Kertokaa, miksi AINA joku inhoaa minua ja ei epäröi näyttää sitä? Opiskelupaikka tai työpaikka

Hoitoalalla ymmärretään huonoiten ihmisten sairauksia.

Olen 59-vuotias ja vasta nykyisessä työssä ei ole minua inhoavaa mulkvistia. Koko ikäni olen saanut ylenkatsetta niin yksityiselämässä kuin työelämässä. Toisaalta minulla on aina ollut sydämellisiä ystäviä. Enkä tiedä käyttäytyneeni mitenkään häiritsevästi. Syy lienee toisaalta lämpö ja luonteen herkkyys, hyvä sydän, pienen piiin sosiaalisuus jne. Toisaalta epävarmuus, jännitys, ilmeen vakavuus, vetäytyvyys, arkuus, kyvyttömyys sosiaaliseen iloisen pinnalliseen juttelutapaan. Olen vähän kuin Kasevan musiikki 70-luvulla. Ei koskaan lyönyt läpi skenen, mutta 50 vuoden jälkeen edelleen tuoretta. Eli onko niin, että se missä on oikeasti sisältöä ja painavuutta ja tunneherkkyyttä, on myöskin tiettyä vaikeusastetta ja lähestyttävyyden vaikeutta? Tätä olen miettinyt tosi paljon.

Itsestään ei kannata puhua pahaa edes leikillään. Ihmiset alkavat puhua sitä leikillään heitettyä täysin totena. Fiktiosta tulee totta. Esimerkiksi jos masentuneena olen sanonut etten saa ketään, niin sitten sitä saa kuulla, et saa ketään ym. ja ihmiset alentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka pitää helposti ylimielisenä jos joku on vähän hiljaisempi eikä halua kertoa omista asioistaan. 

Minun kokemukseni mukaan aikaa myöten nekin oppivat kyllä, etten ole ylimielinen. Ei vain kiinnosta pälättää. 

Tää on varmaan myös totta. Mulla on luonnostaan alaspäin vievät suupielet ja suppusuu (ehkä vähän kasvojen malli ns. resting bitch face). Olen saanut tästä lapsenakin kommenttia esim. harrastuksen opettajalta ett piristyisit vähän, ihmekään hevosetkin on pahalla tuulella kun näytät noin vihaiselta. Mulla oli kasvoilla ihan perusilme enkä ajatellut yhtään mitään (enkä tuntenut minkäänlaista vihaa tms). En ollut yhtään millään tuulella.

Ihmiset tekee ihan liian paljon päätelmiä ulkoisten seikkojen perusteella. 🙄

Toi on niin totta, että ihmiset tekevät liikaa ulkonäköön pohjautuvia päätelmiä. Kukapa mitään perusilmeelleen voi! Oudolta sekin vaikuttaisi, jos yrittäisi jatkuvasti loihtia ilmeitä, jotka eivät tule luonnostaan.

Joku saattaa esim siristää silmiään tai kurtistaa kulmiaan silloin, kun keskittyy kuuntelemaan. Kulmien kurtistelu ei siis aina liity vihaisuuteen.

Valtapeliltähän tuo vaikuttaa, ap.

Työpaikoilla ollaan nykyään aika herkillä. Kaikki kun kumminkin haluavat olla kalifeja kalifin paikalla, niin tuollaistahan se usein on...

Koska joka työpaikkaan mahtuu kusipäitä. Eivätkä he ota kohteekseen sellaista, josta näkyy, että eivät esim hyväksy käytöstä, nolaavat kiusaajan jotenkin tms. Kiusaajan pahin painajainen, että hän joutuisi itse kohtamaan eristystä ja kiusaamista. Seuraavalla kerralla kun joku alkaa puhumaan sun vuorolla sanot isoon ääneen esim oletko hiljaa nyt on minun vuoro.

Mulla ei oo käynyt tolleen, mutta oonkin enemmän "näkymätön". Mutta tota on ihan hirveetä todistaa, muistan mm. opiskelupaikalla kuinka pelkästään mua puhuteltiin, vaikka olin just sen henkilön kanssa, jota se asia koski, eikä minua. Aina sama ihminen. Kun ohjas sitä keskustelua oikeelle tyypille, sille puhuttiin hetki ja sitten puhuttelijan katse taas käänty muhun. 

