Onko kenelläkään kokemusta löytökoirista? Haluaisin sellaisen
Kommentit (25)
kaksi ihanaa ja kaltoinkohdeltua kullannuppua sieltä adoptoineena en voi muuta kuin suositella.
pari vuotta meni hyvin, sitten koira äityi aggressiiviseksi ja piti lopettaa :(
kaksi ihanaa ja kaltoinkohdeltua kullannuppua sieltä adoptoineena en voi muuta kuin suositella.
eiks niillä ole pitkät karanteenit tai jotain....?
Ne sairaudet mitä niillä ulkolaisilla kulkukoirilla _voi olla_ ovat käsittääkseni hyvinkin vakavia ja ihmisiinkin (mahdollisesti) tarttuvia.
Ymmärrän tietysti että niitä käy sääliksi, mutta niitä voisi varmasti halutessaan auttaa vaikka niinkin, että lahjoittaisi rahaa joillekin niitä auttaville paikallisille järjestöille.
Eihän esim. lomamatkoillakaan niitä kulkukoiria tai -kissoja kannata todellakaan mennä rapsuttamaan juuri tuon tautiriskin takia! En minä ainakaan mene, vaikka eläinten ystävä olenkin.
otettiin pari vuotta sitten haukku.. oli jo lähemmäs 7v. aivan ihana..
mut nykyään on kovin varuillaan ja ketään vieraita ei hyväksy.. miehiä pelkää.. ilmeisesti mies ollut se ketä on sitä pahoin pidelllyt.
nyt meille synty vauva.. ja koira on sen verran arvaamaton et luulen et siitä pitää luopua.. tai en usko että eteenpäin voi enää laittaa kun on se luottaminen ihmisiin niin hankalaa.. mut piikille kai.. :(
en ottas enää löytö koiraa kun ikinä ei tiedä mitä ne on joutunu kokemaan.. eikä tiedä mite4n sitte reagoi missäkin tilanteessa..
toivottavasti sopeutuu meidän lapsiperheeseen
olla kokemusta koirista, eikä mielellään pieniä lapsia. Luen noita viron ja espanjan löytökoirien sivuja aika usein, ja joka kerta on mukana koira, joka etsii uutta kotia aggressiivisuuden tai muiden käytöshäiriöiden vuoksi. Joko se ei siedä perheen toista koiraa, tai sitten murisee vieraille/miehille/lapsille, on erittäin paukkuarka, kärsii eroahdistuksesta tai pelkää vilkkaita paikkoja. Pitää siis ymmärtää ja osata ns. puhua koiraa, että noista koirista saa yhteiskuntakelpoisia.
Siellä ei koskaan tiedä minkälainen tausta koirilla on. Jo suomeen muuttaminen ja vieras kieli/ympäristö on koiralle suuri shokki.
Kaverini otti Espanjasta löytökoiran. Kaikki piti olla ihan ok, mutta sitten koira puri perheen lasta. Koira annettiin uuteen kotiin.
ei kyl tullu mieleenkään hankkia sitä ulkomailta!
ihan kotimaisesta tarhasta aikanaan otettu tuolloin noin 1-vuotias ihanista ihanin seropi. Tuon taustoista ei ole mitään tietoa, mutta kovin kaltoin sitä ei varmaan aiemminkaan oltu kohdeltu, nimittäin erittäin ihmisystävällinen ja luottavainen on aina ollut. Ties mistä syystä joutunut kodittomaksi. Epäilen, että alkuperäinenkin omistaja olisi ollut vanhempi ihminen, mahdollisesti sairastunut ja koira karannut pihasta, eikä ole osannut/jaksanut perään kysellä.
Koira on ollut anopilla jo pian 7v, viimeisen puoli vuotta olemme enemmän tai vähemmän anopin sairauden takia koirasta huolehtineet. Tämä tapaus on ulkokoira ja ulkomuodoltaan "collienkorvia" lukuun ottamatta kuin ilmetty itäsiperianlaika. Uskomme siinä olevan ainakin hiukan laikaverta - tai mahdollisesti huskya...
