on seuraa jossain vaiheessa tod.näk. edessä olevan eron jälkeen.

siis en toki tarkoittanut mitenkään ettenkö pitäisi yhteyttä vaan helposti arkiset rutiinit kuten siivous, perheen yhteinen vaunukävely, mummolakäynnit yms ajoittuu juuri viikonlopulle, kun silloin sekä itsellä että miehellä aikaa.



Jos kuitenkin järjestellään jotain juhlia tai kutsutaan kylään porukkaa tai vierailen jossain, niin aivan samoin ovat "listalla" niin yh:t kuin perheelliset. Eli emme mielestäni mitenkään "vieroksu" yh:ta.



nimin. viimeksi tänään neitin kanssa yh ystävän luona vaunuilla ajellut isän kasatessa moottorikelkkaa..

Itsellä asiaa kiemuroittaa vielä se, että lapsi on aina minun kanssani, isällä ei koskaan.



Tuttavapiiriini kuuluu perheellisten lisäksi myös muutama yh-äiti (lasten kautta tutustuttu) ja sinkku, MUTTA: näitä toisia yh-äitejä kiinnostaa lähinnä baareilu, jos lapset "ovat äidillään" viikonlopun niin ovat mummoloissa yms hoidossa pe-la ja su katsovat piirrettyjä kun äiti potee kankkusta.

Sinkuilla taas on niin kova vipatus pariutua, että eivät tod haaskaa aikaa lapsiperheen (minä ja poika) kanssa touhuamiseen vaan käyvät syömässä leffassa baarissa deiteillä.. (ja ei, heitä ei kiinnosta lähteä syömään lapsi mukana, ei sittenkään vaikka kyseessä on hyvinkäyttäytyvä 5-vuotias).

Ei pojan kanssa tunnuta sopivan oikein mihinkään kuvioon, ei perheellisten sekaan mutta ei myöskään sinkkujen eikä yh-perheiden :/ Välillä oon tosi yksinäinen, lapsella onneks kavereita pk:ssa ja pihalla. Itsellä sosiaaliset kontaktit jää miltei kokonaan facebookin varaan.. onneks on edes se :)

Näin se vaan menee. Mihinkään  ryhmään ei kuulu. Välillä on raskasta, kun yrittää kaikensa ja on kovin yksinäinen. Tavat joilla norm perheet hoitavat asiat ovat toiset ja toisilla yksinhuoltajilla on baarit ja sossun tuet tärkeimmät puheen aiheet ja tekemiset. Toiselta yksinhuoltajalta saa apua varmimmin baari-iltaan, mutta lasten harrastuksiin ei. On kamalaa olla työssä käyvä yksinhuoltaja. Kukaan ei ymmärrä!!!!! eikä auta!!!!! Haluan, että lapseni harrastaa. Yes olen saanut hänelle sopivan harrastuksen. Voin sen hänelle suoda, mutta kuljetukset ja äkkinäiset muutokset aikatauluihin ovat haasteellisia. Muut vanhemmat odottavat, että voimme milloin vain tulla paikalle, voimme paikata toisten sairastumiset. Olen töissä, en voi lähteä tunnin varoitusajalla harrastusten pariin. Voihan muut ottaa kyytiin.... Niin voi mutta vain perheellisten lapsia. Yksinhuoltajan lapsi on riski.... äitihän voi sanoa muutaman sanan mieheni kanssa. Tai sit jos olet hiljaa olet outo ja kiittämätön. Outoa, ettei lapsi tule yllättäen peleihin. Laiska äiti, ei kehtaa tuoda!!!!!  Niinpä olen päätynyt taksikyyteihin harrastusten suhteen niinä päivinä, kun en itse voi kuljettaa. Saa nähdä kuinka outoa se on muiden silmissä :) Täytyy vain olla nöyrä ja todeta, etten töiltäni ennättänyt ja muutakaan en keksinyt. Suututtaa sitten jo etukäteen se ryhmä ihmisiä jotka ovat jälkikäteen auttamassa: oltasiinhan voitu. Voisivat vain olla hiljaa ja lopettaa näenäis voivottelun, olla rehellisesti itseään täynnä olevia parempia ihmisiä. 

näköjään on muitakin yksinäisiä.