Millaista on olla köyhä nuori nainen Suomessa? Aada, 20, ja Riina, 25, kertovat: Ei tästä voi mennä kuin ylöspäin

Onhan se totta, että lapsena iskostetut aiheet ihan turha sitä on töihin mennä, kun saa saman kotona tai verottaja vie kaiken kuitenkin on osaltaan vaikuttamassa. Jotkut sitten ymmärtävät, että toisenlaiseen elämään on mahdollisuus jokaisella, toiset eivät ymmärrä.

Vanhempani olivat luusereita. Katkaisin välit ja muutin kauas pois. Muutama vuosi pelkkää työtä, opiskelua ja treenaamista. Kaikki muu jäi pois. Sain ihan hyvän turvavarannon. Nyt olen tietysti liian vanha kaikkeen, mutta se oli valintani. 

Valitettavasti töissä itse käyvä vanhempani antoi vain yhden neuvon: Mene sossuun.

Nykyään olen korkeakoulutettu, mutta en oman alan töissä. Sitä toivoisi, että kaikki saisivat kodin ulkopuolelta neuvoja: Hyviä neuvoja.

Mee sossuun, nuori mies!

Nuoret maseentuneet pistetään eläkkeelle jo ennen kuin ovat käyneet työelämässä.. popsitaan vuosikausia pillereitä mutta masennus senkun jatkuu ja ei minkäänlaista intoa työntekoon. Onko viisasta?

Nostan hattua kaikille niille nuorille jotka tekevät työtä esim. nollasopimuksella tai muutamia tunteja viikosta, olosuhteiden pakosta. He sentään yrittävät eivätkä odota että rahaa tulee jostain ilmaiseksi tekemättä mitään.

Suåitten on isi joukko työssäkäyviä jotka ovat tehneet koko ikänsä raskasta työtä, kasvattaneet lapset, maksaneet veroja ja heiltä vaaditaan vaan jaksamista. Ei auta että fysiikka ei kestä, kela ei myönnä eläkettä, ei millään. Kuolkoot saappaat jalassa jotta kaikki masentuneet, työtävieroksuvat voi jäädä kotiin valittamaan kohtaloaan!

Haluaisin sanoa näille nuorille aikuisille, että kaikki on mahdollista. Köyhyys on periytyvää, kun katsotaan tilastoja, mutta älkää olko näköalattomia.

Tiedän mistä puhun, tulen köyhistä oloista. Mihinkään ei ollut varaa, kun laman keskellä kasvoin. Sama tausta on puolisollani. Päätin kuitenkin, että voin itse vaikuttaa tulevaisuuteeni. Ennusteet eivät olleet hyvät, tulin nuorena äidiksi ja meillä on useita lapsia. Opiskeltiin ja rakennettiin elämää, tehtiin kovasti töitä. Koskaan ei olla toimeentulotukea haettu. Todella pienellä rahalla elettiin ensimmäiset vuodet. Nyt voimme elää vaurasta elämää.

Puhun lapsille taustastamme. Kerron, että opiskelu kannattaa. Muistutan, että se mitä meillä on, ei ole itsestäänselvää vaan on vaatinut kahdenkymmenen vuoden ajan kovaa työntekoa, sinnikyyttä ja luottamusta elämään. Ruokaa ei tuhlata ja kirpputorilta saa hyviä vaatteita. Harrastukset ovat kalliita ja ne haluamme tarjota. Lapset ovat aloittaneet töiden tekemisen koulun ohella jo 15-vuotiaana. Painotan rahan säästämisen tärkeyttä, turhuuksiin ei tuhlata. En aio tarjoilla lapsille asioita valmiiksi, vaikka se olisikin mahdollista.

Pitäisi puhua enemmän siitä, että jokaisella on mahdollisuus. Suomessa mahdollisuus opiskella on olemassa jokaiselle lapselle ja nuorelle, vaikka lähtökohdat elämään eivät ole tasavertaisia.

!