Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö tää keski-ikä on?
15.05.2022 |
Vanhempien ja appivanhempien syöpiä, saattohoitoa ja surua. Lasten itsenäistymisestä ja pärjäämisestä huolen kantoa. Ammatillista stressiä kun olet päässyt vihdoin kipuamaan haastavaan tehtävään, mutta kaikki tämä muu vie voimat eikä työstä selviydykään.
Voi ruma sana.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä minkälaisia elämänvalintoja on mennyt tekemään.
Jaahas, oman elämänsä besserwisser is in the house
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sen nyt kukakin ottaa. On luonnollista, että omat vanhemmat kuolevat ja lapset itsenäistyvät. Pitää vaan osata päästää irti ja nauttia normaalista elämän kiertokulusta, eikä roikkua väkisin vanhassa.
Töissäkin pitää tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Täytyy osata pitää puolensa, eikä pyrkiä täydellisyyteen. Sen jälkeen keski-ikä voi olla elämän parasta aikaa. On vielä fyysististi teve, taloudellinen tilanne on hyvä ja on mahdollisuuksia toteuttaa haaaveitaan.
En tiedä. Itse olen tänään pelannut pleikkarilla ja syönyt herkkuja. Nuorempana käytin viikonloput aina siivoomiseen.
Tätäpä juuri. Me vielä ollaan lapseton pariskunta, joten tuota vastuuta vanhemmista sysätään meille enemmän kuin perheellisille. Ja kun itse sairastetaan ja kuollaan, ketään ei tuu kiinnostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä minkälaisia elämänvalintoja on mennyt tekemään.
Jaahas, oman elämänsä besserwisser is in the house
No lasten tekeminen ja uralla eteneminen on ihan oma valinta. Me ollaan lapseton pariskunta ja molemmilla on kivat keskipalkkaiset ja suht stressittömät asiantuntijaduunit. Aikaa riittää matkusteluun, ravintolaillallisiin ja muuhun kivaan. Elämän parasta aikaa ainakin tähän mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokseenkin joo. Tosin jos et ole väleissä kehenkään niin stressi lievittyy huomattavasti.
Elämäänsä tyytyväinen kirjoitti:
Miten sen nyt kukakin ottaa. On luonnollista, että omat vanhemmat kuolevat ja lapset itsenäistyvät. Pitää vaan osata päästää irti ja nauttia normaalista elämän kiertokulusta, eikä roikkua väkisin vanhassa.
Töissäkin pitää tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Täytyy osata pitää puolensa, eikä pyrkiä täydellisyyteen. Sen jälkeen keski-ikä voi olla elämän parasta aikaa. On vielä fyysististi teve, taloudellinen tilanne on hyvä ja on mahdollisuuksia toteuttaa haaaveitaan.
On luonnollista varmaan, mutta tää saattohoitovaihe on ihan helvetin raskas, vaikka kuinka luonnollista oliskin. En nyt oikein osaa nauttia tästä elämän kiertokulusta juuri nyt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäänsä tyytyväinen kirjoitti:
Miten sen nyt kukakin ottaa. On luonnollista, että omat vanhemmat kuolevat ja lapset itsenäistyvät. Pitää vaan osata päästää irti ja nauttia normaalista elämän kiertokulusta, eikä roikkua väkisin vanhassa.
Töissäkin pitää tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Täytyy osata pitää puolensa, eikä pyrkiä täydellisyyteen. Sen jälkeen keski-ikä voi olla elämän parasta aikaa. On vielä fyysististi teve, taloudellinen tilanne on hyvä ja on mahdollisuuksia toteuttaa haaaveitaan.
On luonnollista varmaan, mutta tää saattohoitovaihe on ihan helvetin raskas, vaikka kuinka luonnollista oliskin. En nyt oikein osaa nauttia tästä elämän kiertokulusta juuri nyt.
-ap
Minunkin äidilläni oli vasta syöpä ja isä joutui pysyvästi hoivakotiin. Surullista, mutten minä voi asiaan mitenkään vaikuttaa, eikä murehtimien asian tilaa paranna.
Vierailija kirjoitti:
Elämäänsä tyytyväinen kirjoitti:
Miten sen nyt kukakin ottaa. On luonnollista, että omat vanhemmat kuolevat ja lapset itsenäistyvät. Pitää vaan osata päästää irti ja nauttia normaalista elämän kiertokulusta, eikä roikkua väkisin vanhassa.
Töissäkin pitää tunnistaa oman jaksamisensa rajat. Täytyy osata pitää puolensa, eikä pyrkiä täydellisyyteen. Sen jälkeen keski-ikä voi olla elämän parasta aikaa. On vielä fyysististi teve, taloudellinen tilanne on hyvä ja on mahdollisuuksia toteuttaa haaaveitaan.
