Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa esimerkkejä, miten teidän rikkaiden tuttujen elämä on parempaa kuin teidän!
05.05.2022 |
Minun hyvä ystävä meni opiskelemaan jotain huuhaa humanistitieteitä yliopistossa ilman pääsykokeita. Minä luin kolme kertaa oikiksen pääsykokeisiin, mutten päässyt. Menin sitten lukemaan tradenomiksi ja sieltä ekonomitutkintoa opiskelemaan.
Ystävä kiersi kaikki kesät ulkomailla, kiersikursseilla ja myöhemmin kesäkouluissa ja tutkimusseminaareissa. Valmistuessaan maisteriksi, hänellä oli hyvät kansainväliset verkostot ja hyvä työpaikka ulkomailla. Siellä teki tohtoritutkinnon ja nyt yksi alansa johtavia asiantuntijoita 35-vuotiaana.
Minä tein kesätöitä kiskalla ja kitkuttelin opintorahalla ja sen loputtua opiskelin kokopäivätyön ohella. Nyt teen rahoituksessa yli 40 tuntia viikko ja perhe kärsii.
Ystävän suvussa on liikemiehiä, mutta myös professoreita, kirjailijoita ja taiteilijoita. Kun talous on kunnossa, voi mennä opiskelemaan ihan mitä höttöä tahansa, toisin kuin minä, jonka piti hankkia koulutus ihan palkan takia.
Kommentit (13)
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne. Ihmettelen tuota, että ystävä on päässyt joka paikkaan humanistisella koulutuksella. Nekin meillä, keillä opinnot sujuivat tosi hyvin, olivat suosittuja jne. pääsivät ehkä joksikin amanuensseiksi yliopistolle. Huonosti palkattua pätkätyötä.
Toista se on ekonomitutuilla. Yksityisellä puolella palkat ovat kunnolliset ja niillä saa asunnot maksettua ja perheet elätettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaveripiirissä kuin yksi, joka voisi saman tien heittäytyä oloneuvokseksi ilman rahahuolia. Johtaa kuitenkin isänsä perustamaa firmaa, joten samanlaista sen elämä on kuin meidän muidenkin kaveripiirissäni. Kaikilla on rahaa yllin kyllin normaaliin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne. Ihmettelen tuota, että ystävä on päässyt joka paikkaan humanistisella koulutuksella. Nekin meillä, keillä opinnot sujuivat tosi hyvin, olivat suosittuja jne. pääsivät ehkä joksikin amanuensseiksi yliopistolle. Huonosti palkattua pätkätyötä.
Toista se on ekonomitutuilla. Yksityisellä puolella palkat ovat kunnolliset ja niillä saa asunnot maksettua ja perheet elätettyä.
Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Olen hyvässä asemassa rahoituksessa, palkka on tosi hyvä. Miehenikin on ekonomi, vielä parempi palkka. Asumme kalliissa omakotitalossa, kaksi autoa ja vene. Lapset hyvissä kouluissa. Meillä on varaa vaikka mihin.
Mutta teen todella paljon töitä alalla, joka ei oikeasti kiinnosta. Olen valinnut opiskelut tähtäimenä ansaita hyvin ja nousta sosiaalisia tikapuita.
Ystäväni kasvoi vauraassa kukttuurikodissa, jossa arvostetaan muutakin kuin rahaa. Hän valitsi ammatin mielenkiinnon ja intohimon perusteella, eikä rahan vuoksi. Nyt hän tekee mielenkiintoista työtä monta kertaa minua paremmalla palkalla. Asuu ulkomailla ja liikkuu huippu seurapiireissä.
Ei työläiskodista ponnistavalla ole varaa tehdä valintoja jos meinaa menestyä.
Heillä on tietynlainen itsevarmuus, jota en voi koskaan saavuttaa itse. Sellainen suvun ja taustan tuoma "oikeutus" sille, että ovat olemassa ja ovat hyviä juuri sellaisina.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista olisi samaistua johonkin lähisukulaiseen, millaista olisi olla ylpeä suvustaan hyvällä tavalla.
T. Nainen, joka syntyi rikkinäiseen alkoholistiperheeseen ja tuli sittemmin adoptoiduksi lestadiolaisia vilisevään sukuun, joille minä en ole yhtään mitään. Adoptiovanhemmatkin erosivat ja toinen alkoholisoitua.
Ei siinä oikein ole tarttumapintaa 🤷🏻
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne.
Vastasit itsellesi. Kun on suhteita ja rahaa sillä mitä opiskelee ei ole juuri väliä. Ala-/keskiluokkainen filosofi tms. ei todennäköisesti koville tienesteille pääse, hyvä jos jotain keskituloisia 3000-3500/kk töitä on, mutta "paremman taustan" filosofi voi hyvinkin olla jossain konsulttifirmassa tai isossa korporaatiossa vetämässä yli 10 000/kk liksaa, jollain höpötittelillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, miljonääriystäväni elämänlaatu ja mahdollisuudet on ihan toista kuin itselläni. Hän ei leveile varallisuudellaan, mutta pystyy ostamaan laatutuotteita, pitää kodinhoitajaa, asuu 4 miljoonaa maksaneessa talossa, matkustaa vain bisnesluokassa jne. Raha ei ole hänelle ongelma todellakaan.
