1990-luvun laman pääsyy: erikoinen idänkauppa

Eräänlaisia yhtäläisyyksiä nykyaikaan on tuolla 90-luvun lamalla. Omalla toiminnalla olemme edesauttaneet nykypäivän inflaation kiihtymistä

Noinhan lama on aina selitetty? Vasemmisto tosin syytti Ahon hallitusta, mutta be nyt eivät muutenkaan ymmärrä mitään.

Jahas. Ai nyt on tuottoisa ja Suomen talouden ennennäkemättömään nousukiitoon siivittänyt idänkauppakin muuttunut "erikoiseksi", kun nykynarratiivin mukaanhan kaikki Venäjään liittyvä on ihan yök?

"He muistuttavat, että vaikka idänkaupan osuus Suomen työpaikoista oli vain viisi prosenttia, Suomen taantumassa sillä oli moninkertainen paino.

Neuvostoliiton-viennin romahdus nosti Suomen maksamaa öljyn hintaa noin kymmenen prosenttia. "

Artikkeli kuvaa hyvin sitä, että Suomen hyvinvointi on aina perustunut idänkauppaan. Taas on sama, kun idänkauppa loppuu, niin energia kallistuu, eikä enää 10% vaan ehkä jopa kolminkertaistuu ja kukas siitä hyötyy, no Norja totta kai,. Ei mikään ihme, että työntävät meitä natoon, sillä sen jälkeen norjan öljyä on vähän pakko ostaa. Mutta tulee taas aika, kun itä nostaa suomen jaloilleen, näin se aina on ollut ja tulee olemaan, kiukutellaan tai ei.

Kyseessä oli erittäin tuottoisa ja voitollinen kaupankäynti. Totta kai sillä on vaikutuksia jos sen menettää. Asian voi hahmottaa omassa elämässään sillä että jos sinulta itseltäsi otettaisiin pois vaikkapa 40 % nettotuloista niin kyllä ihmeessä se jossain asiassa näkyisi.

Eipä silti, 1980-luvun lopulla julkissektori käytti rahaa aika suruttomasti. Suomessa oli mm aika pitkälle tehdyt suunnitelmat moottoritieverkon tuntuvasta lisäämisestä, näin siitä riippumatta oliko tuolle tarvetta vai ei. Suomalaisilla poliitikoilla (puolueesta riippumatta) on ollut jo pitkään vaikeuksia yrittää ajatella taloudellisesti ja varautua taloudellisesti huonoihin aikoihin. Toista se on Norjassa jossa isoista öljytuloista huolimatta on kerätty öljyrahastoon isot varat osakkeiden (mm Coca-Cola, Mc Donalds, yms) muodossa. En tiedä olisiko onnistunut Suomessa vaikka öljy oltaisiin löydetty meiltä, poliitikoilla olisi ollut oikein kiire kuluttaa nekin rahat johonkin "tärkeään".

Vierailija kirjoitti:

"He muistuttavat, että vaikka idänkaupan osuus Suomen työpaikoista oli vain viisi prosenttia, Suomen taantumassa sillä oli moninkertainen paino.

Neuvostoliiton-viennin romahdus nosti Suomen maksamaa öljyn hintaa noin kymmenen prosenttia. "

Artikkeli kuvaa hyvin sitä, että Suomen hyvinvointi on aina perustunut idänkauppaan. Taas on sama, kun idänkauppa loppuu, niin energia kallistuu, eikä enää 10% vaan ehkä jopa kolminkertaistuu ja kukas siitä hyötyy, no Norja totta kai,. Ei mikään ihme, että työntävät meitä natoon, sillä sen jälkeen norjan öljyä on vähän pakko ostaa. Mutta tulee taas aika, kun itä nostaa suomen jaloilleen, näin se aina on ollut ja tulee olemaan, kiukutellaan tai ei.

Jopa ne norjalaiset ovat valmistautumassa siirtymään pois fossiilisista polttoaineista, mutta sinä ilmeisesti et. Näin se on aina ollut ja tulee olemaan...

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oli erittäin tuottoisa ja voitollinen kaupankäynti. Totta kai sillä on vaikutuksia jos sen menettää. Asian voi hahmottaa omassa elämässään sillä että jos sinulta itseltäsi otettaisiin pois vaikkapa 40 % nettotuloista niin kyllä ihmeessä se jossain asiassa näkyisi.

Eipä silti, 1980-luvun lopulla julkissektori käytti rahaa aika suruttomasti. Suomessa oli mm aika pitkälle tehdyt suunnitelmat moottoritieverkon tuntuvasta lisäämisestä, näin siitä riippumatta oliko tuolle tarvetta vai ei. Suomalaisilla poliitikoilla (puolueesta riippumatta) on ollut jo pitkään vaikeuksia yrittää ajatella taloudellisesti ja varautua taloudellisesti huonoihin aikoihin. Toista se on Norjassa jossa isoista öljytuloista huolimatta on kerätty öljyrahastoon isot varat osakkeiden (mm Coca-Cola, Mc Donalds, yms) muodossa. En tiedä olisiko onnistunut Suomessa vaikka öljy oltaisiin löydetty meiltä, poliitikoilla olisi ollut oikein kiire kuluttaa nekin rahat johonkin "tärkeään".

