Kokemuksia seurauksista, kun yli 12-vuotias ei halua tavata etävanhempaa

Nuori voi vaatia valvottuja tapaamisia. Kertoo vaan, että ei tahdo tavata valvomatta.

Vanhemman tapaamiset ovat lapsen oikeus ja 12 -vuotias voi olla sitä mieltä, että ei halua tavata. Olen itse töissä lastensuojelussa ja jos nuori ei halua, niin ei halua. En minä ainakaan viranomaisena pakottamaan ala. Etävanhempi miettiköön tykönään miten saisi lapseensa välit paranemaan niin, että tapaamishaluja alkaisi löytyä. 

Yli 12v. saa olla ihan vapaasti tapaamatta, jos niin haluaa. Hassua, että sossut edes alkavat painostaa ketään tapaamaan. Niin, niistä seurauksista. Ei siitä voi seurata yhtään mitään. Jos sossut jatkavat painostusta, tehkää valitus. Ei ole sossujen asia alkaa päättää nuoren puolesta tai kerjäämään sääliä etävanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Yli 12v. saa olla ihan vapaasti tapaamatta, jos niin haluaa. Hassua, että sossut edes alkavat painostaa ketään tapaamaan. Niin, niistä seurauksista. Ei siitä voi seurata yhtään mitään. Jos sossut jatkavat painostusta, tehkää valitus. Ei ole sossujen asia alkaa päättää nuoren puolesta tai kerjäämään sääliä etävanhemmalle.

Heh, me haettiin äidilleni lähestymiskielto ja tämä meni lastensuojeluun itkemään.

Sieltä yritettiin painostaa meitä, siis koko perhettä, tapaamisiin. Ihmisen kanssa jolla siis laajennettu lähestymiskielto ja joka oli todistetusti stalkannut lapsiamme.

Kyllä ihmettelen miten helposti siellä voi kuka vaan käydä tarinoimassa.

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Olin 14v., kun "isäni" tappoi pikkusisarukseni ja äitipuoleni. En ollut muutenkaan tavannut sitä vuosiin kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ehkä vuoden kuluttua, siis vankilassaoloaikanaan, jotain kautta(en muista ihan tarkkaan) alkoi tulla pyyntöjä häneltä, että hän haluaisi tavata minua. Hän siis hoiti asiaa sosiaalityöntekijöiden kanssa ja he äitini kanssa. Minuun ja äitiini yritettiin vedota, että hänellä on niin kova ikävä minua, jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden, voidaan järjestää tapaamiset minun ehdoillani ja niin edelleen.

Tätä jatkui ajoittain ehkä noin vuoden verran. Äiti ei koskaan minua niihin mitenkään painostanut, koska hän nyt tietty oli lähinnä huolissaan, mutta sanoi kyllä, että voin, jos itse haluan. Yllättävää kyllä, en koskaan suostunut noihin tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

Lapsen etu tulee olla ensisijainen. Lapsen edun arvioimisessa lapsen omien kokemusten, mielipiteen ja toiveiden tulisi olla keskiössä. Se on paljon tärkeämpi elementti kuin yleisen tason ajatus siitä, että lapselle on parasta se, että hänellä on läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Valitettavasti tämä ajatus ei ole yleistettävissä. Jokainen aikuinen ei kykene rakentamaan läheistä suhdetta kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

2 § (8.2.2019/190)

Tapaamisoikeus

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.

Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.

Tuota siinä ajetaan takaa. Lastensuojelu toimii lakien varassa, jonka takia kaikkien päätöksien tulee pohjautua niihin ja siksi nämä asiat ei ole ihan mustavalkoisia... Mutta tottakai lasta kuunnellaan ja lapsen mielipiteillä on painoarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Yli 12v. saa olla ihan vapaasti tapaamatta, jos niin haluaa. Hassua, että sossut edes alkavat painostaa ketään tapaamaan. Niin, niistä seurauksista. Ei siitä voi seurata yhtään mitään. Jos sossut jatkavat painostusta, tehkää valitus. Ei ole sossujen asia alkaa päättää nuoren puolesta tai kerjäämään sääliä etävanhemmalle.

