Mitä tuossa Kirsi Pietiläisen silmäleikkauksessa siis on tapahtunut?

Up

Joo, olisi ihan kiva nähdä tuo artikkeli, mitä siis on tapahtunut. Syvältä tuo että ovat kaikki kiinnostavat uutiset maksumuurin takana. 

Kipu näönkorjausleikkauksen jälkeen oli hirvittävä, mutta pieneksi hetkeksi Kirsi Pietiläinen unohti sen. – Näönkorjaus oli niin mieletön! Nauratti oikein, koska näin, että horisontissakin on jotain. Pietiläisestä olisi ollut jumalaisen hienoa, jos lopputulos olisi ollut vähäisempikin. Sitten muun alleen peittävä, suuri kipu palasi. Sitä hän ei ollut mitenkään osannut odottaa, eikä kyllä kukaan mukaan. Hänellä sattui käymään todella huono tuuri. Pietiläisellä on ollut erittäin huono näkö pienestä asti. Jos hän ojensi kätensä ja nosti ylös muutaman sormen, hän pystyi juuri ja juuri näkemään, kuinka monta sormea oli ylhäällä. Hänen oli käytettävä urheillessa silmälaseja, vaikka ne huurustuivat ja olivat tiellä. Yksi näönkorjausleikkauksen pohjamotiiveista oli ulkonäköön liittyvä. – Ajattelin, että näyttäisin paremmalta, jos ei olisi silmälaseja, Pietiläinen myöntää. Yltyvän kivun kourissa Pietiläiselle tehdystä näönkorjausleikkauksesta on nyt yhdeksän vuotta. Hän on katunut leikkaukseen menemistään kaikki nämä vuodet. – Leikkauksesta alkanut kipu ei ole loppunut. Leikkaus pilasi elämäni, hän sanoo. Pietiläiselle laitettiin näönkorjausleikkauksessa silmien nestemäiseen etukammioon irtolinssit. – Linssin laittaminen sattui koko leikkauksen ajan, hän muistelee. Hän kertoo sanoneensa ääneen kivuistaan heti. Jos vastaavissa leikkauksissa potilas kokee kipua, se on yleensä aina ohimenevää. Pietiläiselle kävi toisin. Reaktio oli poikkeuksellinen. – Leikkauksen jälkeen leukani meni lukkoon. En saanut syötyä enkä juotua. Hän kuvailee kivun pään alueella vain yltyneen leikkauksen jälkeen. Kipu sai hänessä aikaan jopa itsetuhoisia ajatuksia. – Olin kuin helvetin tulessa, hän kuvailee. Painajaismainen joulu Pietiläisen näönkorjausleikkaus tehtiin juuri ennen joulua. Se sattui olemaan niitä jouluja, jolloin on monta vapaapäivää putkeen ja myös silmäkirurgit olivat lomalla viisi päivää. Pietiläisen kivut olivat kovat, mutta apua ei ollut saatavilla. Kipulääkkeetkään eivät tuoneet riittävää helpotusta. – Joulu oli painajaismainen. Heti joulunpyhien jälkeen näköä korjaavat linssit poistettiin Pietiläisen silmistä. Näön puolesta palattiin siis lähtötilanteeseen, mutta kipu ei kadonnut minnekään. – Silmäni sattuu olemaan rakenteeltaan sellainen, että siinä on hermot pinnassa. Nähtävästi kävi niin, että minulla uusi linssi raapi silmän hermoja koko ajan, Pietiläinen miettii. Lopullinen syy hermokipuun ei ole selvinnyt. – Kukaan voinut arvata, että näin käy, hän korostaa. Pietiläisen silmiä särkee yhä, vaikka leikkauksesta on yli yhdeksän vuotta. Kipu on lieventynyt vuosien varrella, mutta ei ole kadonnut. 

