Millaista on opiskella aikuisena yliopistossa?

Pientä mopotuskulttuuria olemassa, mutta ei mitään sen vakavempaa.

Jos et ole esim. suositumpia oppilaita, voi päätäsi työntää muutaman kerran vessanpönttöön. Siihen tottuu kyllä.

Mä olin 34 mennessäni ja 39 valmistuessani. Löysin heti saman ikäluokan opiskelukaverit, kaikki alanvaihtajia, töissä ja moni meistä perheellisiä. Käytiin luennoilla ja yhdessä syömässä, mutta ei opiskelijariennoissa, joita parikymppiset harrastivat. Oudointa oli, kun kenttäkurssilla lehtori avautui laitoksen huonosta työilmapiiristä ja selkäänpuukotuksesta. HKTL, Tku.

Puolet 19-20, puolet sitten siitä vanhempia noin karkeasti katsottuna. Yli 25v on ehkä 20% oppilaista. Näitä ikäjakaumia löytää googlella.

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Ihan tavallista. Tosin ainoa kokemukseni on hyvin aikuisena eli nelikymppisenä, ja aloitin avoimessa yliopistossa. En siis tiedä, millaista siellä olisi ollut opiskella alle 25-vuotiaana.

En ollut läheskään vanhin niillä kursseilla, joilla opiskelin. Oli melkein eläkeikäisiä, joilla työ oli muuttunut niin, että entinen koulutus ei enää riittänyt, ja varsinkin menetelmäkursseilla eläkepäivillä väitöskirjaa tekeviä. Ja sitten oli meitä nuorempia, joilla opiskelun aloittaminen oli vaan jostakin syystä vähän viipynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Millaista sinä olet luullut sen olevan? Aika monessa tiedekunnassa on perusluennot, joista tavanomaiset tentit, mutta jo aineopintovaiheessa päästään kirjoittamaan esseitä. Porukassa istuttiin minun aikanani enemmän vasta seminaareissa.

Omista opinnoista on jo sen verran aikaa, että en tietenkään tiedä, miten se on viime vuosina muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Millaista sinä olet luullut sen olevan? Aika monessa tiedekunnassa on perusluennot, joista tavanomaiset tentit, mutta jo aineopintovaiheessa päästään kirjoittamaan esseitä. Porukassa istuttiin minun aikanani enemmän vasta seminaareissa.

Omista opinnoista on jo sen verran aikaa, että en tietenkään tiedä, miten se on viime vuosina muuttunut.

Ei ole ollut mitään mielikuvaa. Samanlaista kai kuin lukiossa tai amk:ssa. Mutta että etäopiskelua on siis paljon tai mahdollisuus siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Millaista sinä olet luullut sen olevan? Aika monessa tiedekunnassa on perusluennot, joista tavanomaiset tentit, mutta jo aineopintovaiheessa päästään kirjoittamaan esseitä. Porukassa istuttiin minun aikanani enemmän vasta seminaareissa.

Omista opinnoista on jo sen verran aikaa, että en tietenkään tiedä, miten se on viime vuosina muuttunut.

Ei ole ollut mitään mielikuvaa. Samanlaista kai kuin lukiossa tai amk:ssa. Mutta että etäopiskelua on siis paljon tai mahdollisuus siihen?

Moni ajattelee että yliopisto on koulu jossa vain on vaikeampaa ja vaativampaa mutta oikeasti yliopisto on tutkimuslaitos.

Siellä kuuntelet muiden tutkimuksia ja opettelet tekemään tutkimusta.

Jossain alalla tutkimus on esseitä, jossain laskemista ja jossain tai yleensä kaikilla aloilla myös kentällä tapahtuvaa tutkimusta.

