Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

tyhmä kysymys,mutta tuleeko ekassa synnytyksessä helpommin vammoja?

Vierailija
04.03.2010 |

mulle tuli ekassa 1.asteen repeämä,vaikka oli vain 3,1kg vauva..tokasta ei tullu mitään mut olikin vaan 2,1kg..löystyykö ne paikat sen verran että kolmas on helpompi punnertaa,vaikka olisi vaikka 3,5kg?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
05.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

T: vielä lapseton

Vierailija
2/5 |
05.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli kun mulla oli eka synnytys, niin enhän voinut tietää miten synnytykseni tulee menemään, joten olin päättänyt luottaa kätilöiden ammattitaitoon ja siihen, että he kyllä ohjaavat minua synnytyksessä. No isot repeämäthän siitä tuli, kun kätilöltä ei ohjeita tullut olematonta enempää.



Toisessa synnytyksessä sitten nojauduin omaan kokemukseeni, en edes kuvitellut kätilön osaavan antaa ohjeita, vaan koko ajan kyselin ja varmistin, että missä mennään ja milloin ja millä voimalla voin ponnistaa. Ei tarvittu tikkejä, ja se oli ihan oman kokemukseni ansiota, sillä kätilö edelleen käski minun ponnistaa niin, että repeämiä olisi tullut paljon. Nyt vain sitten osasin väittää vastaan ja perustella kantani.



Tuskin olen ainoa laatuani, joten väitän, että kyllä varmasti on paljon tapauksia, joissa vammat johtuvat nimenomaan siitä, että synnytys on ensimmäinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
05.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi kiva tietää, kun itsellä 1 synnytys takana 2. asteen repeämät (ja välilihan leikkaus). Luulen tietäväni, että miten homma hoidetaan, mutta en sitten kuitenkaan ole varma...



Samaa mieltä olen siitä ettei kätilö oikeastaan neuvonut lainkaan. Mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä että mitä pitää tehdä, mä vaan ponnistin.

Vierailija
4/5 |
05.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oman kokemuksen mukaan pitkä ja rauhallinen ponnistusvaihe on hyvä juttu jos ei vauvalla mitään hätää ole. Eli säästellä voimia siihen ponnistamiseen, eikä yrittääkään repia niin nopeasti kuin pystyy.



Ensimmäisen vartin, kun sain luvan ponnistaa, ponnistelin puolivarovaisesti ja piiitkään ja rauhassa. Joskus lähempänä 30min huomasin kätilöiden vilkuilevan kelloa; voimia riitti ja vauvalla kaikki ok mutta olisivat varmaan pistäneet imukupin kohta töihin ajansäästön vuoksi. ;)



Tuosta sitten 10min vähitellen voimistuvaa ja lopulta täysillä voimilla koko kropalla ponnistamista ja vauva syntyi. Tärkeää kätilöltä oli käskeä olemaan ponnistamatta kun vauvan pää oli ulkona, jotta pystyi auttamaan olkapäät ulos. Mun vielä syntyi käsi poskella.



Etukäteen pyysin ettei epparia jos ei pakko ja kaikki mahdolliset avut (tuki, öljyäminen) repeämien estämiseksi. Ja näin tapahtui, enkä tarvinnut kuin 2 tikkiä.

Vierailija
5/5 |
05.03.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäisessä minulle tehtiin välilihan leikkaus ja synnytyksen jälkeen ommeltiin kiinni.



Toisessa paikat oli löysemmät ja ei leikattu, repeämä ommeltiin ja samoin kolmannessa