”Kuin silmissä olisi taltta” – Minulla on krooninen kipuoireyhtymä. Koen kosketuksen tai nopean liikahduksen kivuksi. Väsyn helposti, Pietiläinen kertoo. Kipu yltyy, jos kasvoille ja silmiin osuu tuulta, viimaa tai kylmää. Liikunnalliselle ihmiselle tämä vaikuttaa suuresti elämänlaatuun. – Suoraan sanoen raivostuttaa, että en voi ulkoilla ja liikkua ulkona. Pietiläinen ei pysty enää harrastamaan juoksemista, koska silloin silmiä rasittavat sekä sää että tärähdykset, kun jalka osuu maahan. Leppoisavauhtinen pyöräily onnistuu hyvällä säällä, jos hän käyttää laskettelulaseja. Kipu on vaikuttanut Pietiläisen työn tekemiseen tutkijana ja lääkärinä. Hän on tutkinut erityisesti lihavuutta. – Teen suurimman osan työstä tietokoneella. Tietokoneen ruudun välke saa aikaan kipua. Kiusaan silmiäni jatkamalla sellaisten asioiden tekemistä, jotka pahentavat kipua. – Ruutua katsoessani tunnen, miten silmän pienet lihakset supistuvat, jatkuvasti muuttuen. Välillä tuntuu, kuin silmissä olisi taltta. – Ehkä jos muuttaisin merenrantaan Balille, ei olisi kipua, hän hymähtää.

Superherkät aistit Pietiläinen kertoo olevansa hyvin kipuherkkä ihminen. Hän on synnyttänyt kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kivut olivat kauheat. Kipuherkkyys liittyy aistien herkkyyteen. Vasta leikkauksen jälkeen Pietiläinen on ajatellut, miten lujasti nämä asiat kytkeytyvät toisiinsa. Opiskeluaikana lääketieteellisessä tiedekunnassa Pietiläinen osallistui tuntoaistin herkkyystestiin. Siinä ihoa kosketettiin hyvin kevyesti eri paksuisilla filamenteilla eli kuidulla. Testin edetessä säikeet ohenivat ohenemistaan. Testissä oli 120 henkilöä. Pietiläinen oli toinen niistä, jotka tunsivat sen viimeisenkin, hiusta ohuemman säikeen hipaisun ihollaan. – Koen myös kaikki hajut ja maut hyvin voimakkaina. Olen voittanut kaksi kertaa viskien tunnistustestin, sillä erotan eri maut paljon paremmin kuin monet muut. Pietiläisen voi olla lähes ylivoimaisen vaikea sietää sellaisia hajuja, joiden vuoksi muut ehkä vain nyrpistävät nenäänsä. Hän on lähes mahdotonta olla tilassa, jossa tuntuu vanhan viinan, pinttyneen hien tai pissan haju.

Ei kenenkään vika Pietiläinen korostaa, että hänen silmäleikkauksensa epäonnistuminen ei ole kenenkään vika. Hän sattui olemaan se potilas, jolle leikkauksen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt, vaikka muilla on toisin. – Ensin en edes ymmärtänyt, että ensimmäinen leikkaus teki minulle pysyvän vaurion. – Näin huonosti käy äärimmäisen harvoin, mutta se tieto ei auta sitä ihmistä, joka saa komplikaation. Minulla haitta on sataprosenttinen. Edelleen silmän näönkorjausleikkaukset ovat yleensä hyvin turvallisia. Kukaan ei voinut arvata, että potilas Pietiläiselle leikkaus ei olisikaan hyvä ratkaisu. – Olisin voinut alkaa ruoskia itseäni siitä, että itse valitsin leikkaukseen menemisen, mutta en ole siitä itseäni soimannut. Kipupotilaana Pietiläinen arvelee kovimman kautta oppineensa ehkä jotain pysähtymisen merkityksestä. – Oma kokemus on myös auttanut ymmärtämään kipua ja muita kipupotilaita, hän sanoo. Pietiäinen puhuu omasta kivustaan kolmoishermosärkynä.

