Lue keskustelun säännöt.
45v ja raskaana, jaksaako enää?
02.02.2010 |
Meidän kuudesta lapsesta enää kaksoset asuvat kotona ja hekin lähtevät ensi syksynä ammattikouluun ja luultavasti muuttavat toiselle paikkakunnalle.
Meillä on jo lapsenlapsia ja ehkä tuonkin takia tuntuu vähän oudolta, että saisimme vielä vauvan. Raskauteni on muutenkin pienoinen ihme, koska esikoista lukuunottamatta raskaudet ovat saaneet alkunsa hoidoilla ja luomuraskaus oli erittäin epätodennäköinen. Tästä huolimatta olen käyttänyt hormonikierukkaa ja olin menossa sterilisaatioon, mutta se nyt siirtynee.
Toisaalta tuntuu siltäkin, että tämä vauva on meille tarkoitettu, koska kierukasta huolimatta tulin raskaaksi ja luomuraskaus muutenkin minulle lähes mahdotonta.
Sen olen itsestäni huomannut, että sitä alkaa vanhenemaan, koska täytettyäni 40v olen alkanut tarvita enemmän unta yössä. Nuorena pärjäsin n. 4tunnin yöunilla, tuon jälkeen heräsin automaattisesti ilman mitään herätyskelloa oli sitten töitä tai ei. Nyt herään vasta 6-7tunnin unien jälkeen, vaikka taitaa tuokin toisaalta vähän olla vielä.
Onko täällä muilla kokemuksia iltatähdestä ja miten jaksoit vauvan kanssa vanhempana? Tiedän, että se on paljolti vauvastakin kiinni, että miten jaksaa oli ikää miten paljon tahansa.
Kommentit (30)
Olen 30- vuotias enkä vaan pysty näkemään itseäni täytenä reporankana 10-15 vuoden kuluttua!
Olen aina ajatellut että iltatähti olisi ihana: lapset on jo isompia, saa taas tassujen ääniä.
Työikääkin vielä tämä koko elinikäni ja päälle, en kuulu porukkaan joka haluamalla haluaa eläkkeelle niin pian kuin mahdollista.
Mutta mitä tulee nukkumiseen, niin päiväunia voi ottaa vauvan kanssa ja pyytää vaikka lapselle hoitajaa että saa nukuttua?
Ongelmiin pitää vaan löytää ratkasuja.
Jos et voi antaa lapselle hoitajaa ja tiedät ettet jaksa tekemällä itse kaikkea niin ei ole järkeä hankkia lasta.
Väsyä saa, saa valittaa mutta että tekee elämästään vartavasten vaikeaa?
Vaikka eihän sitä koskaan tiedä miten vaativa lapsi on, miten paljon löysää osaa antaa?
Itse en pärjäisi 4 h yöunilla, en vauvan takia tai 3- vuoroni kanssa. Sekö on mittari äitiydelle? Ainakin se kertoo ettei ole mitään ongelmanratkasua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset lapset ja lapsenlapsia ja uusi vauva tuli kun olin 45v. Kyllä sinä jaksat. Ota vastaan kaikki apu minkä saat ja nuku aina kun mahdollista. Ole niin itsekäs kuin on mahdollista.
Eihän ap ole aikonutkaan hankkia lasta! Mutta se nyt vaan on tullut ihan hankkimatta eikä sille enään mitään voi.
Alkuun oli rankkaa, ainakin tuntui rankemmalta kun nuorempana valvoa kun kaksosilla oli koliikki, johon ei mikään auttanut. Koliikin jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja enää en antais meidän vahinkoja mistään hinnasta pois.
Ja hyvin jaksoin. Kyllä ne hormonit auttaa vähän vanhempanakin...
Paljon riippuu tosin siitä, missä kunnossa itse olet. Oletko täysin terve? Onko ylipainoa tai muita elimistöä rasittavia vaivoja?
Itse olin - ja olen - terve ja hyvässä kunnossa, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun vaihdevuodet iskevät?
Kun lapsi on murrosiässä ja äidillä ikää?
Miksi ajatellaan, että se lapsen vauva- aika olisi se rankin.
Ei ole, eikä äiti siitä nuorene.
Ei ole sitten kuullut esim. abortista?
Ihme asenne: jos ei jaksa niin miksi se lapsi pitää hankkia?
Ja kyllä pitää tossa iässä jaksaa monenlaisia asioita tai ratkoa miten ongelmia setvii.
Itse ainakin olen lapsia hankkinut sen kautta että miten paljon jaksaa.
Mikä tämän ketjun idea on jos ei voi kritiikkiä heittää?
Jos ei abortti kelpaa muttei jaksa niin mitä siinä kirjottaa? Siinähän nukkuu 4 h ja valittaa väsyneenä?
