Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa päästää diabeetikkolapsi kouluun
12.05.2022 |
En tiedä mitä muuta sanoa. Pelottaa että miten kaikki menee. Kaikki on niin uutta ja vaikka koulun puolesta on järjestetty koulunkäynnin ohjaaja jolla on diabeteskoulutus ja siltä osin kaikki on kunnossa, mua pelottaa. Päästiin jo viikko sitten keskiviikkona sairaalasta, mutta lapsi ei ole vielä itsekään halunnut palata kouluun enkä ole pakottanut. On tämä ollut melkoista opettelua meille kummallekin. Sokerit ovat heitelleet vielä ihan huolella. Silti on luottavainen olo, kun olen koko ajan hänen lähellään. Pelottaa, mitä sitten kun olen töissä ja hän koulussa. Ja erityisesti se, miten hän pärjää yksin koulun jälkeen kun mä olen vielä töissä. Sovittiin, että hän menee maanantaina kouluun. Mulla on alkuviikosta kolme palkatonta päivää ja sitten palaan töihin. Pelottaa niin paljon. Kaikki on niin uutta.
Kommentit (17)
Voin lohduttaa, ettei ole uutta sille avustajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse diabeetikkona huolehdin itse sokereistani ekasta luokasta lähtien. Kukaan ei ollut tukena ja opettajat eivät millään meinanneet antaa minun syödä välipaloja. Tuurilla olen hengissä pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan olet antanut olla kotona. Onko nuorikin?
11v. Oli vain niin dramaattinen tuo sairastuminen ja mulle iski siitä kova kuoleman- ja menettämisen pelko. Ei siitä sen enempää, mutta näin konkreettisesti mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Ja kun nuo sokerit on heitellyt niin paljon ja niitä ollaan mittailtu ja laskettu yhdessä. Mitä sitten kun hän on yksin kotona? Se mua pelottaa. Siksi otin alkuun noita palkattomia, ettei tule liikaa muutoksia kerralla. Lapsi itsekin on epävarma ja jännittää. Jännittää pistämistäkin ja kaikki on vielä niin uutta. Siksi olen antanut aikaa. Ap
Mites kesäloma? Siihen on joitain viikkoja enää.
Laita lapsi kouluun ja rohkaise häntä, älä näytä omaa pelkosi, hän pärjää varmasti. On erittäin tärkeää oppia pientä asti hoitamaan itse diabetestä, sen kanssa on elettävä koko elämä, eikä se sitä juurikaan rajoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan olet antanut olla kotona. Onko nuorikin?
11v. Oli vain niin dramaattinen tuo sairastuminen ja mulle iski siitä kova kuoleman- ja menettämisen pelko. Ei siitä sen enempää, mutta näin konkreettisesti mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Ja kun nuo sokerit on heitellyt niin paljon ja niitä ollaan mittailtu ja laskettu yhdessä. Mitä sitten kun hän on yksin kotona? Se mua pelottaa. Siksi otin alkuun noita palkattomia, ettei tule liikaa muutoksia kerralla. Lapsi itsekin on epävarma ja jännittää. Jännittää pistämistäkin ja kaikki on vielä niin uutta. Siksi olen antanut aikaa. Ap
Ei voi vaatia että itse pistää piikit.Onko koulussa terveydenhoitajaa joka voisi hoitaa tämän iltapäivisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan olet antanut olla kotona. Onko nuorikin?
11v. Oli vain niin dramaattinen tuo sairastuminen ja mulle iski siitä kova kuoleman- ja menettämisen pelko. Ei siitä sen enempää, mutta näin konkreettisesti mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Ja kun nuo sokerit on heitellyt niin paljon ja niitä ollaan mittailtu ja laskettu yhdessä. Mitä sitten kun hän on yksin kotona? Se mua pelottaa. Siksi otin alkuun noita palkattomia, ettei tule liikaa muutoksia kerralla. Lapsi itsekin on epävarma ja jännittää. Jännittää pistämistäkin ja kaikki on vielä niin uutta. Siksi olen antanut aikaa. Ap
Lapsi voi vaikka soittaa videopuheluita, niin voitte edelleen vaikka oot töissä yhdessä mitata ja laskea. Pistäminen ja mittaaminen on hyvin yksinkertainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites kesäloma? Siihen on joitain viikkoja enää.