Varallisuus mahdollistaa hänelle jokapäiväisiä asioita, jotka itselleni olisi luksusta. Eikä itselläni sellaisiin olisi varaakaan.
En ole hänelle kateellinen, ennemminkin syvällä sisimmässäni jopa vähän ylpeä hänestä. Hän ei syntynyt kultalusikka suussa. Järjetön määrä työtä, taitoa ja vähän tuuriakin vaadittiin, että hän pääsi tuohon pisteeseen.
Ja mikä parasta, hän ei ole unohtanut vanhoja ystäviään, vaikka liikkuukin poliitikkojen ja muiden miljonäärien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne. Ihmettelen tuota, että ystävä on päässyt joka paikkaan humanistisella koulutuksella. Nekin meillä, keillä opinnot sujuivat tosi hyvin, olivat suosittuja jne. pääsivät ehkä joksikin amanuensseiksi yliopistolle. Huonosti palkattua pätkätyötä.
Toista se on ekonomitutuilla. Yksityisellä puolella palkat ovat kunnolliset ja niillä saa asunnot maksettua ja perheet elätettyä.
Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Olen hyvässä asemassa rahoituksessa, palkka on tosi hyvä. Miehenikin on ekonomi, vielä parempi palkka. Asumme kalliissa omakotitalossa, kaksi autoa ja vene. Lapset hyvissä kouluissa. Meillä on varaa vaikka mihin.
Mutta teen todella paljon töitä alalla, joka ei oikeasti kiinnosta. Olen valinnut opiskelut tähtäimenä ansaita hyvin ja nousta sosiaalisia tikapuita.
Ystäväni kasvoi vauraassa kukttuurikodissa, jossa arvostetaan muutakin kuin rahaa. Hän valitsi ammatin mielenkiinnon ja intohimon perusteella, eikä rahan vuoksi. Nyt hän tekee mielenkiintoista työtä monta kertaa minua paremmalla palkalla. Asuu ulkomailla ja liikkuu huippu seurapiireissä.
Ei työläiskodista ponnistavalla ole varaa tehdä valintoja jos meinaa menestyä.
Niin kaveri otti riskin ja valitsi alan, johon on intohimoa. Jos on intohimoa sopii sen alan tutkijaksikin ja pystyy sillä itsensä kivasti elättämään. Jos ei ole intohimoa tieteeseen, valitaan ala, joka kannattaa taloudellisesti ja tehdään pitkää päivää hammasta kiristellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereista kadehdin ainoastaan pienipalkkaista duunaria, jolla on komea naama. Saa naista ihan vain olemalla paikan päällä. Ei tuota etua voi mikään summa rahaa korvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne. Ihmettelen tuota, että ystävä on päässyt joka paikkaan humanistisella koulutuksella. Nekin meillä, keillä opinnot sujuivat tosi hyvin, olivat suosittuja jne. pääsivät ehkä joksikin amanuensseiksi yliopistolle. Huonosti palkattua pätkätyötä.
Toista se on ekonomitutuilla. Yksityisellä puolella palkat ovat kunnolliset ja niillä saa asunnot maksettua ja perheet elätettyä.
Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Olen hyvässä asemassa rahoituksessa, palkka on tosi hyvä. Miehenikin on ekonomi, vielä parempi palkka. Asumme kalliissa omakotitalossa, kaksi autoa ja vene. Lapset hyvissä kouluissa. Meillä on varaa vaikka mihin.
Mutta teen todella paljon töitä alalla, joka ei oikeasti kiinnosta. Olen valinnut opiskelut tähtäimenä ansaita hyvin ja nousta sosiaalisia tikapuita.
Ystäväni kasvoi vauraassa kukttuurikodissa, jossa arvostetaan muutakin kuin rahaa. Hän valitsi ammatin mielenkiinnon ja intohimon perusteella, eikä rahan vuoksi. Nyt hän tekee mielenkiintoista työtä monta kertaa minua paremmalla palkalla. Asuu ulkomailla ja liikkuu huippu seurapiireissä.
Ei työläiskodista ponnistavalla ole varaa tehdä valintoja jos meinaa menestyä.
Menestystä voi mitata niin kovin monella mittarilla. Sinun korvien välissä mittari on mersun rattiin päätyminen. Minä ylläpidän työläisperhettä ja menestyn työssä, josta pidän. No, palkalla ei ostella venettä, jne. Elämän sisältö on raameja tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei aloittaja mennyt itse opiskelemaan jotain humanistihöttöä? Ei sinne kouluun pääse suhteilla ja rahalla, vaan sinne on yhtäläiset mahdollisuudet hakea itse kunkin.