Yksin sitä opiskellaan. Oon käyny amkin ja siellä oli jotain yhteisöllisyyttä, yliopistolla ei juuri yhtään. Ei ole mitään ikäjakaumaa. Voit olla 18 tai 50 ja se on ok. Yliopisto on tutkimuslaitos, ei koulu. Kukaan ei seuraa sua ja sun tekemisiä, jokainen keskittyy omaansa.

Tuttavia voi saada jos on rento ja ystävällinen. Mutta ei sinne mennä kavereita tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Riippuu toki hieman siitä mitä erityisesti pääaineenasi opikselet. Mutta yleistäen: Jollet ole lainkaan kiinnostunut kirjoittamsiesta ja lukemisesta, niin harkitsisin sinuna vahvasti muitakin opiskeliupaikkoja kuin niitä, joita yliopistoilla on tarjota.

Yliopisto-opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Nykyään on tosi paljon ryhmätyöskentelyä lähes joka kurssilla. Aloitin kaksi vuotta sitten opinnot ja ylivoimaisesti suurin osa kursseista sisälsi yhden ryhmätyön. Toisaalta oli ihan kivakin. Vanhempana ja perheellisenä opiskelijana oli ensin vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa, eikä muut perheelliset juuri osallistuneet opiskelijatapahtumiinkaan. Harjoitteluissa ja työelämässä sitten tuntui solahtavan paremmin työryhmään kuin nuoremmat kollegat, sieltä olen sitten saanut enemmän ystäviä. Joistakin ikäistään kypsemmistä nuorista opiskelijoista olen myös saanut ystäviä. Kaiken kaikkiaan koen, että minuun on suhtauduttu hyvin ja kunnioittavasti, vaikka usein tunsin itseni kampuksella yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa ollaan lähinnä kotona kirjoittamassa esseitä, joten ihan samanlaista kuin vähemmän aikuisena. 

Oikeasti? Onko yliopisto-opiskelu tuollaista? :)

Millaista sinä olet luullut sen olevan? Aika monessa tiedekunnassa on perusluennot, joista tavanomaiset tentit, mutta jo aineopintovaiheessa päästään kirjoittamaan esseitä. Porukassa istuttiin minun aikanani enemmän vasta seminaareissa.

Omista opinnoista on jo sen verran aikaa, että en tietenkään tiedä, miten se on viime vuosina muuttunut.

Ei ole ollut mitään mielikuvaa. Samanlaista kai kuin lukiossa tai amk:ssa. Mutta että etäopiskelua on siis paljon tai mahdollisuus siihen?

En ole hän, jota kommentoit. - Etäopiskelu on varmaan viime vuosian onnistuttu onnistuneesti tai epäonnistuneesti lisäämään mutta ei yliopisto-opiskelusta pitäsi muodostua akateemisia kirjekursseja, joissa opiskelijat ajetaan opiskelemaan omiin koloihinsa ja tekemään opintonsa vain etänä tietokoneen turvin tai paukuttamaan päähänsä itsekseen kirjoja käymällä vain satunnaisesti tenttimässä yliopistolla ellei peräti kotitenttinä. Nykysinkun  tentitkään eivät taida olla samanlaisia massatilaisuuksia kuin silloin kun itse opiskelin jolloin tenttipäivänä monesti näki myös muita opiskelijoita 

Lääkis ja a-asteen ope on ehkä ainoot koulumaiset yliopistoalat. Jos y-asteen tai lukion opeksikin haluat ensin opiskelet yhtä ainetta sen n. 7 vuotta ja teet pedagogiset päälle. Sama kaikissa muissa kauppis, teku, hallarit, kasvatustiede, yhteiskuntatiede, valtsikka..

Nyt kun teen gradua niin pitää aika liki itse keksiä mitä kirjoittaa ja mistä ja tehdä jotain UUTTA. Myös työnteko on opiskellessa aika rajallista. Jos teet paljon töitä, niin et jaksa opiskella. Ja aina on rahat vähissä, ja nälkä on kova. mitään uutta et osta usein, ellet omista rikasta puolisoa /vanhempia tms.

