Serkku sanoi että jos hänen 2v kuolisi, hänkin haluaisi kuolla

mutta en kyllä oikeasti haluaisi silti kuolla, toinen lapseni tarvitsisi yhä minua. Olisi kyllä todella kauheaa ja surullista jos noin tapahtuisi :( mulla on esikoinen 2v ja nuorempi 2kk.

minulla se olisi kyllä hyvin lähellä. Lapseni isi ja rakkaani kuoli kun hän oli vauva. Jos vielä menettäisin ainoan lapseni niin ei olisi kovinkaan paljoa syytä jatkaa.

Muita lapsia ei ole, ei miestyä eikä juuri sukulaisiakaan. Kenenkään muun vuoksi ei minun tarvitsisi jäädä henkiin, ja tuskin itseni vuoksikaan viitsisin jäädä.

en varmaan nousis sängystä vuoteen, haluaisin vaan olla peiton alla piilossa ja kuolla pois jos poikani menettäisin

Kun meidän toinen lapsi kuoli sekä minä ja mieheni hetken harkitsimme itsemurhaa. Uskallettiin vasta jälkeenpäin sanoa se ääneenkin. Se oli sellainen ajatus, joka kävi päässä sokin ensi vaiheessa.



Sitten tuli mieleen esikoinen ja kuinka epäreilua häntä kohtaan olisi tehdä itsemurha.

lapset kuolisivat niin lähellä ainakin olisi oma hengen lähtö. Jos toinen jäisi eloon niin pitäisin hänestä enemmän huolta.

Jos molemmat lapset kuolisivat niin lähellä ainakin olisi oma hengen lähtö. Jos toinen jäisi eloon niin pitäisin hänestä enemmän huolta.

ainoa lapseni kuolisi. En usko, että oikeasti sitä tekisin, mutta taatusti olisi mielessä.

Surisin toki vähän, mutta en kovin paljon. Nauttisin omasta elämästäni.

Samoin kuin ilahduin silloin kuin tätini ja mummoni kuolivat. Pitäisin myös siitä jos äitini kuolisi. Ainoastaan isäni kuolema vähän harmittaisi.

jos kaikki lapseni kuolisivat olisi hyvin vaikea löytää elämäniloa mistään takaisin ikinä. Voisi olla, että suru veisi voiton, mutta toisaalta jos olisin vielä näin nuori, niin voisin tehdä uusia lapsia joissa luultavasti näkyisi kuolleiden lasteni piirteitä ja jollain tavalla saisin heistä palan takaisin. Eli ehkä uudet lapset palauttaisivat elämäniloa.



Jos kuitenkin minulta kuolisi yksi lapsi ja muut jäisivät henkiin, niin en todellakaan ajattelisi mitään itsemurha juttuja. Minä jaksaisin vaikka mitä lasteni tähden. Minun olisi jaksettava vielä niiden elossa olevien takia jatkaa elämää...



Sitäpaitsi jos lapsen kuoltua itsekin kuolisi, niin kuka sitten muistaisi sitä ihanaa olentoa joka on tämän maanpäällä hetken saanut elää! Minä haluan ainakin jatkaa muistamista ja siirtää sitä muillekin.

että minäkin haluan kuolla, vaikka sisimmässäni tiesin, etten voi kuutta muuta lasta jättää yksin selviämään ja tuon jälkeen ollaan eletty päivä kerrallaan.