Muita pitkäaikaisia (tai iki)sinkkuja, jotka ei pysty enää kuuntelemaan muiden parisuhde juutuja?
Tai lapsista?
Heti kun jutut käy näihin, mä meen lähes kuuroksi. Ei jaksa tai halua kuulla.
Luulen että se on joka suojautumis keino ettei sattuisi niin paljon oma yksinäisyys.
Onko muita?
Kommentit (11)
Luojan kiitos joku muu!
Olen pahoillani kokemuksesta, mutta silti hyvä tietää etten ole ainoa!
Ap
En jaksa kuunnella enää puolituttujen avautumisia parisuhdeongelmistaan ja sitten kysyvät neuvoja minulta, ulkopuoliselta ihmiseltä??
Toinen ryhmä on sitten ne, jotka alkavat seurustella ja sen jälkeen ignooraavat kunnes ovat taas eronneita...
Ei kiinnosta minuakaan muitten parisuhdejutut.
En jaksa mitenkään sitä alituista narinaa miten se puoliso sitä ja tätä ja aina väärin ja mahdotonta.
Miksi ihmeessä sitten parisuhteisiin hingutaan ja tupataan kun se on niin kamalaa?
Ikisinkku olen minäkin ja aion pysyä.
Luovutetaan oma vapaus ja siedetään kyttäilyä ja rajoittamista. Tutkitaan toisen puhelin ja netti salaa, epäillään ja vahditaan. Hankitaan pari pentua ja valitetaan työpaikalla miten mahdotonta ja vaikeaa ja miten se ukko ei sormeaan nosta ja aina minä yksin ja anoppi on aivan kauhea.
Täytyy olla masokisti että tuota ehdoin tahdoin haluaa.
Ja kyllä, seurustellut olen, muutamankin kerran mutta juuri tuon kyttäämisen ja rajoittamisen takia joka kerta tehnyt lopun. Tiedän että en jaksaisi elää sellaista elämää, siksi pysyn erossa siitä.
Kyllästyttää ja ottaa päähän kuunnella valitusta. Oikein kilpaillaan kenellä kamalinta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kuunnella enää puolituttujen avautumisia parisuhdeongelmistaan ja sitten kysyvät neuvoja minulta, ulkopuoliselta ihmiseltä??
Toinen ryhmä on sitten ne, jotka alkavat seurustella ja sen jälkeen ignooraavat kunnes ovat taas eronneita...
Tuo ignooraminen ja takaisin ryöminen kun erotaan tai tulee ryppyjä rakkauteen on kyllä veemäisintä minä tiedän.
Tuollaiset ihmiset ei ole hyviä ystäviä.
Minä nautin niistä valituksista ja onnittelen itseäni, etten ottanut miestä riesaksi. Eivät vaan tykkää kun vastaan heille iloiten omasta sinkkuudestani. Esim. On se kyllä hyvä, ettei ole tuollaisia ongelmia! -huudahdukseni ei ole kovin suosittu :D
Ehkä meidän pitäisi perustaa keskenämme täällä niitä perheitä?
En nyt sinkkuna jaksa niitä juttuja kuunnella enkä silloinkaan kun olin parisuhteessa.
Joskus toisinkin päin. Varattu nainen selitti parisuhteestaan niin kuin suhteessa olevien kanssa yleensä vaihdetaan kuulumiset parisuhteista. Loput olivat sinkkuja miehiä ja minä. Kukaan ei vastannut yhtään mitään. Varmaan kaikilla samoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin niistä valituksista ja onnittelen itseäni, etten ottanut miestä riesaksi. Eivät vaan tykkää kun vastaan heille iloiten omasta sinkkuudestani. Esim. On se kyllä hyvä, ettei ole tuollaisia ongelmia! -huudahdukseni ei ole kovin suosittu :D
😈😈😈😈
Puolin ja toisin, perheelliset ei myöskään näytä kiinnostuvan minun sinkun treffailuista ja niiden jännistä käänteistä. Enkä minä jaksa heidän parisuhdeherutusta.
Hep! Yksi ei edes kovinkaan läheinen työkaveri alkoi puhella kuinka hänellä on ovulaatio ja niin kova vauvakuume jne. Ihanko totta kuvitteli minusta - ikisinkusta - saavansa jonkun puputtelusparraajansa?