Virheellinen kipuviesti Laserkirurgisessa toimenpiteessä silmän sarveiskalvon pintaan tehdään hyvin pieniä viiltoja, jotka voivat aiheuttaa myös sarveiskalvon hyvin ohuiden hermojen vauriota. – Valtaosalle ihmisistä toimenpide ei aiheuta jälkikipua, Hietaharju toteaa. Jos sarveiskalvon hermojen sijainti tai hermojen jakautuminen sarveiskalvolla on anatomisesti poikkeava, vaurioituneet hermot voivat alkaa lähettää jatkuvaa virheellistä kipuviestiä tai kipusignaalia aivoihin. Näin voisi käydä myös silloin, jos sarveiskalvolla on hermoja normaalista poikkeava määrä tai jos henkilöllä on poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä. Tällainen lisääntynyt, poikkeava kipusignaalien lähetysryöppy voi saada aikaan myös keskushermoston hermosolujen herkistymistä, joka voi johtaa kivun kroonistumiseen. – Mielestäni kolmoishermon suora vaurioituminen silmän laserleikkauksen yhteydessä ei ole mahdollista, mutta se on mahdollista epäsuorasti, Hietaharju sanoo. Epäsuorassa mekanismissa kipu saattaa voimistua kipuradan vaurion vuoksi.

”Hyvin harvinaista” Osastonylilääkäri, neurologian dosentti Aki Hietaharjun mukaan silmäleikkausten jälkeinen kolmoishermosärky on todella harvinainen. – Löysin äkkiseltään vain viisi tapausta kirjallisuudesta. Yksikään niistä ei suoranaisesti liittynyt laserleikkaukseen, vaan muihin silmäkirurgisiin toimenpiteisiin. Hietaharju kommentoi ja kertoo silmäleikkauksiin mahdollisesti liittyviä neurologisia ongelmia yleisellä tasolla. Hietaharjun mukaan kolmoishermosärky kipu koskee yleensä vain kasvojen toista puolta. Jos kyseessä on molempien silmien toimenpiteen jälkeinen kiputila, oikeampi termi olisi sarveiskalvon neuralgia (corneal neuralgia). Neuralgia tarkoittaa tietyn hermon alueelle paikantuvaa kiputilaa. – Sarveiskalvon neuralgia on hyvin lähellä kolmoishermosärkyä, koska sarveiskalvo saa hermotuksensa juuri kolmoishermon ylimmästä haarasta. – Tällaisista sarveiskalvon neuralgiapotilaista löysin kolme tapausselostusta. Heille oli kaikille tehty edeltävästi silmien laserleikkaus, Hietaharju kertoo. Kaikilla kolmella potilaalla oireet väistyivät kahden vuoden kuluessa oireiden alkamisesta. Näillä potilailla ilmeni silmäkivun lisäksi valonarkuutta.

Kipu ilman filtteriä Selkäydin ja aivot muodostavat keskushermoston, jossa on kipusignaalin lähetystä kiihdyttäviä hermoratayhteyksiä. Tasapainottavana vastapoolina keskushermostossa on kipusignaaleja hillitseviä hermoratayhteyksiä ja välittäjähermosoluja, joiden ainoa tehtävä on liiallisen kipusignaaliaktiviteetin hillitseminen tai jarruttaminen. – Epäsuoriin mekanismeihin voi sisältyä vaurio näissä jarruttavissa kipuradoissa, jolloin kipusignaalit tulevat tuntoaistimuksia käsitteleviin keskuksiin ikään kuin ”ilman filtteriä” vahvistimen läpi. – Tällä hetkellä emme kuitenkaan tiedä, mitkä mekanismit sarveiskalvon neuralgiassa ja kolmoishermosärkytyyppisessä kiputiloissa todellisuudessa vallitsevat. Tällaiset kiputilat ovat Hietaharjun mukaan niin harvinaisia, että aiheesta ei löydy kunnollisia epidemiologisia tutkimuksia eikä näiden kiputilojen mekanismeja selvitteleviä töitä.

Tsemppiä Kirsille ja kaikille kipujen kanssa eläville.

Pystyvätkö lääkärit tutkimaan ennen leikkauksia onko ihmisellä silmän hermot pinnassa?

Leikkaus kuin leikkaus on aina riski olkoonkin, että riski voi olla pieni.

Hän vaikuttaa inhimilliseltä lääkäriltä, jota kiinnostaa potilaan tilanne aidosti. Oma kokemus varmastikin lisää ymmärrystä.