Suhde mieheeni tuntuu tyhjältä
Alussa suhteemme oli nopeatempoinen ja jännä, hyviä keskusteluita ja rentoa fiilistä. Olin juuri eronnut niinkuin hänkin. Olemme olleet nyt 3v yhdessä ja yksi lapsikin on + minun edellisestä suhteesta yksi.
Miehen luonne on paljastunut hieman erilaiseksi mitä luulin alussa. Hän nimittäin valehteli minulle isoista ja pienistä asioista suhteen alussa, osa oli aivan turhia ns säälinhaku valheita, että saa huomiota vakavalla asialla (läheisen kuolema esim), vaikkei olisi tapahtunut edes itselleen. Samalla minä kerroin lapsuuteni traumoja joten siitä jäi aika huijattu ja hyväksikäytetty olo. En ole pystynyt tämän jälkeen luottamaan, epäilen kaikkea mitä hän sanoo. Myös manipulointia ollut, esim kääntää riidassa kaiken aina minun syyksi tai huomauttelee minun virheistä jos puhutaan hänestä. Eli huomio käännetään minuun. Mies tekee paljon töitä joten suhteemme ei lapsiarjessa ole saanut muuta kuin tekohengitystä. Mitä mä teen? Mä ärsyynnyn heti miehen seurassa, näen hänet vain heikkona, valehtelevana, itsekkäänä ja lapsellisena. Voisin sanoa, että rakkaus omalta osaltani on kadonnut romanttisessa mielessä, tottakai rakastan häntä lapseni isänä. Menen tänään juttelemaan pariterapiaan ajatuksiani.
Lisään vielä, että riitelemme päivittäin. Sanomme myös rakastavamme, mutta se tuntuu vain huijaamiselta itseni puolelta, että sanon kun en halua toista loukata. Olen kuitenkin hänen ensirakkaus kuulemma, menen ajatuksestakin hajalle, että hän jää yksin. En vain tiedä onko muutakaan tehtävissä, sillä miehessä ei oikeastaan ole sitä mitä haluan mieheltä eli rehellisyyttä, avoimuutta, tilannetajua, romantiikkaakaikki puuttuu. Olen näistä sanonut ja antanut ehdotuksia miten kehittää itseään, mitään ei tapahdu. Tuntuu kuin tämä olisi yksin minun suhteeni jota minä vain korjailen ja hoidan.