Varmaan haluu vaan alottaa draamaa, en keksi muuta syytä julkiselle ilkeilylle.

Samaa miettinyt, omalla kohdallani siis. Ehkä meillä kaikilla tällaisia on, toiset vaan huomaavat ne herkemmin.

Itsekin kohtaan aina tiettyjen ihmisten kohdalla paitsi tuota moikkaamattomuutta ja päälle puhumista, myös ivallisia kommentteja, vähättelyä sekä happaman näköistä mulkoilua kun puhun jotain tai astun huoneeseen. Myös nauruntirskahduksia tai ivallisia sivusilmäyksiä toisiin, kun puhe on minuun liittyen jotenkin negatiivista tai olen vaikka tehnyt jonkin virheen. Tätä koulussa, opiskellessa ja töissä.

En tiedä, onko kyse kateudesta vai siitä, että nuo ihmiset nyt vaan pitävät minua ihan s****nan ärsyttävänä jostain syystä. Nykyään osaan jo olla välittämättä tuollaisista kakkiaisista ja välttelen heitä niin paljon kuin mahdollista.

Olen itse ujo introvertti ja koulunkäyntiavustajana työskennellessäni sain hyvin kylmää kohtelua joiltain työkavereilta. Esim. välitunneilla harvoin menin opehuoneeseen koska tarvitsin hetken hengähdystauon ennen seuraavaa oppituntia. Tein työni hyvin ja oppilaani pitivät minusta mutta muut koulunkäyntiavustajat suorastaan halveksivat. En sitten tiedä pitivätkö he minua ylimielisenä tms kun en jokaisella vapaalla hetkellä hakeutunut muiden aikuisten seuraan. Muistan yhden kerran kun yritin olla sosiaalinen ja reipas ja opehuoneessa koitin jutella eräälle työkaverille niitä näitä. Hän käänsi katseensa pois, oli siinä jonkin aikaa hiljaa ja sitten nousi lähteäkseen pois. Hän siis täysin selkeästi mielenosoituksellisesti (tilanteessa siitä ei voinut erehtyä) esitti ettei kuule tai näe minua.

Toki koulussa oli myös mukavia työkavereita mutta selkeästi huomasi sen että introvertimmat parhaiten ymmärsivät hiljaisempaa luonnettani. Ekstroverteissa sitten oli jonkin verran näitä suorastaan vihamielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystäväpiirissä myös tällainen kusim*lkku. Ilmeisesti kyse puhtaasta kateudesta, kun ei vain omat eväät riitä.

Nyt kyllä ei ole kaudesta kyse, olen lihava tavis mamma, nytkin viime ilkeilijät olleet: opiskelupaikassa 52v hoikka, nätti blondi ja työpaikalla hoikka, nätti, 27v nainen.

Ap

Olet ihana ihminen, mutta luulen, että inhotat heitä. Vähän kuten alakoulussa tytöt pitivät kivanäköisistä pojista ja inhoivat niitä ei niin kivan näköisiä. Ei kyse ollut luonteesta, vaan ihan vaan ulkonäkökeskeisuudestä. Eikä sinulla ole rahaa tai statusta kompensoimaan. Et ole tärkeä, et tarpeeksi kaunis heille, sinusta ei ole hyötyä ja sinulle tehdään se selväksi, ettet ole heidän tasoaan ollaksesi heidän porukoissa.

Sinä olet kuitenkin hyvä ja tärkeä ja teet arvokasta työtä ja ansaitset enemmän kunnioitusta kun tuo käytös. He vaan ovat liian pinnallisia ja ilkeitä ymmärtääkseen sitä

Moni kokee ihan samaa, jos se nyt lohduttaa yhtään.

Olet vain työpaikassa tai opiskelu paikassa jossa toiminta sama kuin ala ja yläastella peruskouluissa,Joissa harrastetaan koulukiusaus. Olet vain työpaikka/ opiskelu paikka kiusauksen uhri.Jos kukaan ei sitä uskalla Lopettaa,kuten ei kouluissakaan .Sinun pitää vaihtaa työpaikka/ opiskelu paikaa..Koska kiusaajajatkaa nin kauan kuin se salitaan, ei lähde mihinkään ottaa vain uuden uhrin,kun sinä olet irtisanonut itsesi. Sinussa ei ole mitään vikaa!Itse en sietänyt kerohotiminta jossa vastaava vaikka kohde en Minä! Lopetin kerhossa käymisen. Enemmin ole yksin, kuin virike kerhossa jossa kukan ei puutu asiaton käytös!

