Voisitteko hetken, hetken, asettua minun asemaani?
Äitini eristi minut ystävistäni, hän lähetti heille viestejä vapaa-ajallani, kuinka lähettää poliisit perään. Hän kysyi ystäviltäni minun asioistani. Opettajille hän lähetti valheita minusta. Hän kauhisteli, kun ostin kotiini parisängyn ja kysyi mitä aion tehdä sillä. Wtf?! Hän kertoi minusta juoruja ja valteita ympäri kyliä. Oma äitini. Hän haukkui minun ulkonäköäni. Oliko hän kateellinen omalle lapselleen? Mitään en olisi saanut tehdä. Mihinkään en saanut rahaa. Hän myös huusi minulle aina ja haukkui minua, kertoi kuinka huono olen. Minä olin hiljainen ja ujo lapsi sekä täysin traumatisoitunut.
Kommentit (3)
Ei tuo yhtään hyvältä kuulosta. Kenties voisit harkita ensin vakavaa keskustelua hänen kanssaan ja pyytää häntä asettumaan sinun asemaasi. Keskustelun jälkeen sinulla lienee eväät tehdä päätelmäsi siitä, kannattaako kuinka paljon olla jatkossa yhteyksissä. Joskus kuitenkin suora puhe ja ennen muuta kunnolliset argumentit voivat tehdä ihmeitä (tosin kun sinun tilannettasi en tietenkään tunne, joten jos on p-a neuvo, jätä omaan arvoonsa)
Joo.
Hetki meni jo...
Heippa.