En jaksa jatkuvaa taistelua ton 2v:n kanssa!

uppoudu tänne av:lle tai muualle nettiin. Pipsapossu pyörimään dvd:tä ja lapselle vaikka pillimehu käteen.



Tuo on raastavaa kun kaikilla voimillaan vastaan paneva lapsi pitäisi saada puettua. Eilen uhkasin jo omaani, että seuraavaksi nippaan. No lapsi ei onneksi edes tiedä mitä se tarkoittaa eikä siitä uhkauksesta mitään apua ollutkaan. Paras tapa saada lapsi pihalle on houkuttelu. Tiedän ettei se onnistu aina, mutta ainahan voi koettaa.



Mä houkuttelin lapsen eilen sisälle karkilla... En vain jaksanut enää kantaa.



Jos haluat lapsen pihalle, laita aivot narikkaan ja pue väkisin tai niin että lapsi katsoo vaikka jotain lastenohjelmaa samalla.



itelläni on kädet ihan kipeänä tuosta kantamisesta ja pukemisesta ja kaikesta...



haluaisin myös vain itkeä ja laittaa silmät kiinni!

se aivot narikkaan ja pue vaan vääns lapsi vastaan miten paljon tahansa. Mutta tänään ei yksinkertasesti vaan jaksa. Tekee vain ja ainoastaan kaikkea kiellettyä.



Sillä me jätettiin se ulos menokin suosiolla väliin. Olisin kilahtanu muuten ihan totaalisesti. Siinä kun on lisäksi 1v puettavana joka myös vastustaa minkä ehtii...

riittää... Mikään ei ole niin hermoja repivää kuin uhmiksen kanssa taistelu. Pukeminen, riisuminen, syöminen, nukkuminen... ihan kaikki pitää taistella läpi. Väsyttää v****taa. Onneksi on näitä päiviä, kun kaikki menee hyvin :) Jaksaa taas viikon tapella...

mulla menee harva se päivä omaan 2 v:n kanssa hermot. nyt en oo jaksanu vaihtaa siltä vielä yövaippaa pois. ei vaan jaksa ku itellä on hermot kireellä ni alkaa taistelee.

hyvä et uskallat jossai purkaa itses.

älkää lähtekö pihalle :)



mitäs muksut sanoo siihen jos puet itsellesi vaatteet ja sanot, että äiti lähtee nyt?



Meillä 2v sanoo hei hei :)



Me relattiin kauheilla pakkasilla eikä käyty missään. Pari viikkoa kun oltiin kotona niin lapsikin halusi jo lähteä kylään ja kauppaa.

on itsepäinen jäärä.. Mitä itse ja minä itse! Joka asia on tahtojen taistoa.. :)

Iltaisin ipana odottaa et äiti nukahtaa ja karkaa sitten sängystään pahantekoon.. :O



Mutta silti niin valloittava veijari.. :D

Hauskaa vaihtelua, eikä edes syö auktoriteettiäsi, jos olet tarkka siitä, ettet ensin kiellä ja sitten myönnä.

Tehdäänkin välillä lapsen tahdon mukaan, ei kyllä kokonaista päivää olla kokeiltu. Mutta esim ulkoillessa on saanut mahdollisuuksien mukaan päättää kumpaan kautta mennään jne...

Tää on näitä päiviä kun mikään ei toimi ja itsellä kiristää niin maan peevelisti.

Lohduttavaa lukea muiden vastaavista kokemuksista, esim sinä joka et ole vielä jaksanut yövaippaa vaihtaa. Lohduttavaa.

Kaipa tämä tästä, jos päiväunien jälkeen olisi helpompaa, tai huomenna sattuisi olemaan hyvä päivä tai edes aamu alkaisi ilman tappelua.



Tsemppiä meille kaikille. Mulla ainakin olo parani jo asteen verran. Tosin nyt pitäis alkaa syömistaistoon...

Mutta kannattaa miettiä vaihtoehtosia tapoja toimimiseen!



Sen sijaan että huudat -kuiskaa.

Sen sijaan että komennat -anna joku virike tai leikki.



Ei tollanen pieni lapsi tajua että pitää käyttäytyä. Monesti saattaa jopa olla niin että lapsi koheltaa, koska on tylsää. Ohjaatko leikkiin? Teetkö lapsien kanssa?

