En ole jotenkin yhteydessä itseeni kun puhun muille
En tiedä mitä oikein tapahtuu, mutta kuin joku alter ego ottaisi vallan. Jotenkin menetän kontrollin ja tietoisuuteni. No en nyt ihan täysin tietenkään, mutta siinä määrin, että en tiedä yhtään mitä aion seuraavaksi sanoa, kunnes olen möläyttänyt jotakin ilmoille ja sitten ihmettelen omia sanomisiani. Mistä tällainen johtuu?
Kommentit (8)
Mä olen yhteydessä, jos puhekumppani on tuttu ja samalla aaltopituudella. Niiden kanssa, joita jännitän, kuuntelen joskus vierestä mitä suustani oikein tulee.
Minä(kin) jännitän, jolloin suusta tulee mitä sattuu, jotain todella tylsää/epäkohteliasta. Olen niin kireänä, etten kerta kaikkiaan pysty olemaan oma itseni.
It's okay. Kyllä ihmisillä sitä armoa yleensä riittää, fiksuilla ainakin.
Hyvää kesää joka iikalle jännittelemisistä huolimatta. 🌼
En ole juuri koskaan oma itseni muiden seurassa, edes lähisuvun. Jotain puhetta nyt olen tottunut lämpimikseni lätisemään, samoja tyhjänpäiväisyyksiä ja latteuksia ja toivottuja mielipiteitä kuin muutkin, ei enää oikeastaan edes kiinnosta miltä se heille kuulostaa. Oikeastaan vain seurustelukumppanieni kanssa olen pystynyt hieman rennommin olemaan ja hieman enemmän oma itseni. Siksipä niihin ihmisiin kai olenkin ihastunut. Valtaosa ihmisistä: evvvk.
Vierailija kirjoitti:
En ole juuri koskaan oma itseni muiden seurassa, edes lähisuvun. Jotain puhetta nyt olen tottunut lämpimikseni lätisemään, samoja tyhjänpäiväisyyksiä ja latteuksia ja toivottuja mielipiteitä kuin muutkin, ei enää oikeastaan edes kiinnosta miltä se heille kuulostaa. Oikeastaan vain seurustelukumppanieni kanssa olen pystynyt hieman rennommin olemaan ja hieman enemmän oma itseni. Siksipä niihin ihmisiin kai olenkin ihastunut. Valtaosa ihmisistä: evvvk.
Piti kirjoittaa että olen opetellut lätisemään, en siis tottunut.
Kiitos ap ja muutkin, kun puitte sanoiksi tämän itsellenikin niin tutun tunteen. En ole osannut ajatella sitä noin, mutta juuri saman koen itsekin usein: en ole yhteydessä itseeni kun puhun muille.
Kiitos minunkin puolestani! Olen luullut olevani suunnilleen ainoa jännittynyt möläyttelijä joka inhoaa itseään jokaisen vuorovaikutustilanteen jälkeen eikä myöskään tunnista niistä itseään.
Jännittämisestä?