Olen varma että isälläni 76v v on adhd mutta hän pärjäsi elämässä kun pääsi yksinkertaiseen tehdastyöhön ja äitini hoiti raha-asiat

Maailma ja työelämä on muuttunut paljon.

Ennen kuka tahansa pääsi esim. siivoamaan, annettiin moppi käteen ja ohje että pese tuolta lattia. Vaikka ihmisellä oli  neurologista  poikkevuutta, alhainen älykkyysosamäärä jne niin hän selvisi tehtävästä ja sai palkkaa.  Ihmiset myös löysivät helpommin nuorina puolison ja jos tämä oli normaali niin piti sitten taloutta pystyssä.

Jep. Meille syntyi ihan yllärinä nepsylapsi, ei ole meillä tai meidän vanhemmillamme sellaista oireilua.

Seuraavissa sukujuhlissa tajusin heti mistä sukuhaarasta tämä on peräisin. Siellähän oli vaikka mitä, kun osasi katsoa. Nimenomaan se suorittava työ ja yksinkertainen työura on mahdollistanut täysin normaalin elämän.

Kuinkahan monella täälläkin kirjoittavalla on kovinkaan loistokas "työura" jos on ollenkaan?

Vanha ketju mutta nostan koska meinasin tehdä itsekin aiheesta aloituksen. Minulla todettu aikuisena ADHS,uskon että myös sisarellani tämä,koko elämä ollut  tervassa kahlaamista. Ja töihin et pääse kun opiskelut jääneet kesken! Vanhemmat ei ymmärrä,käske vaan mennä kysymään töitä. Luulee että eletään 70lukua ja samantien työnnetään moppi kouraan että "juu tervetuloa tervetuloa,peseppä tuo  nurkka tuolta".

Ei auta yksinkertainen suorittava työ kun on ADHD:n lisäksi korkea älykkyys ja kaikkeen liian helppoon kyllästyy nopeasti. Toisaalta opiskellessa ne tylsät ja epäkiinnostavat osuudet ovat ihan sielua riistävän hirveitä kahlata läpi. Eikä kukaan osaa oikein antaa vinkkejä mihin tässä kannattaisi ryhtyä jotta työura kestäisi kahta vuotta pidempään. Opinto-ohjaus on aina ollut yksi vitsi. Seuraavaa burn-outtia odotellessa, ei kai siinä muuta.