Onko muita jotka on vuosikaudet/kymmenet olleet perusvireeltä surumielisiä?
Juu kyllä joskus nauran ja on hyviäkin päiviä. Mutta perusvire on aina jotenkin melankolinen. Ihan kun mut olisi vahingossa luotu tänne maailmaan.
Kommentit (10)
Jos on tyhjää. Onko tunteet kuolleet. Entä oma tekeminen.
Olen käynyt koulut ja työelämässä olen. Eronnut vuosikausia sitten parin vuosikymmenen onnettomasta liitosta. Aina ollut vähän sellainen olo etten kelpaa kenellekään enkä oikein kuulu minnekään. Ap
Juu, kyllähän tässä on jo 15 vuotta näin mennyt. En tiedä mihin ilo katosi.
Tuttua. Saako kysyä ap onko sulla huono lapsuus? Itse epäilen että kamala väkivaltalapsuus teki minusta juurettoman, irrallisen, ei ole sitä turvallista perustaa ja pohjaa mistä ponnistaa, ei ole rakastavia vanhempia ollut koskaan (vain pahaa tahtovat aktiivisesti lastaan tuhoavat vanhemmat on mulla)
Tiedän. Se pilaa elämänlaadun. Sitä kutsutaan masennukseksi. Ja se kannattaa kyllä hoidattaa, se muuttaa koko elämän. Mun elämä alkoi em. syystä vasta 4-kymppisenä ja nyt elämä on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Saako kysyä ap onko sulla huono lapsuus? Itse epäilen että kamala väkivaltalapsuus teki minusta juurettoman, irrallisen, ei ole sitä turvallista perustaa ja pohjaa mistä ponnistaa, ei ole rakastavia vanhempia ollut koskaan (vain pahaa tahtovat aktiivisesti lastaan tuhoavat vanhemmat on mulla)
Kyllä jonkun sortin turvattomuutta on ollut lapsuudenperheessä, väkivaltaa ei ollut mukana, mutta alkoholia. Tsemppiä sullekin 👍
Kyllä, tehdasasetukseni on jotenkin "matalalla".
Mulla on jonkinlainen jatkuva alavireisyys ja masennus. Hyviä hetkiäkin on toki mutta jotenkin pimeys vie aina vallan.
Sama täällä, melko tyhjää ja surullista tämä elämä on.