Veljeni teki itsemurhan, koska ei jaksanut elää välirikossa

Veljeni teki itsemurhan. Hän sanoi, että ei kestä enää tätä syyllisyyden tuskaa, jota joutuisi kantamaan pahimmassa tapauksessa kymmeniä vuosia ja seuraavana päivänä hänet löydettiin kuolleena kotoaan. Minä en vain voinut antaa hänelle anteeksi. Mielestäni hän kyllä ansaitsi täysin elää tuossa tuskassa. Elämäni on ollut yhtä helvettiä hänen ailahtelevan mielensä takia. Tähän oli syynä Asperger. Aina olen joutunut pelkäämään häntä kotona, eikä kukaan ole koskaan kysynyt, miltä tuntui elää sellaisessa ilmapiirissä. Lapsi ei osaa käsitellä asioita niin kuin aikuinen. Siksi minä joudun nyt käsittelemään kaikkia lapsuuden traumoja ja näitä kaikkia muita ikäviä juttuja terapiassa, vaikka apua olisi pitänyt saada jo lapsena. Yläasteella kun aloin oireilla, äiti vain nauroi minulle, että en minä mitään apua tarvitse ja että haen vain huomiota ja myöhemmin väitti minun käyttävän huumeita kun olin niin väsynyt. Minua on aina mustamaalattu kaikille että olisin ilman syytä ruvennut haukkumaan perheenjäseniäni. Minä en edes tiedä mistä näitä asioita pitäisi alkaa selvittämään, en muista, en jaksa, enkä enää halua tehdä sitä perheenjäsenteni kanssa, koska heillä ei ole mitään käsitystä siitä, miten paljon pahaa he ovat minulle teoillaan aiheuttaneet. Minulla on oikeus valita kenen kanssa olen tekemisissä. He eivät ole olleet minun tukenani silloin kun olisin sitä eniten tarvinnut. Päin vastoin, he ovat kääntyneet minua vastaan. Sitä en voi antaa anteeksi koskaan.