Kertokaa, miksi AINA joku inhoaa minua ja ei epäröi näyttää sitä? Opiskelupaikka tai työpaikka
Olen ystävällinen, asiallinen, mutta myös hiljainen, enkä hirveästi avaudu henkilökohtaisesta elämästäni.
Aina on joku, joka selvästi inhoaa minua, ei muka kuule minun kommenttia keskustelussa, puhuu päälle,
välttelee kahvitauolla tulemasta samaan taukotilaan, ei tervehdi aamulla, vasta kun minä tervehdin ensin.
Kommentoi ilkeästi, kun minä olen kuulo etäisyydellä, mutta puhuu muka toiselle kahden kesken.
Kyseessä hoitoala.
Kommentit (38)
Tuskin ne inhoaa niillä ei vaan oo käytöstapoja. Olen saanut samanlaista kohtelua ja olen myös ujo ja hiljainen.
Ai hoitoala, no toihan on ihan normisettiä.
Jos olet nepsyaikuinen? Sellaisia jotkut inhoavat kun poikkeavat massasta. Itse olen ja minuakin aina inhotaan. Minulla on sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen vaikeus ja se selvisi vasta aikuiset psykologin testeissä...Sitä ennen ihmettelin myös miksi olen se inhottu
Entä sitten? Joka paikassa on joku käytöstapoja vailla oleva.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystäväpiirissä myös tällainen kusim*lkku. Ilmeisesti kyse puhtaasta kateudesta, kun ei vain omat eväät riitä.
Nyt kyllä ei ole kaudesta kyse, olen lihava tavis mamma, nytkin viime ilkeilijät olleet: opiskelupaikassa 52v hoikka, nätti blondi ja työpaikalla hoikka, nätti, 27v nainen.
Ap
En ymmärrä ihmisiä muutenkaan, en osaa sanoa. Olen itsekin hoitoalalla ja aina löytyy näitä ihmisiä joka työpaikasta joilla täytyy olla ongelmia jotain toista kohtaan.
Joka paikassa niitä on. Mulla sama juttu. Ollaan helppoa riistaa, kun on ujo ja hiljainen.
Sama kokemus.
Just oli tänään puhetta elekielestä. Jos on arka ja ahdistunut, se näkyy: katseen välttely, se että vetäytyy hieman taaksepäin kun toinen puhuu, ei osaa olla jämäkkä vaan yrittää miellyttää muita liian paljon. Nää antaa viestin ettei sun mielipiteestä tarvi välittää. Tähän päälle vielä se jos vähättelee itseään huomaamattaan tai jopa sanoo sen suoraan.
Monet ihmiset hyödyntävät tätä nähdessään eivätkä kunnioita toisen rajoja. Jos uskot etyet ole minkään arvoinen, muut uskovat sinua.
Juuri ton takia en halua enää työpaikkaan missä kohtaan työkavereita vaan teen pelkästään töitä mihin pystyy yksin. Tuntuu ettei suomalaiset hallitse tiimityötä varsinkaan hoitoalalla.
Hoitoalalla ei tykätä hiljaisista hissukoista tai ainakaan, jos se vaisu olemus heijastuu työhön. Hoitoalalla ne ns rempseät ja rohkeat jyräävät muut. Olet luultavasti jäänyt jotenkin alakynteen ja ehkä työkaverisi eivät ole tyytyväisiä työpersoonaasi. Sinussa itsessäsi ei tarvitsevälttämättä oll mitään vikaa. Tuo toksinen dynamiikka johtuu hoitoalan armottomuudesta ja kuormittavuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystäväpiirissä myös tällainen kusim*lkku. Ilmeisesti kyse puhtaasta kateudesta, kun ei vain omat eväät riitä.
Nyt kyllä ei ole kaudesta kyse, olen lihava tavis mamma, nytkin viime ilkeilijät olleet: opiskelupaikassa 52v hoikka, nätti blondi ja työpaikalla hoikka, nätti, 27v nainen.
Ap
Se kateus voi olla mitä tahansa asiaa tai ominaisuutta kohtaan (esim. kiltteyttä). Ei johdu siitä että olis asiat itellä paremmin, vaan että toista ärsyttää kun hänellä ei ole asiaa tai ominaisuutta x.
Oman kokemuksen perusteella veikkaan että kyseessä on kasvot ja perusilme.
Jos on ujo, ja näyttää ylimieliseltä, niin voi sitä paskan määrää minkä saa niskaansa. Kenellekään ei tule mieleen, että ylimielisen näköinen voi olla ujo.