Kuulostaa siltä, että joku on etukäteen käynyt kertomassa susta jotain. Voi tuntua uskomattomalta, mutta jos joku oikein haluaa levitellä juttuja jostain ja on mukana myös johtotason henkilöitä, niin uskomattoman laajalti ja hyvin saa leviteltyä kainenlaista, varsinkin näin some aikana. Joskus voi jatkua vuosikausia, kunnes joku tajuaa mitä on tekeillä.

Saattaa myös olla, että jutut ei ole ollenkaan todenperäisiä tai vääristeltyjä, jotta saataisiin luotua jokin tietty kuva, mikä halutaan luoda.

Pahimmassa tapauksessa on kyse gang stalkingista, jossa erittäin kyseisillä ja laittomilla menetelmillä urkitaan kaikki (salakuunnellaan, kuvataan, hakkeroidaan kännyt, sähköpostit, henk. tiedot virastoista) ja niiden pohjalta voidaan levitellä juttuja henkilöstä, myös vääristeltyjäkin, koska kun tiedossa paljon henkilökohtaisia asioita, jotka eivät valheita, myös niihin valheisiin uskotaan helposti.

Todella järjestäytyneessä versiossa laitetaan huhut ja jutut jo liikkeelle paikkoihin, ennenkuin henkilö tulee paikalle, jotta voidaan järjestää merkillisiä näytelmiä ja kommentteja, joista ilmenee, että merkillisesti nämä tuntemattomat henkilöt tuntuvat tietävän jotain kohteen elämästä, tekemisistä ja jopa sanomisista. Ikinä ei suoraan sanota mitään. Asiat esitetään stalkkaajien kesken hyvinä jäyninä ja salaisuuksina ja yleensä esitetään kohteesta sen suuntaisia negatiivisia juttuja, että stalkkaajille tulee fiilis johonkin koston oikeutukseen. Yritetään saada vihamiehiä kohteelle esittämällä tämä ja tämän tekemiset ja sanomiset negatiivisessa valossa, jo etukäteen, ennen mitään tutustumisia tai tapaamisia.

Silloin kun tietää, että on tuollaisen kohde voi ottaa vain imarteluna, että muut on valmiita näkemään niin paljon vaivaa esityksiin joka paikassa, mutta jos ei tiedä olevansa tuollaisen kohde, tulee aika twilight zone tunnelma näistä näytelmistä.

Ja tietenkin esitetään, että asiat tai tiedot on saatu henkilöltä itseltään tai joltain läheiseltä, vaikka näin ei ole. Mihinkään gang stalkingiin ei edes uskota, vaikka siitä saisi vihiä, jos oikein on saatu jo koneisto pyörimään, koska monet eivät tajua, että tuollaista todella voi tapahtua ja että jotkut todella pystyvät pystyttämään tuollaisen koneiston jonkun ympärille. Pelkästään se, että eivät tajua motiivia, saa muut uskomaan vaikka mitä eli sitä, että mitään hämärää ei ole, vaan kaikki jutut ovat levinneet juuri luonnollisesti eikä systemaattisen gang stalking koneiston avulla

Vaikka ihmettelen, luulisi, että fiksuimmat kävisivät miettimään, miksi niin monet juuri yhden kimpussa, jos ei ole tunnettu julkkis, eikä somessa, eikä muutenkaan kaikkialla pyörivä, useamman tunteva henkilö.

Paitsi useinhan tämä henkilö tai joku läheinen saattaa olla somessa tietämättään.

Tervehtii kuitenkin, kun sinä tervehdit ensin? Ei kuule mitään hätää. Meillä joiltakin ihan tavanomaista, ettei varmasti tervehditä takaisin. Yhtä tällaista olen tervehtinyt ihan oikeasti jo viisi vuotta joka päivä, ja vastaukseksi saan enintään mulkaisun.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä muutenkaan, en osaa sanoa. Olen itsekin hoitoalalla ja aina löytyy näitä ihmisiä joka työpaikasta joilla täytyy olla ongelmia jotain toista kohtaan.

