Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se ettei ole kenellekään tärkeä?
29.04.2022 |
Otsikossa kysymys. En tiedä voiko tähän lisätä mitään mikä ei kuulostaisi (ja olisi?) säälittävää ruikutusta. Tuntuu vaan tosi pahalta, vaikka olen jo melkein keski-iässä. Luulin että vanhetessa helpottaisi mutta tuntuu menevän toisin päin. Kun alkaa tajuta elämän rajallisuuden, oman ruumiillisuuden, menetetyt mahdollisuudet. Taas lisää yksi juhla yksin, taas lisää yksi vuosi yksin.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät etten ole kenellekään tärkeä?
Kyllä sen vaan tietää.
T. Toinen epätärkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullinen teksti. Itsellä tuli heti mieleen, oletko yliväsynyt, masentunut tai muuta? Silloin ei välttämättä huomaa, että jos on perhettä, olet heille tärkeä, vaikka he eivät sanoisi sitä ääneen,
Jonakin päivänä tilanne muuttuu. Tee itselle tärkeitä juttuja ja ole ihmisten ilmoilla. Nämä ovat ainakin itselle ohjenuorana ja hyvältä näyttää.
Vaikeaa on. Vanhemmat on ja sisarus, mutta heille on ns. velvollisuuden vuoksi tärkeä. Ei ole ketään, joka pitäisi minusta muuten kuin sukulaisena
Itsellä päinvastainen ongelma. Jostain syystä olen puolitutuillekin niin tärkeä että pitää kyylätä sisälle, udella yksityisasioista, änkeä väkisin kylään kutsumatta, stalkata netistä ja juoruta 😑😑😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullinen teksti. Itsellä tuli heti mieleen, oletko yliväsynyt, masentunut tai muuta? Silloin ei välttämättä huomaa, että jos on perhettä, olet heille tärkeä, vaikka he eivät sanoisi sitä ääneen,
Lässynlässyn, KUN EI OLE KETÄÄN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullinen teksti. Itsellä tuli heti mieleen, oletko yliväsynyt, masentunut tai muuta? Silloin ei välttämättä huomaa, että jos on perhettä, olet heille tärkeä, vaikka he eivät sanoisi sitä ääneen,
Olen kyllä kaikkia noita, sekä tämän tilanteen että muiden olosuhteiden takia. Minulla ei ole perhettä. Tai on vanhemmat, sisaruksia, mutta kaikki asuvat kaukana ja ovat kiireisiä oman elämänsä kanssa. Harvoin edes viestitellään. Olen joskus maininnut heille yksinäisyydestä mutta vastaus on ollut vaan hiljaisuus tai "onpa surullista". Eikä heillä tietenkään mitään velvollisuuksia ole minua kohtaan.
ap
Samat fiilikset. Toisaalta, mulla on lemmikkieläimiä joten kai olen niille ruoka-automaatin roolissa yärkeä.
Mutta yllättävän moni ihminen ei ole kenellekään tärkeä. (Ja yllättävän moni luulee olevansa kovinkin tärkeä...)
Voitaisko sopia nyt, että me jotka emme ole kenellekään tärkeitä, olemmekin nyt toisillemme tärkeitä? 🙂 Koska onhan tärkeää saada vertaistukea ja huomata ettemme ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän avaajaa, toisaalta paskakasojen ihmisten välttäminen on aivan parasta elämänhallintaa. Tietysti ois hyvä että ois pari kaveria.
Ja tällä palstalla asuu todellakin ilkeitä, paskamaisia, kateellisia mulkkuja, joille toivon vain kaikkea pahaa.
Pahinta on se, kun on jollekin tosi tärkeä ja tämä nukkuu pois. Huomaat ettei olekaan ketään muuta ja olet aivan yksin maailmassa.
No, onpahan edes kauniit muistot!
Olimme niin symbioosissa, että kaikki muu jäi ja kaikki muut jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Toisaalta, mulla on lemmikkieläimiä joten kai olen niille ruoka-automaatin roolissa yärkeä.
Mutta yllättävän moni ihminen ei ole kenellekään tärkeä. (Ja yllättävän moni luulee olevansa kovinkin tärkeä...)
Voitaisko sopia nyt, että me jotka emme ole kenellekään tärkeitä, olemmekin nyt toisillemme tärkeitä? 🙂 Koska onhan tärkeää saada vertaistukea ja huomata ettemme ole yksin.
Onhan varsinkin nykypäivänä sellainen ongelma, että netin myötä kaikki idiootit kuvittelevat olevansa tärkeitä. Ja homma tulee menemään vain sairaampaan suuntaan.
Sitä on haettu ja sitä saadaan, ihmiset ovat maapallon tyhmin laji.
Mistä tiedät etten ole kenellekään tärkeä?