Porukka pitää helposti ylimielisenä jos joku on vähän hiljaisempi eikä halua kertoa omista asioistaan.
Minun kokemukseni mukaan aikaa myöten nekin oppivat kyllä, etten ole ylimielinen. Ei vain kiinnosta pälättää.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella veikkaan että kyseessä on kasvot ja perusilme.
Jos on ujo, ja näyttää ylimieliseltä, niin voi sitä paskan määrää minkä saa niskaansa. Kenellekään ei tule mieleen, että ylimielisen näköinen voi olla ujo.
Niinpä, tai että hiljainen ei ole ylimielisyyttään hiljaa.
Voi kun moni muukin olisi vähän hiljempaa, ei menisi kaikki aika töissä kuunnellessa muiden monologeja. Minusta taas monologin pitäjä on superylimielinen, kun käyttää kaikkien aikaa omien juttujansa sepostamiseen, mitkä eivät liity muihin. Tätä tapahtuu työelämässä jatkuvasti, aletaan palaverissa setviä jotain pikkuasiaa kaikkien kuullen. Törkeitä aikarosvoja tuollaiset.
Vierailija kirjoitti:
Ai hoitoala, no toihan on ihan normisettiä.
joo. siellä kaikki vallittaa kaikesta.
Huomaatko, että näitä yhdistää hoitoala? Kukaan tuskin inhoaa sinua palavasti vaikkapa harrastuksessasi, kaupassa, konsertissa tai muualla vapaa-ajalla. Sanoisin, että hoitoalalla on isoja ongelmia johtamisessa, palkkauksessa (ja erityisesti siinä, kuinka vähän on porukkaa töissä vs. kuinka paljon on hommaa) ja nämä ongelma näkyvät ajan myötä työyhteisössä, mikä taas tuo tarpeettomasti kitkaa työkavereiden välille.
Älä ota henkilökohtaisesti työyhteisössä kiukuttelevien juttuja, yrittävät vain tiuskia pois pahaa oloaan (mikä on tietenkin väärä ja ei-rakentava tapa!)
Vierailija kirjoitti:
Porukka pitää helposti ylimielisenä jos joku on vähän hiljaisempi eikä halua kertoa omista asioistaan.
Minun kokemukseni mukaan aikaa myöten nekin oppivat kyllä, etten ole ylimielinen. Ei vain kiinnosta pälättää.
Tää on varmaan myös totta. Mulla on luonnostaan alaspäin vievät suupielet ja suppusuu (ehkä vähän kasvojen malli ns. resting bitch face). Olen saanut tästä lapsenakin kommenttia esim. harrastuksen opettajalta ett piristyisit vähän, ihmekään hevosetkin on pahalla tuulella kun näytät noin vihaiselta. Mulla oli kasvoilla ihan perusilme enkä ajatellut yhtään mitään (enkä tuntenut minkäänlaista vihaa tms). En ollut yhtään millään tuulella.
Ihmiset tekee ihan liian paljon päätelmiä ulkoisten seikkojen perusteella. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella veikkaan että kyseessä on kasvot ja perusilme.
Jos on ujo, ja näyttää ylimieliseltä, niin voi sitä paskan määrää minkä saa niskaansa. Kenellekään ei tule mieleen, että ylimielisen näköinen voi olla ujo.Niinpä, tai että hiljainen ei ole ylimielisyyttään hiljaa.
Voi kun moni muukin olisi vähän hiljempaa, ei menisi kaikki aika töissä kuunnellessa muiden monologeja. Minusta taas monologin pitäjä on superylimielinen, kun käyttää kaikkien aikaa omien juttujansa sepostamiseen, mitkä eivät liity muihin. Tätä tapahtuu työelämässä jatkuvasti, aletaan palaverissa setviä jotain pikkuasiaa kaikkien kuullen. Törkeitä aikarosvoja tuollaiset.
Ei se monologin pitäjäkään ole välttämättä ylimielinen: voi olla huono itsetunto ja halu kuulua joukkoon/tulla hyväksytyksi esimerkiksi.
Joka paikassa varmaankin on joku ei niin kiva ihminen. Tuskin olet ainoa jolle ovat epäystävällisiä. Älä odota että kaikki pitää sinusta, elä omaa elämääsi.
Mulla on ystäväpiirissä myös tällainen kusim*lkku. Ilmeisesti kyse puhtaasta kateudesta, kun ei vain omat eväät riitä.