On luonnollista varmaan, mutta tää saattohoitovaihe on ihan helvetin raskas, vaikka kuinka luonnollista oliskin. En nyt oikein osaa nauttia tästä elämän kiertokulusta juuri nyt.
-ap
Onko sinulla muita kantamaan taakkaa, siskoa tai veljeä? Täällä on menossa samanlaiset kiemurat ja ei ole siskoa eikä siskon veljeä kun heitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä minkälaisia elämänvalintoja on mennyt tekemään.
Jaahas, oman elämänsä besserwisser is in the house
No lasten tekeminen ja uralla eteneminen on ihan oma valinta. Me ollaan lapseton pariskunta ja molemmilla on kivat keskipalkkaiset ja suht stressittömät asiantuntijaduunit. Aikaa riittää matkusteluun, ravintolaillallisiin ja muuhun kivaan. Elämän parasta aikaa ainakin tähän mennessä.
Ja esim. vanhempiesi sairaudetkin ovat hallinnassasi tietty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä minkälaisia elämänvalintoja on mennyt tekemään.
Jaahas, oman elämänsä besserwisser is in the house
No lasten tekeminen ja uralla eteneminen on ihan oma valinta. Me ollaan lapseton pariskunta ja molemmilla on kivat keskipalkkaiset ja suht stressittömät asiantuntijaduunit. Aikaa riittää matkusteluun, ravintolaillallisiin ja muuhun kivaan. Elämän parasta aikaa ainakin tähän mennessä.
Ja esim. vanhempiesi sairaudetkin ovat hallinnassasi tietty.
Eivät tietenkään ole, mutta se on miten niihin suhtaudun ja millä tavalla annan omaan elämääni vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osimoilleen tuotahan se enimmäkseen on.
Lapset on saatu ja vieläpä pois kotoa ulos maailmaan.
Ammatillisesti päästy pitkälle.
Vanhemmat sukulaisetkin vielä elossa ja väleissä heihin.
Minulla ei ole noista yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on saatu ja vieläpä pois kotoa ulos maailmaan.
Ammatillisesti päästy pitkälle.
Vanhemmat sukulaisetkin vielä elossa ja väleissä heihin.
Minulla ei ole noista yhtäkään.
Onnittele itseäsi, joku päivä sinulla voi olla kaikki nuo em. ja vielä lisää, elämä kun tuppaa olemaan yllätyksellinen välillä.
Elämä on luopumista. Mitä vanhemmaksi tulemme sitä todempaa se on. Joillekin luopumisia tulee kerta rysäyksellä useampia lyhyessä ajassa ja jolloin voimia koetellaan äärimmilleen.
Ehkä tärkeintä olisi antaa itselleen aikaa tottua siihen, miten vähän me voimme vaikuttaa elämän kulkuun? Oppia hyväksymään ja sietämään kuin suorittaa hullun lailla silloin, kun luonto hoitaa hommansa. Niin kuin vanhuus.
Minäkin yritin, mutta kiitos ihanan lääkärin hän sai minut pitämään huolen itsestäni ensin. Vetämään rajat jaksamiselle ja suorittamiselle. Moni asia sujuu vähemmälläkin vaivalla
Minä saattohoidin nuoren äitini (oli useamman vuoden alle 50v) silloin, kun omat lapseni olivat pieniä, 2-4v ikäisiä.
Nyt esikoinen muuttanut kotoa ja nuorempikin aloittaa pian armeijan, omat arkipäiväni menevät töissä. Haluaisin siihen arkiseen oravanpyörään muutosta ja/tai vaihtelua, en vain tiedä yhtään, että miten ja millaista.
No itsellä ei ole haastavaa työtä koskaan ollut eikä tulossa ja vanhemmista toinen on kuollut jo kauan sitten. Myös terveysongelmia sain jo nuorena. Ei hirveästi stressaa keski-ikä kun ei ole mitenkään tottunutkaan siihen että asiat olisi erityisen hyvin. ymmärrän kyllä että on raskas vaihe, mutta onhan aplla asiat hyvin siinä että on puoliso ja talous on ehkä ihan hyvässäkin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä saattohoidin nuoren äitini (oli useamman vuoden alle 50v) silloin, kun omat lapseni olivat pieniä, 2-4v ikäisiä.
Nyt esikoinen muuttanut kotoa ja nuorempikin aloittaa pian armeijan, omat arkipäiväni menevät töissä. Haluaisin siihen arkiseen oravanpyörään muutosta ja/tai vaihtelua, en vain tiedä yhtään, että miten ja millaista.
Muista huolehtia omasta hyvin voinnista ja terveydestä, sinun romahtaminen vaikuttaa monen elämään, sinua siis tarvitaan mutta sinun ei tarvitse ehtiä joka asiaa hoitamaan. Joskus sana "ei" on paikallaan.
Nauti ny. Kohta joudut laukkaamaan hoitokodissa moikkailee
Riippuu ihan siitä minkälaisia elämänvalintoja on mennyt tekemään.