Te, joilla onnellinen ja rakastava suhde: riitelettekö paljon?

tai ainakin erittäin harvoin

pyritään ratkaisemaan ristiriidat puhumalla enne kuin menee riitelyksi.

Korkeintaan joskus väittelemme jos olemme eri mieltä, mutta se tapahtuu aina ihan hyvässä hengessä ja ilman suuttumista.



Minä syyllistyn joskus melko lapselliseen kiukutteluun, mutta silloin mieheni tulee ja halaa, pörröttää hiuksia ja sanoo höpsöksi. Ei siinä sitten enää niin kiukutakaan, tuntee olonsa vaan hölmöksi ja alkaa naurattaa. :)

Koen, että mulla on onnellinen ja rakastava suhde ja kyllä siihen riitojakin välillä mahtuu. Sopiminen on sitten sitäkin kivempaa :)

vaikka nykyään monet riidat ohitetaan sillä, että jompikumpi jättää sanomatta jotain tyypillistä ja typerää ja tilanne menee ohi. Me ollaan suht temperamenttisia molemmat, joten sanailua tulee. Tosin nauretaan ja hullutellaankin samaan tyyliin.

ollaan tulistuvia tyyppejä molemmat, joten herkästi tulee sanailtua. Mutta todella harvoin riidellään kunnolla.

vaikka nykyään monet riidat ohitetaan sillä, että jompikumpi jättää sanomatta jotain tyypillistä ja typerää ja tilanne menee ohi. Me ollaan suht temperamenttisia molemmat, joten sanailua tulee. Tosin nauretaan ja hullutellaankin samaan tyyliin.

Mulla on tulenpalava tempperamentti eikä mies ole sen kummenpi. Lähes aina kuitenkin sovitaan heti tai viimeistään parin tunnin päästä. Kerran olen suuttunut niin pahasti, että petasin ukolle sängyn vierashuoneeseen ja mies suuttui petaamisesta niin, että meni sinne nukkumaan. Aamulla naurettiin jo asialle ja ihmeteltiin, että mikä niin kamalasti kiukutti.

mutta pyrkimyksenä aina ratkaista tai selvittää kiistan kohteena oleva asia. Riita syntyy tyypillisesti siitä että toinen loukkaantuu toiselle jostain sanomisesta tai tekemisestä (yleensä väärinkäsityksen takia) ja sitä sitten aletaan selvittää- eka vähän räjähtäen mutta siitä sitten maltillisempaan suuntaan jatkaen.



Ja kun se sopu taas syntyy, se se on mukavaa :)

ja näin on aina ollut, takana 17 yhteistä vuotta :-) Molemmat ollaan voimakastahtoisia ja ehkä temperamenttisiakin. Mun mielestä avainjuttu ei olekaan riitely, vaan se, että a) riidat ei eskaloidu ja karkaa käsistä ja b) että asiat osataan sopia. Uskon, että lapsillekin välittyy tällaisesta vain hyvä ja todenmukainen malli siitä, että asiat ovat aikuisten hallinnassa ja että maailman ei niihin lopu.

lähinnä sanailua kerran pari kuukaudessa ja kunnon päivän kestävä riita ehkä kaksi kertaa vuodessa.

Ensimmäiset 5-7 vuotta riideltiin. 10 vuoden jälkeen aika harvoin. Yksi kunnon riita mykkäkouluineen ehkä kerran vuodessa. Osaamme aika hyvin keskustella rakentavasti, eikä kumpikaan lähde mollaamaan toista, riidassakaan.

sovimme toisillemme hyvin mm. juuri siinä, että mieheni tasoittaa minun temperamenttista luonnettani. Tämän seurauksena emme juurikaan riitele.



Aiemmissa suhteissani tulistuin nopeasti ja helposti, tavarat lentelivät ja astiat rikkoutuivat. Näin ei ikinä ole ollut nykyisen mieheni kanssa.