Hm. Luulin olevani normaali
kun en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota pyykinpesuun.
Pesin ysikympissä harsovaipat ja vaaleat vauvanvatteet, myös pyyhkeitä ja lakanoita jos kone ei tullut täyteen. Muun pesen 60 asteessa, tekniset ulkovaatteet neljässäkympissä ja muutamat neuleet ja teinin farkut myös. Villapyykille välillä villaohjelma. Harmaantuneet valkoiset vaatteet valkaistaan välillä.
Ja meillä siis suurin osa tekstiileistä puuvillaa.
Kommentit (14)
Katso tuo alempi ketju hygieniajutuista.
Olen altistanut kaikki kakkapartikkeleille.
Ite pesen ihan kaiken 40 asteessa.
Vauvan vaatteet tosin nurinpäin ja erikseen aikuisten vaatteiden kanssa mut 40 asteessa menee kaikki.
En ala muuttelemaan ohjelmaa kun pitäs olla tolle se ohjekirja mukana kun ihme nappuloita ettei ymmärrä.. jokainen pesee tyylillään
90 asteen pyykin keitetystä tuoksusta :)
Mikä tekee naisista tällaisia hysteerikkoja hygienian suhteen? Miten ihmiset voivat ylipäätään elää kaikkien noiden kakkapartikkelien ympäröimänä?
Minä pesen kaiken 40 asteessa. Perseessä rassatut pyyhkeet, kalsarit, vauvaparan vaatteet ja ihan kaiken.
Jos ohjeessa on suositus 60, niin eka pesu sillä ja seuraavat neljässä kympissä. Näin on mulle vaatealan ammattilainen neuvonut. Eka pesu siinä mikä on lapussa jotta värit säilyvät ja sen jälkeen ne kestävät hyvin neljänkympin pesun.
Voi meitä.. vielä ei ole lapsemme tukehtuneet kakkapartikkeleihinsa. Ja terveinä ovat pysyneet.
Itseasiassa nyt kun mietin. siskoni pitää kämppänsä sairaalan siistinä ja varmasti keittää sohvatyynytkin kerran viikossa. Hänen lapsensa ovatkin aina kipeinä. Hmmm...
mielellään siihen asti että nuorinkin on rippikouluiässä :D ei millään pahalla, mutta jos elämän sisältö on lastenhoito ja kotityöt, ja ainoat asiat, joita luetaan, on teknisten ulkovaatteiden ominaisuudet ja desinfioivan puhdistusaineen pullon kyljen mainosteksti, voi tosi helposti sortua pyörittelemään päässään pelkkiä kakkapartikkeleita.
Minäkin huomasin tuossa joulun alla, vaivaisen puolen vuoden kotona oleskelun jälkeen, että on tässä alettava hankkimaan elämään jotain muuta sisältöä, ettei mene pelkäksi bakteerikammoiluksi ja hygieniahörhöilyksi. Aiemmin töissä ollessani joku kahvikupin pohjasta jäänyt kahvirinkulatahra ei haitannut mun elämää ollenkaan, tuskin edes huomasin sitä, tai jos huomasinkin niin ajattelin, että joku pyyhkäisee sen sitten ehtiessään. Sitten jotenkin kummasti ytäkkiä huomasin saavani ahdistusoireita, kun en päässyt heti pyyhkimään sitä tahraa, vaan piti ensin käydä vaihtamassa vauvalle vaippa, ja kauhealla kiireellä yritin vaihtaa vaippaa että pääsen pyyhkimään sen tahran ettei siinä vaan pääse bakteerikasvustot muhimaan ettei ne pääse hyppimään meidän ruokiin ja ettei jouduta koko perhe sairaalaan ruokamyrkytyksen takia... No, illalla miehen tullessa kotiin totesin, että nyt on tämän mamman aika aloittaa harrastukset uudestaan, kun rupeaa pienetkin tahrat tuntumaan maailmanlopulta. Ei ole enää häirinneet niin pahasti ja hienosti pystytään elämään perseisine käsinemme kakkapartikkeleidemme keskellä :)
Minä pesen kaiken 40 asteessa. Perseessä rassatut pyyhkeet, kalsarit, vauvaparan vaatteet ja ihan kaiken.
Jos ohjeessa on suositus 60, niin eka pesu sillä ja seuraavat neljässä kympissä. Näin on mulle vaatealan ammattilainen neuvonut. Eka pesu siinä mikä on lapussa jotta värit säilyvät ja sen jälkeen ne kestävät hyvin neljänkympin pesun.
Voi meitä.. vielä ei ole lapsemme tukehtuneet kakkapartikkeleihinsa. Ja terveinä ovat pysyneet.
Itseasiassa nyt kun mietin. siskoni pitää kämppänsä sairaalan siistinä ja varmasti keittää sohvatyynytkin kerran viikossa. Hänen lapsensa ovatkin aina kipeinä. Hmmm...
vauvanne lussuttaa paitansa hihaa! Se on ollut pesukoneessa SUN miehesi mähnäisten kalsarien kanssa!!! = vauvanne syö miehesi siemennestettä. Ei tule normaali ihminen teidänkään lapsesta! Ja SUN alkkarit kans; kauhea määrä kaikkea roinaa, jota naisenkin perästä ihan valtoimenaan tippuu minkään estämättä! Ls-kamaa tämäkin!
Meillä lajitellaan erittäin tarkasti kaikki pyykit. Siis ei missään tapauksessa esim. miehen spermaisia kalsarita samaan pyykkiin minkään muun kanssa. Ja aina kun koneessa vaihtuu satsi niin pesen tyhjän koneen 90 asteessa ja pyöräytän siellä myös desinfiointiaineet.
Puhdasta tulee eikä pelkoa, että isin ja lasten kalsarit pyörisi samassa tilassa.
Mitä oikein höpiset.
Miksi sitten peset 60-90 asteessa, jollet juuri hygieenisyyden vuoksi?
kun en ole kiinnittänyt juuri mitään huomiota pyykinpesuun.
Pesin ysikympissä harsovaipat ja vaaleat vauvanvatteet, myös pyyhkeitä ja lakanoita jos kone ei tullut täyteen. Muun pesen 60 asteessa, tekniset ulkovaatteet neljässäkympissä ja muutamat neuleet ja teinin farkut myös. Villapyykille välillä villaohjelma. Harmaantuneet valkoiset vaatteet valkaistaan välillä.
Ja meillä siis suurin osa tekstiileistä puuvillaa.
kankaat, sohvantyynyt, päällipeitteet ym. vähintään joka toinen päivä. Joku on voinut koske niihin/istua niiden päälle ja levittää pöpöjä ja likaa.
Pyyhkeet, lakanat ja vauvanvaatteet kuumassa. Arat tekstiilit hellemmin.
Tämä oli mun mummon tapa pestä pyykkiä ja se on periytynyt suoraan minulle ajattelematta. Pointti oli siinä että esimerkiksi lapsen vaatteet pestään kakkavaippojen ja perheen pyyhkeiden kanssa samassa koneessa. Kun toiset varovat että omat kalsarit eivät ole kosketuksissa lasten vaatteiden kanssa.
mäkin teen. Eikö se ole normaalia?