Opiskelijan elämä ei ole luksusta. Ainoa luksus on se kouluruoka jonka saa 2,70 ja yths palvelut :D

Aloitin itse suoraan (taide- ja kulttuurialojen) maisteriohjelmassa ja kaikki meidän opiskelijat ovat 30+ vuotiaita. Kanditutkinnoissa enemmistä on nuoria, mutta joukkoon mahtuu aina myös jokunen vanhempikin opiskelija. Ajattelen kuitenkin, että jokaisella yliopisto-opiskelijalla päämäärä on sama; valmistua ammattiin. Yliopistoissa opiskelu on hyvin asiallista ja mukavaa. Vapaa-ajalla jokainen touhuaa mitä touhuaa, ja osallistuu menoihin omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Oma vapaa-aikani menee lähinnä metsäpoluilla. :) Mutta rohkeutta Ap! Jos vähänkään tuntuu siltä, että haluat hakea, niin hae! :)

Kannattaa muistaa, että kaikki yliopistossa opiskelevat henkilöt ovat täysi-ikäisiä. Ainakin oman kokemuksen mukaan noin puolet on niitä korkeintaan muutama vuosi sitten lukiosta päässeitä ja loput on vanhempia. Ei kannata todellakaan pelätä ettet sopeutuisi opiskeluihin iän takia.

Aikuisena? Aloitin ekan tutkintoni 19v ja toisen 32v, eli nähdäkseni molemmat aikuisena. Eipä ollut eroa muutenkaan, pl toista tutkintoa tehdessäni olin jo kokeneempi opiskelemaan/tutkimaan.

Olin tulevan maisteriohjelmani infossa. Pidin itseäni etukäteen "ikäloppuna" kolmekymppisenä, mutta ainakin paikalle tulleiden joukossa olin ihan pentuosastoa. Suurin osa 40-55-vuotiaita. Toki kyseinen maisteriohjelma onkin enempi työssäkäyville suunnattu.

Vierailija kirjoitti:

Lääkis ja a-asteen ope on ehkä ainoot koulumaiset yliopistoalat. Jos y-asteen tai lukion opeksikin haluat ensin opiskelet yhtä ainetta sen n. 7 vuotta ja teet pedagogiset päälle. Sama kaikissa muissa kauppis, teku, hallarit, kasvatustiede, yhteiskuntatiede, valtsikka..

Nyt kun teen gradua niin pitää aika liki itse keksiä mitä kirjoittaa ja mistä ja tehdä jotain UUTTA. Myös työnteko on opiskellessa aika rajallista. Jos teet paljon töitä, niin et jaksa opiskella. Ja aina on rahat vähissä, ja nälkä on kova. mitään uutta et osta usein, ellet omista rikasta puolisoa /vanhempia tms.

Opiskelijan elämä ei ole luksusta. Ainoa luksus on se kouluruoka jonka saa 2,70 ja yths palvelut :D

Höpsis. Gradussa oletetaan yhdistelevän tietoa uudella tavalla, vasta väikkärissä pitäisi tehdä jotain uutta.

Suurin osa opiskelukavereista juuri lukiosta tulleita. Välillä on olo kuin itse olisi palannut lukioon, sillä yliopistonlehtorit kohtelevat koko porukkaa - myös meitä vanhempia - kuin nuorisoa, mikä ärsyttää usein. En ole kokenut tulleeni ikäni puolesta syrjityksi muiden opiskelijoiden toimesta, vaikkakin hieman ulkopuoliseksi olenkin jäänyt, kun ei ole kiinnostusta eikä halua osallistua yliopiston ulkopuolisiin rientoihin ja juhliin. Myös huomattavasti nuoremmilla opiskelijakavereilla on muutenkin hyvin erilaiset intressit kuin itselläni, suurimmalla osalla bilettäminen. Mutta niinhän sen kuuluukin olla, nuori on vain kerran elämässään.