Joidenkin pitää aina löytää joukosta joku jota mollata ja syrjiä, niillä syrjijöillä on käytöshäiriö. Ovat takuulla entisiä koulukiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystäväpiirissä myös tällainen kusim*lkku. Ilmeisesti kyse puhtaasta kateudesta, kun ei vain omat eväät riitä.

Nyt kyllä ei ole kaudesta kyse, olen lihava tavis mamma, nytkin viime ilkeilijät olleet: opiskelupaikassa 52v hoikka, nätti blondi ja työpaikalla hoikka, nätti, 27v nainen.

Ap

Olet ihana ihminen, mutta luulen, että inhotat heitä. Vähän kuten alakoulussa tytöt pitivät kivanäköisistä pojista ja inhoivat niitä ei niin kivan näköisiä. Ei kyse ollut luonteesta, vaan ihan vaan ulkonäkökeskeisuudestä. Eikä sinulla ole rahaa tai statusta kompensoimaan. Et ole tärkeä, et tarpeeksi kaunis heille, sinusta ei ole hyötyä ja sinulle tehdään se selväksi, ettet ole heidän tasoaan ollaksesi heidän porukoissa.

Sinä olet kuitenkin hyvä ja tärkeä ja teet arvokasta työtä ja ansaitset enemmän kunnioitusta kun tuo käytös. He vaan ovat liian pinnallisia ja ilkeitä ymmärtääkseen sitä

Moni kokee ihan samaa, jos se nyt lohduttaa yhtään.

Tuo inhottaminen on ikävästi sanottu, mutta joskus ihan totta. Olen itse nyt aikuisena ymmärtänyt, että ulkoiset ominaisuuteni ja esim. kasvonpiirteeni vaikuttavat siihen, miten muut suhtautuvat minuun. En syytä muita siitä, se tulee syvältä selkärangasta ja tiedostan itsekin suhtautuvani joihinkin ihmisiin lähtökohtaisen negatiivisesti ihan vain heidän ulkoisen olemuksensa perusteella. Kyllä, omaa ulkoasuaan ja antamaan vaikutelmaa voi parantaa, mutta aivan kaikkeen ei voi vaikuttaa. Voi vain tehdä parhaansa ja olla mukava, muut huomioonottava ihminen. Näillä korteilla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Tervehtii kuitenkin, kun sinä tervehdit ensin? Ei kuule mitään hätää. Meillä joiltakin ihan tavanomaista, ettei varmasti tervehditä takaisin. Yhtä tällaista olen tervehtinyt ihan oikeasti jo viisi vuotta joka päivä, ja vastaukseksi saan enintään mulkaisun.

Tästä itsekin yllätyin, miten joku ei vastaa tervehdykseen. Vielä hämmentävämpää on, jos se vaihtelee päivittäin. Olisi edes loogisesti jotain. Ei näitä voikaan ymmärtää, jos miettii itsestään, ettei osaa sosiaalisia ilanteita, niin ei ihme, tällaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka pitää helposti ylimielisenä jos joku on vähän hiljaisempi eikä halua kertoa omista asioistaan. 

Minun kokemukseni mukaan aikaa myöten nekin oppivat kyllä, etten ole ylimielinen. Ei vain kiinnosta pälättää. 

Tää on varmaan myös totta. Mulla on luonnostaan alaspäin vievät suupielet ja suppusuu (ehkä vähän kasvojen malli ns. resting bitch face). Olen saanut tästä lapsenakin kommenttia esim. harrastuksen opettajalta ett piristyisit vähän, ihmekään hevosetkin on pahalla tuulella kun näytät noin vihaiselta. Mulla oli kasvoilla ihan perusilme enkä ajatellut yhtään mitään (enkä tuntenut minkäänlaista vihaa tms). En ollut yhtään millään tuulella.

Ihmiset tekee ihan liian paljon päätelmiä ulkoisten seikkojen perusteella. 🙄

Minua on kyllä sanottu leuhkan oloiseksi, mutta mullakin on resting bitch face, ja olen vaan ujo ja hiljainen.

Olipa tullut paljon kommentteja, kiitos.

Nyt kyllä jännittää töihin meno :/

Ei pitäisi ottaa niin itseensä. Ap