Mä olen jonkin verran lueskellut noita löytökoirien webbisivuja ja oon sitä mieltä, että sieltä löytyis ihan ok koiria meille. Ja nimenomaan kotimaisia!
eiks niillä ole pitkät karanteenit tai jotain....?
Ei tarvitse olla karanteenissa, koska Espanja on EU-maa ja koirilla on kaikki rokotukset yms hoidossa, joita Suomen maa-ja metsätalousministeriö vaatii. Kannattaa lukea tuolta sivuilta lisätietoa jos kiinnostaa.
Itsellä 3 aivan ihanaa koiraa adoptoituna tuolta Espanjasta. Millään koiristani ei ole ollut mitään ongelmaa lapsia tai muita perheenjäseniä kohtaan. Ovat ns. selväpäisiä. Kaikki tulevat lapsien kanssa toimeen/eivät juurikaan välitä lapsista. Kieliongelmia ei ole ollut. Oppivat hyvin pian tuntemaan sanan 'EI' ja äänenpainon.
Kaikkia koiria tarkkaillaan ja tarhoilta osaavat sanoa, jos joku koira ei esim. tule toimeen muiden koirien kanssa eli sopii ainoaksi koiraksi tms. Koirilta otetaan verikokeita, rokotetaan ja yleensä myös leikataan (strerilisaatio). Koiria ei turvallisuussyistä luovuteta perheisiin joissa on alle 10v lapsia.
Itse voin sanoa, että nämä omat koirani/ensimmäinen niistä olivat ensimmäisiä omia koiriani (lapsuuden kodissa oli koira), joten sen kummempaa kokemusta ei koirista ollut ennen niitä. Hyvin on mennyt, kun olen osannut kysyä neuvoja ja apuja kun olen niitä tarvinnut.
Parempia koiria en olisi voinut saada!!!
että suurin osa ainakin Tallinnan kulkukoirista on ennen koiratarhalle pääsyään kulkeneet kaduilla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Nämä ovat koiria, jotka on entisistä kodeistaan pistetty pihalle. Hyvin harva siis on syntynyt kadulla.
Koirille annetaan tarhalla rokotukset, eläinlääkäri tarkastaa ne ja lisäksi useat suomalaiset vapaaehtoiset käyvät tutustumassa koiriin. Suomalaiset yhdistykset ( esim. Pelastetaan koirat ja Rekku Rescue ) eivät todellakaan anna koiria kenelle tahansa. Koirasta kiinnostuneet haastatellaan perusteellisesti ja on oltava valmis setvimään yhdistyksen kanssa elämäntilanteet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Mikäli yhdistyksen edustaja näkee, että juuri se koira josta soitit ei sinulle sovi, niin sittenpä sinä et sitä saa. Tarkoitus on etsiä koiralle koti, eikä kodille koiraa.
Miksi haluat juuri löytökoiran? Onko sinulla niin paljon kokemusta koirista ja resursseja kunnolliseen kouluttamiseen, että voit ottaa koiran jonka menneisyydessä on saattanut tapahtua kauheitakin asioita? Minulla on Tallinnan tarhalta koira, jota oli entisessä kodissaan hakattu ja pidetty nälässä. Koira on ollut meillä yli neljä vuotta, mutta silti se pelkää edelleen hysteerisesti kovia ääniä ja isoja miehiä. Muistathan, että koiran menneisyydestä voi löytyä asioita, joita ei voi enää korjata.
löytyy kotimaastakin. Kuten juuri tämä "meidän" koiramme. Itse olen aina ihmetellyt, kuinka tuo joutui pois ensimmäisestä kodistaan, niin ihana tapaus on etten minä (eikä anoppi) missään nimessä siitä luopuisi... Siksi epäilenkin että taustalla olisi alkuperäisen omistajan sairaus.
Ap:lle onnea koiran etsintään!
Taitaa olla bordercollien sekoitus. Tästä koirasta ei ole mitään tietoja. Se on ilmeisesti karannut kotoa ei omistajaa löytynyt.