Tässä on totuuden siemen. Lisätään vielä, että jostain kumman syystä suomalaiset aina pitävät ylikuumentunutta monien virheiden 1980-lukua jonkinlaisena hyvinvoinnin vähimmäistasona, jonne pitäisi päästä takaisin. Oikeasti kyseessä oli lyhyt poikkeusaika. 70-luvulla oli massatyöttömyys, samoin 90-luvulla.

Vuonna 1989 Neuvostoliitto oli Suomen viennin suurin kohdemaa ja Suomen Neuvostoliiton-viennin osuus vastasi 15:tä prosenttia tavaroiden viennistä. Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 romahdutti idänkaupan ja syvensi rahoitus- ja pankkisektorilta alkunsa saanutta lamaa. Viennin supistuminen näkyi erityisesti kulkuneuvojen, koneiden ja laitteiden sekä puu- ja paperiteollisuuden tuotteiden kysynnän heikkenemisenä.

https://www.eurojatalous.fi/fi/2015/5/suomen-ulkomaankaupan-lyhyt-histo…

Joku wanhajehu varmaan muistaa Kouvolan ratapihan sinkkiesineistökokoelman? Ts itärajan takaa tuotiin myös "teollisuustuotannon tuotteita" joille ei vaan löytynyt ostajaa Suomessa, joten ne purettiin ensimmäisen isomman aseman rahtipihalle.

Puolisosialistinen suomi sijoitti väärään hevoseen eli sijoitti bisneksensä liikaa sosialistiseen neuvostoliittoon.

Olisi ollut parempi tehdä yhteistyötä enemmän innovaatio/pääoma lännen kanssa kuin brezneviläisen neukkulan kanssa...

Eli 90 l lama oli ihan täysin suomen poliitikkojen tekemä lama. Oikeissa länsimaissa lama oli paljon pienempi.

Jo lapsikin tiesi 70 ja 80 luvulla että neukkula tekee vain pahaa. Silti suomen sosialistipoliitikot sitoi suomen liikaa kiinni neukkulaan.

Iso virhe se.

Jälkiviisaus on aina jälkiviisautta mutta 1980-luvulla oli lähinnä kolme asiaa mitä olisi pitänyt tehdä toisin: Ykkösenä oli se että rahamarkkinoiden vapauttaminen olisi pitänyt tehdä järkevästi, lainsäädäntöä siinä mukana kehittäen eikä niin että pankinjohtajakaverille avautuu hienoja bisnesmahdollisuuksia joista kuvittelen itsekin pääseväni osille. Pankit nimittäin lähtivät rahoittamaan kaikkea aivan järjetöntä markkinaosuuskilvassaan ja se oli yksi myöhemmän laman pääsyistä. Toisena oli se että idänkaupan ohessa olisi pitänyt etsiä muitakin markkinoita (mm Amerikka, Länsi-Eurooppa, Lähi-Itä, Kauko-Itä, yms) ja monipuolistaa elinkeinorakennetta. Ei idänkauppaa kannattanut hylätä vaan kehittää oheen muutakin. Ja julkissektori (+ monen firman) kuluahneus olisi pitänyt laittaa kuriin jo tuossa 1985-1988 vuosina. Tällä en tarkoita sosiaaliturvaa enkä sairaanhoitajien palkkoja vaan lähinnä sitä ettei budjetteja voi kasvattaa vuosi vuoden jälkeen periaatteella "viime vuoden budjetti + 10 % päälle". Ikävä kyllä esimerkiksi kansanedustajille on hyvin vaikea selittää finanssivalvonnan tarpeellisuutta kun he kovin usein luottavat omaan pankkiin kuin uskonnolliseen yhdyskuntaan vaikka pankin intressi on yleensä kovin toisenlainen kuin pankin asiakkaan intressi. Ja taisipa monella kansanedustajalla olla vähän kytköksiäkin pankkeihin.

Eräs järjetön asia oli mm yritysverotuksessa se että jos yrityksellä oli kovasti velkaa, se hyötyi siitä verotuksessa mutta jos yritys oli velaton ja alkoi tehdä hyvää voittoa, verot olivat aivan huikeita. Eli käytännössä yritystä rangaistiin menestymisestä ja palkittiin kuralla olemisesta. Sanomattakin selvää on että tuollainen johtaa pikemminkin tytäryhtiötalouteen kuin emoyhtiötalouteen ja tuo tytäryhtiökin pidetään sitten aika köyhänä ja velallisena. Tämä asia saatiin muutettua vasta 1990-luvulla yhtiöverouudistuksessa kun yrityksen vahva tase (ja velattomuus) alkoi tuoda selvästi verotuksellisia etuja yritykselle.

Nämä kun olisi tehty niin 1990-luvun lama olisi kyllä tullut mutta paljon lyhyempänä ja paljon paljon pienemmin seuraamuksin.

Voisiko tulosta 90-luvusta ottaa oppia tähän päivään. Ainakin sen verran että ei enää pahennettaisi tietentahtoen nykytilannetta