Mä en tiedä. En ole vielä sille uhrannut ajatustakaan. Ehkä siihen mennessä olisi tullut edes hieman rutiinia. En tiedä. Pitää miettiä lähempänä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kauan olet antanut olla kotona. Onko nuorikin?
11v. Oli vain niin dramaattinen tuo sairastuminen ja mulle iski siitä kova kuoleman- ja menettämisen pelko. Ei siitä sen enempää, mutta näin konkreettisesti mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Ja kun nuo sokerit on heitellyt niin paljon ja niitä ollaan mittailtu ja laskettu yhdessä. Mitä sitten kun hän on yksin kotona? Se mua pelottaa. Siksi otin alkuun noita palkattomia, ettei tule liikaa muutoksia kerralla. Lapsi itsekin on epävarma ja jännittää. Jännittää pistämistäkin ja kaikki on vielä niin uutta. Siksi olen antanut aikaa. Ap
Ei voi vaatia että itse pistää piikit.Onko koulussa terveydenhoitajaa joka voisi hoitaa tämän iltapäivisin?
Jos oma ohjaaja on hänellä on varmasti lupa tähän. Ja kyllä pistäminen pitäisi onnistua ihan itsenäisesti koululaiselta kun määrät vaan on tarkistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin 11v pitäis jo osata itse asia hoitaa ja jos ei osaa niin opettamaan. Hän alkaa olla jo niin vanha että kohta et voi seurata jatkuvasti perään, ollaan kavereiden kanssa liikenteessä koulun jälkeen, tahdotaan yö kylään yms. Niin pitäisi olla todella lapsen tiedossa miten tärkeää asia on itsenäisesti muistaa hoitaa ajallaan ja samoin pitää omasta syömisestä huolta. Tehdä selväksi että terveelle lapselle sellainen ei ole niin tärkeää, mutta hänelle on ja hänen pitää se osata itse ilmaista myös ystäville milloin on pakko syödä ja pakko mitata ja pistää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on diabeetikkopoika. Sairastui kaksivuotiaana ja menee syksyllä abiluokalle lukiossa. Elää täysin normaalia elämää, harrastaa ja kulkee kavereiden kanssa. Diabetes ei ole ollut este millekään!
Koulussa lapsi on kuitenkin ihmisten ympäröimänä, voi sanoa jos on outo olo ja mitata sokerit. Kyllä lapsi tottuu siihen ja alkaa luottaa itseensä diabeteteksen hoidossa. Pyydä laittamaan viestiä niin saat mielenrauhan. Selviätte kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Itse diabeetikkona huolehdin itse sokereistani ekasta luokasta lähtien. Kukaan ei ollut tukena ja opettajat eivät millään meinanneet antaa minun syödä välipaloja. Tuurilla olen hengissä pysynyt.
Näin joutui minunkin diabeetikkolapseni pärjäämään käytännössä omillaan, kun meni kouluun. Tästä on jo lähes 20v, silloin ei kukaan ottanut vastuuta ja vaaratilanteita tuli. Vaadin kyllä huolenpitoa, mutta heikoksi jäi.
Kyllä asiat lähtevät sujumaan ap. Alkuun tuntuu kamalalta ja että elämä tulee aina olemaan pelkkää huolta ja tuskaa. Mutta ei se niin mene, kaikkeen sopeutuu ja elämä jatkuu. Voit olla turvallisin mielin, kun avustaja käytettävissä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet koulunkäyntiavustajat ovat nykyisin lähihoitajia, eli ei pitäisi olla uutta.
Meillä on töissä pari diabeetikkoa. Heillä piippaa kännykät jos sokerit menee liian mataliksi. Tekniikka kehittyy.
Nythän on lukuvuotta enää niin vähän jäljellä, että varmaan voisi suorittaa lopun ihan kotoa käsin.
Aika kauan olet antanut olla kotona. Onko nuorikin?