En tajua miten ikä tälläseen aiheeseen liittyy jos mennään vaan eteenpäin miettimättä mitä tekee. Ihan sama vaikka olisit 20- vuotias jos lapsen haluat niin haluat.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin itsekin, kun tein positiivisen raskaustestin 43-vuotiaana. Mieheni olin silloin tuntenut kolmisen kuukautta.
Kyseessä ei todellakaan ollut mikään vahinko ( :
Onnekseni(-mme) lapsi on aivan ihana. En ole öitäni valvonut, imetin pitkään, joten hormonit pitivät virkeänä. Lapsi nukkuu ja syö hyvin - on ns. helppo lapsi.
Mutta muutoihin uusperhe-elämä ja hankalahkoluonteinen mies ovat vieneet voimat.
En olisi jaksanut, jos lapsi olisi ollut temperamentiltaan päinvastainen.
Olen nyt 44-vuotias, ja minua valvottaa vain mieheni. Sillä haemm parisuhteelle aikaa yöstä. Välillä menenmme viikollakin nukkumaan klo 3. Tavallaan seurustelemme nyt, kun jäi seukkaus raskauden takia vähän lyhyeksi.
muita sairauksia. Periaatteessa vauva olisi tervetullut, mutta mietityttää oma jaksaminen vauva-aikana (tiedän, että mies auttaa kyllä todella paljon) ja sen jälkeenkin. Tiedän varsin hyvin kuuden lapsen jälkeen plus lapsenlapset, joista vanhin on 10v, ettei se vanhemmuus lopu siihen kun vauva-aika loppuu. Minä olen kuitenkin aina kokenut raskaimpana juuri tuon vauva-ajan, osin myös taaperoajan, vaikka on kokemusta myös teinien kapinoinnista ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri mitään oireita ei ole ollut, eivätkä ne vähät ole vaikuttaneet mitenkään jaksamiseeni tai mielialaani. En pelkää kyllä yhtään sitä, etten muka jaksaisi teini-ikäisten kanssa, miksen muka? Tunnen monta energistä, reipasta ja fiksua kuusikymppistä.
Ja onhan minulla mieskin, kuten ap:lläkin. Lisäksi ap:llä on vanhempia lapsia, jotka voivat ehkä auttaa lastenhoidossa sekä kokemusta siitä, miten teini-ikäisten kanssa pärjää.
7, joka sai lapsensa yli nelikymppisenä.
päivä tuosta lapsesta, niin ihanaa ja upeaa on eläminen sen jälkeen ollut. Odotusaikana on tietty väsyneempi kun nuorempana, mutta toi raskausaika käynnistää elimistössä sellasen hormonimyrskyn että nuorrut fyysisesti 10 vuotta, ja jo sekin on erittäin hyvä syy olla raskaana. Vanhempien äitien lapset on vielä keskimääräisesti älykkäämpiä, ja vauvan/lapsen hoito on helppoa ja vaivatonta kun sen osaa. Imettää ei ole pakko, ja pulloruokinta on vaivatonta, ja lapsi nukkuu sen jälkeen kuin pieni tukki, koska korvikemaito on tuhdimpaa. On hauska katsoa kaikki asiat uusin silmin sen pienimmäisen kanssa, ja antaa sille kaiken rakkauden ja hellyyden mitä sulla on. Ei ole aikaa miettiä maallisia murheita, sulla on joku pieni maailman ihanin, joka rakastaa sua eniten maailmassa. Anna sille täydellinen lapsuus, kyllä sä sen osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että se osoittaa kypsyyttä, että osaa kyseenalaistaa jaksamisensa ja miettiä onko oikeasti valmis äidiksi vielä vanhempana eikä vaan tehtaile lapsia putkeen ja yks kaks huomaa, etten enää jaksakaan ja lapset kärsii.
Ei ole sitten kuullut esim. abortista?
Ihme asenne: jos ei jaksa niin miksi se lapsi pitää hankkia?
Ja kyllä pitää tossa iässä jaksaa monenlaisia asioita tai ratkoa miten ongelmia setvii.
Itse ainakin olen lapsia hankkinut sen kautta että miten paljon jaksaa.Mikä tämän ketjun idea on jos ei voi kritiikkiä heittää?
Jos ei abortti kelpaa muttei jaksa niin mitä siinä kirjottaa? Siinähän nukkuu 4 h ja valittaa väsyneenä?En tajua miten ikä tälläseen aiheeseen liittyy jos mennään vaan eteenpäin miettimättä mitä tekee. Ihan sama vaikka olisit 20- vuotias jos lapsen haluat niin haluat.
