Miksi käytetään nimitystä rakastaja(tar)?
Kun eihän noissa "suhteissa" ole kyse minkäänlaisesta rakkaudesta vaan parhaassakin tapauksessa vain molemminpuolisesta hyötymisestä joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Useimmiten ei edes perustu ainakaan täysin.
Miksi vielä nykyaikanakaan asioista ei voida puhua ihan vaan oikeilla nimillä ja termeillä?
Kommentit (10)
Vaimo/mies ei rakasta, mutta rakastaja/tar antaa rakkauden tunteen
Mikä ap:n mielestä sitten olisi oikea nimi ja termi?
Sulle on varmaan ihan kauhea yllätys, että noissa suhteissa on useinkin juuri rakkaudesta kysymys. No, kunhan kasvat vähän.
Ei ihastunut nainen siitä hyödy että joku ukkomies heiluu rumasti makkarissa, ei ole hyötysuhde, se mies yrittää hyötyä. Jos kaksi "hyötyy" niin eri asia. Eivät kaikki käytä sanaa rakastajatar, se on julkkisten nimike lehtien kannessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap:n mielestä sitten olisi oikea nimi ja termi?
Mä tein tään aloituksen ihan vaan siksi, että pääsen haukkuu, hu orittelee ja nimittelee ilkästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap:n mielestä sitten olisi oikea nimi ja termi?
Mä tein tään aloituksen ihan vaan siksi, että pääsen haukkuu, hu orittelee ja nimittelee ilkästi.
Ap
No tätä arvelin minäkin.
Voihan siinä olla rakkauttakin. Mutta kielessä on paljon sanoja, jotka eivät ole kovin kirjaimellisia.
Ennen useinkin, ja osittain nykyäänkin, avioliitot solmittiin poliittisin tai taloudellisin perustein. Sivussa saattoi sitten olla se kuuluisa "aito rakkaus", eli rakastaja/-tar.
Vierailija kirjoitti:
Ennen useinkin, ja osittain nykyäänkin, avioliitot solmittiin poliittisin tai taloudellisin perustein. Sivussa saattoi sitten olla se kuuluisa "aito rakkaus", eli rakastaja/-tar.
eiköhän nykyään ne avioliitot solmita tai jätetä solmimatta nimen omaan taloudellisista syistä.
Vanhaa kieltä.