Miten päiväkodissa suhtaudutaan vanhemman masennukseen?
onko kokemuksia. tietävätkö masennuksesta päiväkodin johtaja ja/vai kaikki työntekijät? miten ovat suhtautuneet?
Kommentit (41)
lapsi on vasta aloittamassa päivähoitoa. mua aina stressaa niin paljon kun kerron muille sairaudestani, ei siitä kovin moni tiedäkään... päiväkodin johtajalle kerroin kun hain hoitopaikkaa. ap
mieluusti kuulisin vielä kokemuksia, jos löytyy.
Haluatko lapsestasi silmätikun vai himoitsetko ls-asiakkuutta? Vai mikä ihme päähänpisto tuo oli?
kylläpä sait 4 kurjan mielen mulle. :( ap
Olin 3 kuukautta sairaalassa vakavan masennuksen takia. Pk:n henkilökunta tuki miestäni erittäin paljon. Kun pääsin sairaalasta pois, henkilökunta oli myös minun tukena positiivisella käytöksellä ja suhtautumisella.
ettei siellä ole näitä "masennus on vain laiskuutta ja oma vika"- tyyppejä, sitten on suhtautuminen varmaan nihkeää. Ja noitahan riittää.
jotka alkavat tarkkailla lapsen käytöstä ja nähdä siinä ties mitä perhetausta johtuvaa.
munkin lapsi on ollut pk:ssa virikehoidossa masennukseni takia. Hyvin meihin suhtauduttiin. Siinä se lapseni hoidettiin kuin muutkn pk:ssa. Ystäväni joka on hoitajana pk:ssa sanoi että masentuneita ja uupuneita äitejä on paljon. Hän sanoi tosi kauniisti että he hoitavat koko perhettä, ei vain lasta. Älä anna jonkun urpon pelotella lastensuojelulla. Sähän teet oikein ja hyvin, kun haet itsellesi apua hoitoavun muodossa, päiväkoti on lapselle kuitenkin hyvä paikka olla kun äiti on uupunut eikä jaksa. Siihen ei ole kellään mitään sanomista. On ihan hyvä kertoa olennaiset asiat lapsen kotioloista pk:iin. Ja joskus paikan saa vain, jos on lääkärintodistus masennuksesta.
kyllä kuule jos vanhempi olisi masentunut ja lapsi oireilisi eikä me sitä päiväkodissa huomattaisi, huudettaisiin, että miten ei päiväkodissakaan mitään huomattu
koska Suomessa päivähoitoon saa lapsensa viedä kuka vain.
Aivan sulaa hulluutta on levitellä diagnosejaan maailmalle!
kerroin sen ensisijaisesti siksi, että saisimme hoitopaikan lähipäiväkodista enkä joutuisi kuskaamaan kovin pitkiä matkoja. jotenkin vaan ajattelin että olisi ehkä paras olla avoin? en tiedä miksi.
nyt mua alkaa oikeasti huolettaa teinkö tyhmästi kun kerroin. ihmisillä on niin monenlaisia suhtautumisia masennukseen, ja en todellakaan kaipaa mitään silmätikuksi joutumista tai että meitä alettaisiin jotenkin erityisesti tarkkailla. :(
5 eli ap
ihan kaikkia koska meidän on yritettävä korjata puutteet kehityksessä ennen kouluun menoa esim jos huomaamme että joku lapsi ei puhu, kyllä siitä sanotaan niin masentuneelle äidille kuin energiselle puolueen puheenjohtaja uraohjus äidille ja yhdessä mietitään voitasko me tehdä jotain yhdessä lapsen hyväksi
mutta kyllä se masentuneen lapsi herkemmin leimaantuu kuin muiden. Ja mistäs tiedät nimitellä jotakuta uraohjukseksi?
Ja kun se kertominen on ihan turhaa! Miksi ihmeessä siis kertoa?
kuka haluu lastaan erikoistarkkailuun, kaikki hoitajat haluu päteä, ja vahtia.
jotka alkavat tarkkailla lapsen käytöstä ja nähdä siinä ties mitä perhetausta johtuvaa.
tuntee tämän perheen jonkun sukulaisen ja kaikki asiat kaivetaan esille ja juoruillaan.
Ihmisiähän ne päiväkodin työntekijätkin vain on.
kiva vanhempi joka juttelee hoitajien kanssa kuulumiset, ihmisiä ne hoitajatkin on. Masennus ei ole mitenkään "in" juttu.
päiväkodeista ja mieti, onko siinä hoitajia, joille haluat juoruta yksityisasioitasi.
Minulla on lapsi hyvässä päiväkodissa ja jopa siellä huomasin, että asenne minuun muuttui, kun selvisi, etten olekaan "kotona", vaan hyvätuloinen yrittäjä, joka tekee töitä kotitoimistossa.
Järkeään saa käyttää! Eikä vanhemman kannata olla naiivi.
Kannatan itse avoimuutta, kerroin hoitopaikkaa hakiessani olevani väsynyt YH. Esikoinen erityislapsi, ja koulussa jo, ja kuopus taaperoikäinen.
Itse olen sellainene ttä päällepäin näkyy jos en voi hyvin fyysisesti tai henkisesti. Etteivät ihmettele sitten miksi tuon naama tuolle näyttää.
Esikoinen meni eskariin. Kohtelivat meitä kuin ongelmaperhettä. Oli käytetty auto ja muutama mukula istui takapenkillä.
Jossain vaiheessa tuli puhetta, että olen hyväpalkkaisesta työstä äitiyslomalla. Vakituinen paikka.
Asenne muuttui heti. Lapsella ei ollutkaan enää mitään ongelmia ja muuttui heti koulukypsäksi jA minä hyväksi äidiksi ja muuta lässynläätä.
Eli minä en kertoisi päiväkodille mitään ongelmista.
jotta voimme tukea lasta ja vanhempaa.