Kumpi on terveydelle haitallisempaa, pitkäaikainen ylikuormitus vai yksinäisyys ja tylsyys?

Sanoisin, jälkimmäinen.

Yksinäisyys on haitallista, mutta valitsisin silti sen ruuhkavuosien ja ylikuormituksen sijaan.

Ylikuormitus, ehdottomasti. Yksinäisyys ja tylsyys ovat asioita joihin voi itse vaikuttaa.

Minulle ainakin jatkuva ylikuormitus ilman lepoa olisi haitallisempaa.

Kumma kun kaikki ei valitse yksinäisyyttä kun muutenhan ylisuorittaminen on kovasti muodissa?

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kaikki ei valitse yksinäisyyttä kun muutenhan ylisuorittaminen on kovasti muodissa?

Ylisuorittaminen on nykyajan "pakko". Jos haluat, että sinulla on mm. työ, puoliso ja lapset, yhtälöstä tulee nykystandardeilla helposti erittäin kuormittava.

Yksinäisyys ei ole kaikille kovin suuri ongelma sillä hyvinkin erakkoluonteisia ihmisiä on olemassa. Sen sijaan täydellinen yksinäisyys on useimmille ja useimmissa tilanteissa epärealistinen vaihtoehto.ö

Entäs kun minulla on molemmat samaan aikaan?

Minulle ylikuormitus oli pahempi. Tylsyyttä vastaan olen keksinyt keinoja, mutta ylikuormitusta en osannut lievittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kaikki ei valitse yksinäisyyttä kun muutenhan ylisuorittaminen on kovasti muodissa?

Ylisuorittaminen on nykyajan "pakko". Jos haluat, että sinulla on mm. työ, puoliso ja lapset, yhtälöstä tulee nykystandardeilla helposti erittäin kuormittava.

Yksinäisyys ei ole kaikille kovin suuri ongelma sillä hyvinkin erakkoluonteisia ihmisiä on olemassa. Sen sijaan täydellinen yksinäisyys on useimmille ja useimmissa tilanteissa epärealistinen vaihtoehto.ö

Joo, olis munki pitäny laittaa lainausmerkit-"muodissa". Mutta silti sillä kyllä myös kehuskellaan..

Olen kokenut tuollaisen pitkäaikaisen vuosia kestäneen stressin ja ylikuormituksen (luultavasti moni muukin on sellaisen kokenut nykyään). Jos on stressi-tilanteessa työelämässä, niin silloin on päivän päätteeksi niin uupunut, että vaan kaatuu sänkyyn  melkein heti töistä tultuaan, jos siis on sinkku/uusiosinkku, eikä kukaan estele. Marssissa todennäköisesti tylsistyisin, mutta jäätyäni eläkkeelle täällä maan päällä päivät täyttyivät youtuben katsomisesta. Siellä on niin hirveästi mielenkiintoisia esityksiä, että ei pääse tuntemaan itseään yksinäiseksi, jos on edes joku tuttava, jonka kanssa tavata muutaman kerran vuodessa. Jos rahasta ei ole hirveän tiukkaa, niin voi käydä työväenopistossa jollain kurssilla/kursseilla. Sieltä voi löytää ystävänkin. Käyn myös kerran viikossa vesijuoksemassa, kun se ei ole enää niin kallista, kun saa eläkeläisalennuksen. Myös pienellä lenkillä pyrin pyörähtämään. Minulla on sähköpieno (nykyään niitä saa aika halvalla, jos ei ole kronkeli laadun suhteen). Kävin eläkkeelle jäätyäni 4 vuotta työväenopiston pienokursseilla, ja nyt minulla on jonkinlainen nuoteista soittamisen taito ja paljon nuottikirjoja. Niitä voi myös lainata kirjastosta, jos ei ole varaa ostaa niitä. Seuraan mm. muutamia talousaiheisia youtube-videoita, joissa esiintyvät samat tyypit, joten ajan oloon niistä tyypeistä on tullut minulle melkein kuin virtuaalifrendejä. Tämä johtuu siitä, että nämä henkilöt puhuvat videoissa niin ystävällisellä ja hyväntuulisella tyylillä, että alkaa pitää niitä melkein hyvinä tuttavinaan. Tällaisenhan suhteen monet ennen sotia syntyneet kehittivät eläkkeellä Kauniiden ja rohkeiden näyttelijöihin. Minulla on kyllä 2 lasta ja 2 lapsenlasta ja muutama fyysinen tuttava, niin en tunne itseäni yksinäiseksi. Oltuani aikoinani pitkään huonossa avioliitossa, osaan arvostaa yksinoloa.

Kokeillut molempia ja sanon että ehdottomasti ylikuormittuminen.

Itsellä se oli 24/7 haasteellista ja vastuullista työtä pari v putkeen, lomatkin meni osaksi töitä stressaten. Tämän lisäksi työpaikalla toksinen ilmapiiri ja pomon jatkuvat ilkeilyt, lisävaatimukset ja kiitosta et saa mistään.

Adrenaliini ja stressihormooni syö ns sisältäpäin. Aivot ylikuormittuu.

