Erityisaikuisten sisarukset, miten jaksatte?

Meille ei taida oikein olla vertaistukea. Välillä tuntuu, että pitäisi katkaista välit kokonaan, mutta ei ole sydäntä ja lähimpänä omaisena olen kuitenkin vastuussa. Holhouksen alle on vaikea saada. En ala eritellä, mitä kaikkia ongelmia on. Hän on kyllä tehnyt osansa, oli vanhempien apuna - tosin ongelmissa syy on osin vanhempien kun eivät päästäneet itsenäistymään, silloin kun olisi pitänyt ja joitakin asioita olisi vain pitänyt tehdä toisin. Mä olen lukenut läksyjä kuulokkeet korvilla ja yöllä, kun veli saattoi iltapäivällä huutaa kolme tuntia suoraa huutoa murrosikäisenä. Nyt hän asuu itsenäisesti, mutta tarvitsee paljon apua ja on liian "hyvätasoinen", että saisi mitään apua muilta kuin meiltä läheisiltä.