Tuli paha mieli ja alkoi mietityttämään onko joku vialla meidän lapsella.
Meidän lapsella on ihan tietoisesti aika vähän leluja nykylapseksi eikä hänellä ole mitään tiettyä lempilelua. Kaverini sanoi lempileluttomuuden johtuvan joko
a) lapsi on haudattu materiaa (eli ei meidän tapauksessa)
b) lapsella on tunne-elämässä ongelmia eikä pysty kiintymyssuhteeseen.
Kyseessä 5v lapsi. Kirjoja on paljon, joitsa 2 voisi kuunnella koko ajan vaikka osaa ne ulkoa. Ei leiki hoivaleikkejä, rakastaa ulkopelejä ja askartelua.
Kommentit (20)
ihan normaali, jos tollaisia pohdit tosissasi!
Ei kaikilla lapsilla ole mitään yhtä tiettyä lempilelua.
Jospa lapsellanne on vaikka niin hyvä ja turvallinen kiinymyssuhde äitiin/isään, ettei tarvi mihinkään tavaraan sellaista luoda :)
t. äiti X 7
Meillä on kolme lasta eikä yhdelläkään ole ollut mitään kummempaa lempilelua.
Kuopuksella on aina sama unikaveri, mutta päiväkodissa kelpaa toinenkin.
Mutta yksikään meidän lapsista ei ole leikeissään suosinut mitään yhtä juttua. Ja uskon heidän ihan normaaleja olevan, kun meillä on todella normaalit ja turvalliset kotiolot. Vanhin 11v.
Kyllä mua alkoi huolettaa, kaveri opiskelee lapsipsukologiaa tai -psykiatriaa tms, en tiedä tarkkaa tutkintonimeä.
...lempilelu vaihtuu ainakin meillä sata kertaa päivässä, eikä mitään unilelua tms. ole ollut, joka olisi sama vauvasta lähtien. Hyvähän se vaan on, että lapsi ei kiinny tavaroihin. Taisi "ystäväsi" olla huolissaan omistaan ja siksi pahoitti mielesi.
kaverisi on kunnon keittiöpsykologi
ei meidänkään 5v pojalla ole mitään lempilelua. Välillä tykkää leikkiä pari päivää jollain leluilla esim. babuganeilla vai mitä ne nyt on, ja sitten ne taas unohtuu kun leikkii jollain muilla.
Joskus ei mitkään omat tavarat kiinnosta vaan keksii leikkejä omasta päästään.
meillä myös lapsi tykkää ulkoilusta sekä piirtämisestä.
en tunne ketään lasta jolla olisi joku lempilelu, paitsi joku unilelu
on NIIN viisas kun oikeasti ei tiedä vielä mitään...kun kaverillesikin ajan myötä tietoa ja kokemusta alasta karttuu niin häpeää vielä tuotakin kommenttiaan, usko pois.
KUKAAN psykllogi/psykiatri ei taatusti laukoisi tuollaisia "diagnooseja" jonkun yksittäisen asian (kuten lempileluttomuuden) perusteella.
Kyllä mua alkoi huolettaa, kaveri opiskelee lapsipsukologiaa tai -psykiatriaa tms, en tiedä tarkkaa tutkintonimeä.
niin juurihan sanoit että lapsi voisi 2 kirjaa kuunnella vaikka koko ajan. Eikös ne kirjat silloin ole sen lempi leluja? :D
transferenssiobjekteihin ja haluaa aina lukea samat sadut, joista saa mielihyvää. Onko saduissa joku tietty hahmo, josta lapsenne erityisesti pitää ja johon on kiintynyt? Ehkä se vastaa lempilelua.
taas uskon nii et jos lapsen tartte hirveesti kiintyä johonkin nalleen tai riepuun niin saattaapi olla ettei oo saanu tarpeeks turvaa vanhemmilta..
ei tääkää välttis ihan totuus oo. ja tykkäähän lapset nalleista.;)
Eli höpöti höpöti vain kaverilles ap..
on NIIN viisas kun oikeasti ei tiedä vielä mitään...kun kaverillesikin ajan myötä tietoa ja kokemusta alasta karttuu niin häpeää vielä tuotakin kommenttiaan, usko pois.
KUKAAN psykllogi/psykiatri ei taatusti laukoisi tuollaisia "diagnooseja" jonkun yksittäisen asian (kuten lempileluttomuuden) perusteella.
Kyllä mua alkoi huolettaa, kaveri opiskelee lapsipsukologiaa tai -psykiatriaa tms, en tiedä tarkkaa tutkintonimeä.
Olenkin kyllä opettanut aina, että kaikkea ei tarvitse saada eli ovat oppineet, ettei materia ole se maailman tärkein. Hyvin tärkeää on lapsille olla minua ja miestäni lähellä esim. hoitopäivän jälkeen ja iltasatu muhkeassa satutuolissamme on lapsille hyvin olennaista. Lempilelun puuttumattomuus on musta vain osoitus siitä, että lapsi on sisäistänyt sen rakkauden ja turvallisuuden tunteen itseensä eikä tarvitse korviketta saadakseen saman tunteen pitkin päivää. Hyvällä tolalla teillä on asiat.
että yhden pikkuasian perusteella ei kannattaisi tehdä diagnooseja.
Ei ole lempilelua täälläkään. Tai oikeastaan lempilelut vaihtelevat lähes päivittäin.
meillä kolme lasta eikä kellään ole koskaan ollut mitään lempilelua, välillä leikkivät pitkään jotain tiettyä leikkiä kunnes se unohtuu ja leikkivät taas jotain muuta.
Vaan joka päivä eri lelu. Ja olen yrittänytkin niin etteivät kiinny johonkin "molla-maijaan" ja sen hävittyä on helvetti irti.
Kyllä mua alkoi huolettaa, kaveri opiskelee lapsipsukologiaa tai -psykiatriaa tms, en tiedä tarkkaa tutkintonimeä.
Meinaan jos ei yhtään, sun ei tartte noteerata sen juttuja mitenkään. Kirjoissa lukee kaikenlaista, sen tiedon soveltaminen käytäntöön vaatii usean vuoden KOKEMUKSEN oikeista lapsista.
toisaalta olin taas ihan lukutoukka heti kun opin lukemaan, eli ne olivat ja ovat edelleen mun juttu. Mielestäni lapsesi on ihan normaali.
5v lapsellemme mitään lempilelua. Sitä paitsi kaikki lelut on sisarusten kanssa yhteisiä. Olen ihan tyytyväinen ettei lapsi ole ihastunut materiaan. Lempiystävän osaan kyllä nimetä heti :)
Minusta kuulostaa ihan tavalliselta:-)