Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää kamalaa työtä?
15.05.2022 |
Valitsin alani väärin.
Alallani ja työpaikallani ei ole väliä keskustelun kannalta. Sen verran sanon että ongelmaa on alassa joten työpaikan vaihto samalla nimikkeellä työskentelyyn muualla ei auta. Tai saattaa auttaa vähän, mutta ei poista koko ongelmaa.
Töissä olen ehtinyt olla vasta pari vuotta ja olen aivan loppu. Kaksi kertaa olen vaihtanut työpaikkaa mutta jouduin ojasta allikkoon. Isoimmat kokemani ongelmat ovat se ettei työtä ole mahdollist tehdä niin hyvin kuin haluaisin (ei esim materiaalisia tai ajallisia resursseja toteuttaa asioita) sekä työkaverit joista paistaa myöskin uupumus ja jotka purkavat sitä nykyisessä työpaikassani jostain syystä minuun.
Koulutukseni ei varsinaisesti pätevöitä mihinkään muuhun kuin tähän työhön, mutta olen nyt hakenut läheltä liippavia töitä. Näissä töissä on kuitenkin myös väliä tutkinnoilla, jonka vuoksi en voi ainakaan mitään vakipaikkoja saada. Nykyisellä työlläni kuitenkin elätän itseni kohtuullisesti ja saan työskennellä normaaleihin työaikoihin, joten en ole ihan vielä vaihtamassa mihin tahansa työhönkään. Opintolainaakin on vaikka kuinka joten en näe opiskelua vaihtoehtona. En edes tiedä mitä haluaisin tehdä. Olen umpikujassa.
Haluaisin nyt vain hyväksyä tilanteen ja jotenkin sietää työssä oloa samalla, kun mietin mitä muuta voisin tehdä elämälläni. Onko vinkkejä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia esille töissä. Sano pomole tai kirjoita meili että voit huonosti, voiko asialle tehdä joyain.
Nuo on tosin rakenteellisia ongelmia, ja töihin kerääntynyt luultavasti ihmisiä jotka haluaa ylläpitää ko. Kulttuuria.
Minusta tuntui nuorena samalta. Myöhemmin tajusin että olin liian idealistinen. Ei kukaan halunnutkaan ideoitani ja kehitysehdotuksiani. Haluttiin että tehdään mitä käsketään ja kuten ennenkin oli tehty. Ei ketään yli viisi vuotta työssä ollutta kiinnostanut työn kehittäminen.
Tuossa viidessä vuodessa ja omakin idealismi katosi. Kovetin itseni. Tein kuten muutkin. Niin kuin ennenkin oli tehty. Turruin ja totuin.
Ei sitä kestä. Kannattaa hakea muualle vaikka palkka tippuisi tmv. Tai vaikkapa jäädä työttömäksi. Tuollainen tilanne vie lopulta koko elämän kun olet kohta burnoutissa, ellet ole jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat ryyppäämään, niinkuin muutkin järkevät ihmiset.
Samat ongelmat ja uupumus ne on muillakin aloilla nykypäivänä. Liikaa vaaditaan ja palkka on liian pieni siihen nähden, että kaikkesi annat ja vapaa-ajalla et mitään jaksa enää tehdä kuormittavan työn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele jatkamaan noin, mikäli mikään ei muutu, koska voit sairastua pahastikin. Itse olin pitkään vastaavassa tilanteessa, yritin turhaan saada aikaan muutoksia ja uuvuin. Onneksi esimies sitten hieman heräsi todellisuuteen ja työyhteisössä tapahtui joitakin positiivisia muutoksia, jotka auttoivat hieman paremmin jaksamaan. Riittämättömät henkilöstöresurssit ovat edelleen suuri ongelma, käsittääkseni alalla kuin alalla, ja käytännössä olen itse joutunut huomaamaan, että työntekijän on selvitäkseen yritettävä itse löytää ne keinot, joilla työtä voi rajata. Mikäli se ei onnistu riittävässä määrin ja työnteko on kestämätöntä, pelastaisin itseni ja terveyteni ja lähtisin.
Etäopiskelet työn ohessa jonkun toisen ammatin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelet työn ohessa jonkun toisen ammatin
Aikamoinen rasti, jos nykyinen työ jo uuvuttaa ja on vaikeuksia palautumisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä olen. Keskityn itse siihen että menen töihin, olen töissä ja töistä päästyä alkaa elämä. Yritän harrastaa, viettää aikaa läheisten kanssa ja tehdä asioita joista pidän. Kun työstä ei saa onnistumisen kokemuksia tai voi toteuttaa itseään, pyrin näihin harrastukseni kautta. Tsemppiä!