Keho on jatkuvassa hälyytystilassa.

Ja kuinka moni sairastuu vakavastikin pitkään kestäneen henkisen ylikuormittumisen ja stressin takia, eli silloin siitä tulee fyysinenkin sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Kokeillut molempia ja sanon että ehdottomasti ylikuormittuminen.

Itsellä se oli 24/7 haasteellista ja vastuullista työtä pari v putkeen, lomatkin meni osaksi töitä stressaten. Tämän lisäksi työpaikalla toksinen ilmapiiri ja pomon jatkuvat ilkeilyt, lisävaatimukset ja kiitosta et saa mistään.

Adrenaliini ja stressihormooni syö ns sisältäpäin. Aivot ylikuormittuu.

Keho on jatkuvassa hälyytystilassa.

Ja kuinka moni sairastuu vakavastikin pitkään kestäneen henkisen ylikuormittumisen ja stressin takia, eli silloin siitä tulee fyysinenkin sairaus.

Komppaan.

Psyykkinen stressi olipa sitten työstä ja/tai henkilökohtasesta elämästä johtuvaa on haitallisempaa pidemmän päälle kuin tylsyys / yksinäisyys.

Kokemusta on.

Yksinäisyys on pahempi. Tämä tiedetään eläinkokeiden ansiosta.

En osaa sanoa kun itse olen tilassa jossa on ollut monta vuotta liikaa stressiä ja ylikuormittumista.

Nyt on tylsää ja yksinäistä.

Paha kombinaatio.

Paha sanoa, asioossa on aina monta puolta.

Pitkälliselle työperäiselle ylikuormittumiselle ja stressille ei aina voi mitään kun on pakko käydä töissä eikä ole esim taloudellista mahdollisuutta jättäytyä pitkälle saikulle itseään parantelemaan.

Toisaalta jos on yksinäinen ja tylsää, niin sille voi ainakin vähän tehdä itse jotain. Ei välttämättä ole helppoa ja on paljolti kiinni sellasista asioista joita ei voi hetkessä muuttaa, esim persoonallisuuspiirtee.

Tylsä elämä ja tylsyys sopii tylsille ihmisille psykologisesti oikein hyvin. 

Sen sijaan luovemmalle persoonalle tylsyys on äärimmäisen haitallinen olotila, jota tulisi välttää kaikin keinoin, jos vain se on mahdollista. 

Minä olin töissä 25 vuotta ja jäin työttömäksi muutama vuosi sitten.

Töissä oli kiirettä ja aika usein perjantaina tuli pöydälle urakka, jonka piti olla valmiina maanantaiaamuksi. Rahallinen korvaus teki kiireisestä elämäntyylistä mielekästä, ja muutenkin pidin kovasti työstäni ihmisten parissa.

Työttömyyden alkupää oli täynnä paniikkia. Ihmiskontaktit vähenivät rytinällä. Lopulta kävi niin, että puolentoista vuoden aikana olin nähnyt kasvotusten vain yhtä ihmistä (sosiaaliohjaaja maskinsa takana), häntäkin muutaman viikon välein ja vain lyhyen aikaa. Yksi vanha tuttu soitti kolme tai neljä kertaa. Olin terveyteni vuoksi eristyksissä enkä päässyt asunnosta ulos, ja raha riittää vain ruokaan. Virikkeinä on vain netti. 

Valitsisin ehdottomasti kiireisen elämäntyylin. Sillä hankkii itselleen kaikenlaista elämänparantajaa ja -sisältöä ja esimerkiksi eläkettä. Yksinäisyys ja eristyneisyys minullekin, joka kestän sitä huomattavasti keskivertoa paremmin, on tappavaa.

Ylikuormitus. Siihen pisteeseen kun pääsee niin vaikea päästä palautumaan. Tylsyyteen ja yksinäisyyteen vain yksi suunta ja se on ylöspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun kaikki ei valitse yksinäisyyttä kun muutenhan ylisuorittaminen on kovasti muodissa?

Niinpä. Juurihan täällä oli ketju, jossa ihmiset, joilla oli kalenteri tupattu täyteen, puolustelivat elämäntyyliään kovinkin runsaslukuisesti.

Ystävä, joka halusi hetken tavata, lytättiin miltei täysin.

Nykyään kuulemma "jokaisella" on niin paljon ennakkoon sovittuja asioita, ettei ystävän tapaaminen ole mikään helppo juttu sovittaa tähän hektiseen aikatauluun/aikatauluttamiseen.

Eletään miltei minuuttiaikataulua.

Miksi, jos se kuitenki koetaan kuormittavana?

Molemmista on kokemusta, ja sanoisin että molemmat ovat yhtä lailla haitallisia. Ylikuormitus vie nopeammin tilttiin, mutta kyllä myös pidempiaikainen yksinäisyys ja eristyneisyys vie vähitellen mielenterveyden ja elämänhalun. Toisaalta yksinäisyys myös tuottaa stressiä, kun kaikesta on selvittävä yksin eikä ole ketään kenelle purkaa huolia.