Tytöt vs. pojat.

Mietin vaan, että onko nyt niin, että tämän päivän äidit ovat sen verran traumatisoituneita omasta lapsuudestaan, siitä kuinka silloin tyttöjen piti olla tyttöjä ja pojat oli poikia (= tyttöjä ohjattiin kiltteyteen ja hiljaisuuteen, pojat sai remuta rauhassa), että tällä hetkellä sitten vallitsee suunnaton POIKAviha?



Vielä kun tähän lisää sen faktan, että tällä hetkellä kaikki tutkimukset kertovat siitä, kuinka tyttöjen väkivaltaisuus on kasvanut huimasti, käyttävät sitä toisiinsa ja parisuhteissa, ENEMMÄN KUIN POJAT, niin miten voidaan enää ylläpitää mielikuvia niistä riehuvista ääliöpojista ja kivoista kilteistä tytöistä? Jos mä mietin omaa lähipiiriäni tällä hetkellä, niin kyllä niissä on se sisko, joka pitää paljon tehokkaammin siistä sisaruksen kiusaamisesta huolta, kuin veli. ( viittaan ketjuun, jossa joku väitti että se on aina se veli joka kurmottaa). Ja siis itsekin olen aikanaan kärsinyt pahasti noista stereotypioista, koska en ole koskaan ollut prinsessa. Mutta nyt tämä ylilyönti toiseen suuntaan tuntuu melkoisen pahalle. Ihanko oikeasti te vihaatte noin paljon omaa miestännekin? Sekin kun on joskus ollut ällöttävä poika?



Ja uskokaa tai älkää, mä olen kunnon telaketjufeministi, mutta näin kolmen pojan äitinä mun on ollut pakko avata silmiäni vähän enemmän. POjat on ihan samalla lailla ihania lapsia kuin tytöt, ja heidän kanssaan voi tehdä ihan mitä vaan, jos on itse valmis vähän hölläämään sitä sukupuolirooli-stereotypia-vannetta oman päänsä ympäriltä.