Oli tuolla joitain käytöshäiriöitä voimakkaaseen paimennusvaistoon liittyen, mutta kiltti on ja selvästi lapsiin tottunut. Pitkään mietin kaipaakohan joku jossain tätä koiraa, kun selvästi lapsiperheessä oli ollut. Aika lyhyen aikaa on koirat löytöeläintalolla, kun niille jo etsitään uusi koti. Tämäkin oli löytynyt vielä toiselta paikkakunnalta.
Hyvin on siis mennyt. Koira on tosin nuori ja sen vuoksi oli vielä helppo opettaa meidän talon tavoille.
Miksi haluat juuri löytökoiran? Onko sinulla niin paljon kokemusta koirista ja resursseja kunnolliseen kouluttamiseen, että voit ottaa koiran jonka menneisyydessä on saattanut tapahtua kauheitakin asioita? Minulla on Tallinnan tarhalta koira, jota oli entisessä kodissaan hakattu ja pidetty nälässä. Koira on ollut meillä yli neljä vuotta, mutta silti se pelkää edelleen hysteerisesti kovia ääniä ja isoja miehiä. Muistathan, että koiran menneisyydestä voi löytyä asioita, joita ei voi enää korjata.
Haluaisin vaan auttaa jotain koiraa.
Lisäksi haluaisin "valmiin" koiran. En halua sitä pentuaikaa, jolloin pissailee sisälle ja pureskelee huonekalut
millaisen saa... Harvalla varmasti on yhtä hyvä onni kuin meillä tuon mainitsemani anopin koiran suhteen. Tuo nimittäin oli sikäli "valmis", että oli tullessaan sisäsiisti (vaikka kuten mainitsinkin, asuu lähinnä ulkona), hallitsi perustottelevaisuuden ja luotti ihmisiin. Valitettavan usein vain löytökoiran menneisyys on ollut ankea ja perusluottamusta ihmiseen ei ole syntynyt. Voi olla ahdistusta ja jos jonkinmoista pakonomaista "huonoa" käytöstä. Pahimmassa tapauksessa saat aikuisen koiran, joka ei ole alkuunkaan sisäsiisti, syö huonekalusi eikä luota sinuun pätkääkään.
Jos/kun itse koiran otan niin varmasti etsin jostain pennun. Se sopeutuu nopeasti ja lattioille pissiminen on vain pieni paha, mielellään ne suloisen pennun pissat pyyhkii. Meillä lapsuuskodissani oli aikanaan sekarotuinen koira, jonka otimme pentuna ja mielestäni senkin ottaminen oli tavallaan koiran pelastustoimenpide... Nimittäin tuo oli erään maatalon koiran vahinkopentu, joka annettiin ilmaiseksi ja jos ei kotia olisi löytynyt niin piikille olisi viety (pentueessa oli viisi pentua ja loppujen lopuksi vain kolmelle löytyi koti, loput lopetettiin). Eli jos auttaa haluat niin suosittelen tuollaisen koiran pelastamista. Ainakin täältä maalta näitä edelleen löytyy... Missään nimessä en ole sen kannalla, että sekarotuisia pentuja tehtaillaan ja myydään, mutta noille tapahtuneille vahingoille soisi kaikille rakastavan kodin. Meidän tyttö eli yli 15-vuotisen, voinen sanoa onnellisen, koiranelämän.
Kuljeskeli viikkoja talojen lähistöllä ja viimein saatiin kiinni. Vietiin löytöeläinkotiin, josta käsin omistajaa etsittiin. Kukaan ei koiraa kaivannut ja haimme sen kotiin. Aivan ihana luonteinen nuori tyttökoira. Ihmeellistä, että kukaan ei sitä kaipaillut. Eli meillä vuosia, kunnes vanhuuttaan kuoli.
Koirien turvakoti Tassula,
Helena Kankkunen: 0400 911 221
Sijaitsee Hämeenlinnan lähellä jossain. Sieltä hain oman koirani aikoinaan, ja siskollanikin oli sieltä koira. Hyvin meni, ei mitään ongelmia.