VAstaus on siinä että sinä olet siinä tuolilla ajattelemassa että kun sanot, pieni ihminen toimii kuten sanot.

MInkä ikänen lapsi niin tekee? 2- vuotias? No ei, ja parin vuoden päästä pääset vielä perustelemaan itseäsi..



Nämä ongelmat yleensä johtuu sieltä lihnan toisesta päästä. Kyllä, sama kuin koirien kanssa.



Huutaminen lapsella on ihan normaalia, puhutaan uhmasta. Jokkut lapset heittäytyy maahan, juoksee karkuun. Joskus tämä on vaan huomionhakua tai leikkiä. Älä mene mukaan. Sun pitää oppia tapoja joilla tilanne ei mene tuohon.

Ei lapsi juokse karkuun kun tiedät että kohta lapsi juoksee karkuun, sun homma on tutustua lapseesi että osaat lukea häntä ja osaat reagoida ajoissa.



Lapsen saa leikin varjossa pukemaan tai liikkumaan!

Miettikää mitä ulkona näkyy, mihin menette, mitä teette seuraavaksi. Kuin että huudat ja pelotat lastasi.

On ihan normaalia että lapsi kiukuttelee jos leikki jää kesken. Aikuinen saattaa toimia "väärin" vaan kylmästi selittämättä ja vaan pukemalla. Tällöin lasta ei huomioida. Mitäköhän sekin opettaa?



Mää suosittelen että luet kirjan Pelastakaa pojat!

Siinä pojat voi korvata myös tytöillä. Eli ei ole puhe poikien tavasta. Vaikka onhan siinä kevyt ero leikkiikö lapsi mielikuvitusleikkinä olevansa keiju tai supermies... ;)



Olet huomannut ettei sun tapa olekaan se hedelmällinen. Ei huutamalla saa pelotteen avulla kuin hetkellisen avun, sitten väkivallan pitää raaistua toimiakseen jatkossa. Näin se vaan menee.

Se vastaus VALITETTAVASTI lähtee sinusta itsestäsi: sun pitää muuttaa itseäsi ja toimintaasi.



Sulje tietokone ja tutustu lapseesi.

Itse lauloin pukemislauluja, ruokalauluja jne. Niin se sujuivat. ja jos lapsi kiukkusi lauloin kovempaa. Älä reagoi!



Ja kun hyvä hetki, pusuttelu, halaile, rieku ja riehu. Hoida suhdettanne.



Voit myös kurkata onko kiukkuryppyjä navassa, se saa monet lapset muuttamaan hetkessä mielialaansa. Ja vähän kutittaakin samalla. Niitä voi sitten laskeskella, onko yksi vai monta ja yrittää suoristella. Huumoria mukaan!



Ja joskus väsyttää, se vaan on niin. Silloin ollaan väsyneitä ja tehdään vain pakolliset asia

ei ne houkuttelut/valmistelut/kiukkuryppyjen etsiminen ainakaan meillä auta siihen, että pukeminen sujuisi kovin jouheasti.



Lapset on niin erilaisia ja meillä parivuotias on kiltti ja vain vähän uhmis eikä meillä ole haasteita esim. ruokailun kanssa.



MUTTA pukeminen/riisuminen on 90%:sti kutsu pakoonjuoksuun, vaikka yrittäisi mitä temppuja.



AP:lle lohdutukseksi: Onneksi lapset kasvavat ja vaiheet tulevat & menevät. Nauti siis ihanasta uhmiksestasi, pian hän on jo iso poika/tyttö.

mulla kans 2 v vastarannan kiiski. välillä puen väkisin, eli joudun erittäin kovin ottein pitelemään kiinni että saan esim. hanskat puettua. näyttäis ehkä ulkopuoliselta pahoinpitelystä. myös ärräpäitä lentää mikä harmittaa mut parempi se kiukku on sanoin purkaa kuin jotain muuta. tosin osaa nyt kaikki kirosanat... eka lapsi äärimmäisen rauhallinen, on jo pian yläasteelle menossa enkä ole koskaan hänelle edes korottanut ääntä. on ihan toista maata. mut tän kans menee välillä hermo. tyhjentää koko ajan kaapit ja ihan mitä vaan mut sotku on kaamea ja olen loppu.