Enkelilasten vanhemmat

molemmille löytyy yahoo groupsit

Eli. Tyttömme syntyi 13.6.09 pikkukeskosena. Hän oli luonamme lähes puolivuotta, lensi enkeliprinsessaksi pilvenreunalle 9.12.09. Tämä aika on ollut elämäni onnellisin ja raskain yhtä aikaa. Lisähapesta neiti ei päässyt koskaan eroon ja siinä syy miksei selvinnyt koskaan edes kotiin asti. Meille kerrottiin kaikki tosi rehellisesti. Koko ajan tiesimme että mahdollisuudet selviytyä ja parantua ovat 50/50. Uskoimme ja toivoimme. Oli jopa parempi vaihe, oltiin jo melkein kotona. Mutta ikävä takapakki josta ei enää noustukkaan.



Lapsemme opetti meille paljon rakkaudesta. Häntä rakastettiin PALJON ja niin monen ihmisen elämään hän vaikutti, vaikka vain muutama läheisistä hänet ehti nähdä. Hän oli oikea viihdyttäjä ja seuraneiti. Kova tyttö juttelemaan. Tunsi vanhempansa, vaikka joka päivä ei hänen luonaan voitukaan olla pitkän matkan vuoksi. Valloitti ihmisiä hymyllään.



Tapaus on meille vielä kovin tuore ja haavat ovat täysin auki. Ikävä on kova. Mutta elämä on jatkunut. On parempia päiviä ja huonompia päiviä. Joka päivä tyttö kulkee minun mukana, mietin että millaista elämämme olisi nyt jos hän eläisi. Muistot elää voimakkaina ja elävinä.