Itse opiskelin aikoinaan filosofiaa. Opinnot olivat vaativat, mutta ei sieltä töihin päässyt kuin ne vaan, keillä oli suhteita ja vaikkapa perheellä firma, pääsivät sitten sinne. Ihmettelen tuota, että ystävä on päässyt joka paikkaan humanistisella koulutuksella. Nekin meillä, keillä opinnot sujuivat tosi hyvin, olivat suosittuja jne. pääsivät ehkä joksikin amanuensseiksi yliopistolle. Huonosti palkattua pätkätyötä.
Toista se on ekonomitutuilla. Yksityisellä puolella palkat ovat kunnolliset ja niillä saa asunnot maksettua ja perheet elätettyä.
Et nyt ymmärtänyt mun pointtia. Olen hyvässä asemassa rahoituksessa, palkka on tosi hyvä. Miehenikin on ekonomi, vielä parempi palkka. Asumme kalliissa omakotitalossa, kaksi autoa ja vene. Lapset hyvissä kouluissa. Meillä on varaa vaikka mihin.
Mutta teen todella paljon töitä alalla, joka ei oikeasti kiinnosta. Olen valinnut opiskelut tähtäimenä ansaita hyvin ja nousta sosiaalisia tikapuita.
Ystäväni kasvoi vauraassa kukttuurikodissa, jossa arvostetaan muutakin kuin rahaa. Hän valitsi ammatin mielenkiinnon ja intohimon perusteella, eikä rahan vuoksi. Nyt hän tekee mielenkiintoista työtä monta kertaa minua paremmalla palkalla. Asuu ulkomailla ja liikkuu huippu seurapiireissä.
Ei työläiskodista ponnistavalla ole varaa tehdä valintoja jos meinaa menestyä.
Mitä sinä luulet, että minun vanhemmat teki kun olin lapsi? No, niitä töitä, edustivat illat, viikonloput, jne Miten teidän ah niin paheksuttavassa työläisperheessä?
T. Avainkaulalapsi
Tunnen vain yhden oikeasti rikkaan henkilön, joten voin kertoa esimerkkejä vain hänestä. Hänellä on parempaa kuin minulla ainakin:
asunto, auto, likviditeetti, aikaa itselle, palvelujen ostaminen, lomareissut. Nuo nyt ainakin.
Kyllä sitä rahalla vaan saa sellaisia kokemuksia ja asioita, joista normaali keskituloinen voi vain haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kadehtia varakkaampia tuttujani, itse ollaan varmaan köyhimmät koko tuttavapiirissä, mutta elämä on ihan hyvää :)
Toki joskus hetkittäin miettii, että ois kiva, jos ois isompi talo, mutta koti on kuitenkin koti, enkä toisaalta vaihtaisi kotiani yhdenkään tuntemani ihmisen kanssa.
Elän omannäköistä elämää ja siihen rahat on toistaiseksi riittäneet.
Siinä, missä varakkaammat lähtevät Dubaihin ottamaan aurinkoa ja shoppailemaan, mä lähden koiran kanssa metsään lenkille ja nautin raikkaasta ulkoilmasta ja itsekin iloitsen nähdessäni koiran iloisen olemuksen sen juostessa vapaana.Kun mietin hetkiä, jolloin olen aidosti onnellinen, ne on niitä, kun saan olla rakkaitteni kanssa ja nauttia luonnosta.
Matkustaminen, uudet autot ja iso talo ei ole kuin materiaa. Itsekin toki joskus matkustellaan, mutta se on itselle lopulta aika merkityksetöntä, jotain, mitä "kuuluu tehdä".Joten joo, varakkaammilla on isompi talo ja kaipaisin itsekin lisäneliöitä, muuta en keksi.
Kukaan varakas JA sivistynyt ei kyllä matkusta Dubaihin. Mutta kai sitä varakas voi ilman tuota jälkimmäistäkin olla🤔
En jaksa kadehtia varakkaampia tuttujani, itse ollaan varmaan köyhimmät koko tuttavapiirissä, mutta elämä on ihan hyvää :)
Toki joskus hetkittäin miettii, että ois kiva, jos ois isompi talo, mutta koti on kuitenkin koti, enkä toisaalta vaihtaisi kotiani yhdenkään tuntemani ihmisen kanssa.
Elän omannäköistä elämää ja siihen rahat on toistaiseksi riittäneet.
Siinä, missä varakkaammat lähtevät Dubaihin ottamaan aurinkoa ja shoppailemaan, mä lähden koiran kanssa metsään lenkille ja nautin raikkaasta ulkoilmasta ja itsekin iloitsen nähdessäni koiran iloisen olemuksen sen juostessa vapaana.
Kun mietin hetkiä, jolloin olen aidosti onnellinen, ne on niitä, kun saan olla rakkaitteni kanssa ja nauttia luonnosta.
Matkustaminen, uudet autot ja iso talo ei ole kuin materiaa. Itsekin toki joskus matkustellaan, mutta se on itselle lopulta aika merkityksetöntä, jotain, mitä "kuuluu tehdä".
Joten joo, varakkaammilla on isompi talo ja kaipaisin itsekin lisäneliöitä, muuta en keksi.