3
mieskin on vanhempi eli yli 40 v eikä jaksa valvoa...ainakaan meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä hän jaksoi valvoa jopa viikolla, vaikka kävi myös töissä. Tämä on varmasti miehestä kiinni eikä niinkään isästä. Tiedän useita nuorempia isiä, jotka eivät ole vauvan kanssa valvoneet, vaikka vauva ollut syystä tai toisesta pulloruokinnassa
6
mieskin on vanhempi eli yli 40 v eikä jaksa valvoa...ainakaan meillä
Voisi mennä lukemaan viestini uudestaan! Vai mikä mättää? 3-kymppinen vastaa?
Jauhanut olen jaksamisesta ja siitä että en näe itseäni 10 vuoden kuluttua eläkeläiseksi. Miten sun käynyt? Noi on numeroita, 20, 30, 40.
Itse en olisi jaksanut 4 h unilla 2- kymppisenäkään tai työssäkäyvänä 3- kymppisenä pienten lapsien aikana.
Elämäntilanteet vaihtelee, minusta ap.lla on paljon hyvääkin: kokemusta, virheitä jo tehtynä (ei tartte toistaa), rahatilanne ehkä parempi, lapset ainakin joskus apuna?
Jaksamisen perään tässä olenkin kuulutellut. En ole iäkkäämpää äitiyttä vastaan mutta ikä yksin ei tee naisesta "parempaa".
Itse olen tehtaillut lapsia putkeen, mutta juurikin aina sillä pohjalta että me jaksetaan ja pärjätään.
Nurkan taakse ei tietenkään näe; mutta jos kuolen niin tiedän että mies vaikka selviää yksin.
Vuoden lomautus ollaan ainakin selvitty näillä voimilla: ja on otettu aina työttömyys huomioon.
Älä laita sanoja suuhuni: kun et osaa.
3
mä sain meidän iltatähden 41 vuotiaana ja hyvin olen jaksanut. Tuo ihana nyytti on nyt 3kk. meillä kyllä isäkin auttelee ja hyvin jaksaa töiden lisäksi paapoa pikku neitiä vaikka ikää on 42.
Mun isä oli 50v kun mä synnyin ja ihan hyvin sekin jakso äitin kanssa tosin äippä oli 30v. minusta tulikin sellainen isän lelli penikka, janiin taitaa tulla tästä meidän iltatähdestä myös.
T: 7 x äiti jonka vanhin jo aikuinen ja loput melkein. Meillä isotkin nauttii pikku neidistä ihan täysillä ja paapovat sen pilalle :)
Itse sain yli 40vuotiaana iltatähteni ja joka päivä nautin lapsestani.
Ja voin sanoa että vauva ajan jaksoin tämän viimeiseni kanssa parhaiten,ehkä siksi että ymmärsin että tämä on viimeinen,eikä minulla ole enää mahdollisuutta saada enempää lapsia.
Alussa sitä mietti kuinkahan pärjää,jaksaa jne....mutta sitten tajusin
että turha asioita on murehtia etukäteen,aika näyttää miten menee.
Isosisaret auttavat varmasti jos tarve joskus tulee.
Outoa kysellä täällä tuollaista. Auttaako ap:tä jotenkin päätöksenteossa, jos minä nyt sanon, että olen todella hyvässä kunnossa oleva 42- vuotias, en yhtään väsynyt tms. MUTTA en todellakaan haluaisi enkä jaksaisi tämän ikäisenä uutta vauvaa.
Minulla on ihanat lapset ja kohta ehkä lapsenlapsiakin ja haluan tehdä elämässäni vielä paljon muutakin. En halua enää kasvattaa yhtään lasta aikuiseksi. Se juna on multa mennyt. Jos nyt tulisin raskaaksi ehkäisystä huolimatta tekisin abortin.
Tällä palstalla tuppaa olemaan enemmistö ihmisiä, joilla ei ole muuta ajatusta päässään kuin "lisää lapsia". Se on se ainut onni ja autuus.
Itse en olisi jaksanut 4 h unilla 2- kymppisenäkään tai työssäkäyvänä 3- kymppisenä pienten lapsien aikana.
Jos ap on nuorena jaksanut vähillä unilla, mitä sitten? Ei se ole sinulta pois mitenkään ja ihmiset on erilaisia unen tarpeen suhteen, jos et tiennyt. Kyllä minäkin miettisin jaksaisinko enää, jos 45v iässä plussaisin. Käytännössä mahdottomuus meillä kun minulla ei ole kohtua enää.
Luultavasti haluaisin myös tietää muiden kokemuksia, että miten on jaksanut kun on tullut vanhempana uudestaan äidiksi. Tuskinpa ap sentään näiden vastausten perusteella päätöstään tekee vaan sen tekevät (näin ainakin oletan) miehensä kanssa.
Tuo lapsi on todellakin tarkoitettu teille!
Hän tulee tuomaan teille vielä ´paljon iloa!
Sinä pärjäät varmasti!