Yli 12 vuotiasta tulee kuulla ja se ei ole = että saisi päättää

Ei oo pakko tavata jos ei tahdo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

Lapsen etu tulee olla ensisijainen. Lapsen edun arvioimisessa lapsen omien kokemusten, mielipiteen ja toiveiden tulisi olla keskiössä. Se on paljon tärkeämpi elementti kuin yleisen tason ajatus siitä, että lapselle on parasta se, että hänellä on läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Valitettavasti tämä ajatus ei ole yleistettävissä. Jokainen aikuinen ei kykene rakentamaan läheistä suhdetta kehenkään.

Jos kerran laki sanoo että 12-vuotias päättää, miksi siihen tarvitaan enää jotain sossuja hääräämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

Lapsen etu tulee olla ensisijainen. Lapsen edun arvioimisessa lapsen omien kokemusten, mielipiteen ja toiveiden tulisi olla keskiössä. Se on paljon tärkeämpi elementti kuin yleisen tason ajatus siitä, että lapselle on parasta se, että hänellä on läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Valitettavasti tämä ajatus ei ole yleistettävissä. Jokainen aikuinen ei kykene rakentamaan läheistä suhdetta kehenkään.

Jos kerran laki sanoo että 12-vuotias päättää, miksi siihen tarvitaan enää jotain sossuja hääräämään?

Heidän pitää arvioida, onko lapsen mielipiteeseen vaikutettu eli perustuuko se hänen omiin kokemuksiinsa. 

Koskaan ei kuitenkaan epäillä alkoholisoituneen, pitkäaikaistyöttömän vanhemman kertomuksia, tunneilmaisua, väitteitä tai mitään muutakaan. On ainoastaan upeaa, kun mies kertoo, että ikävöi ja rakastaa. Vaikuttavuutta ei vähennä sekään, kun nuori kahdenvälisesti (tai kolmen, jos on kaksi työntekijää) itkua pidätellen kertoo uhkailusta, känniriehumisista ja pelkäämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 12v. saa olla ihan vapaasti tapaamatta, jos niin haluaa. Hassua, että sossut edes alkavat painostaa ketään tapaamaan. Niin, niistä seurauksista. Ei siitä voi seurata yhtään mitään. Jos sossut jatkavat painostusta, tehkää valitus. Ei ole sossujen asia alkaa päättää nuoren puolesta tai kerjäämään sääliä etävanhemmalle.

Yli 12 vuotiasta tulee kuulla ja se ei ole = että saisi päättää

Sitä vastoin väkivaltainen vanhempi, jota väkivallaton on aikanaan paennut saadakseen perheen turvaan saa päättää yhdessä häntä (väkivaltaista) uskovan sosiaalitoimen ja oikeuslaitoksen tuella.

Jos nyt vaikka puolustaisit lastasi? Sanot, että ei tarvitse nähdä. Lapsesi saa myös ilmaisen oikeusavun, jos sellaista tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kai pyritään siihen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Sen vuoksi siitä jankataan, että näiden virallisten päätösten vakavuus olisi muutakin kuin hetken mielijohde tai toisen vanhemman toive(ei puhtaasti lapsen toive)... Niin paljon on vieraannuttamista, että ihan sokeasti ei voi luottaa siihen, että lapsen etu on olla tapaamatta toista vanhempaansa.

Tässäkinhän ajetaan vain isän oikeuksia.

Lapsen etu tulee olla ensisijainen. Lapsen edun arvioimisessa lapsen omien kokemusten, mielipiteen ja toiveiden tulisi olla keskiössä. Se on paljon tärkeämpi elementti kuin yleisen tason ajatus siitä, että lapselle on parasta se, että hänellä on läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Valitettavasti tämä ajatus ei ole yleistettävissä. Jokainen aikuinen ei kykene rakentamaan läheistä suhdetta kehenkään.

Jos kerran laki sanoo että 12-vuotias päättää, miksi siihen tarvitaan enää jotain sossuja hääräämään?

Näytä lain kohta, jossa sanotaan että 12v saa päättää?

oma moka!

Lapsi voi tallentaa kännykkäänsä, jos on itse läsnä tilanteissa, ääntä ja videomateriaalia, jos epäilee rikosta (henkinen pahoinpitely) tai se yritystä. Aika luuserin kanssa olet lapsen tehnyt.

Äitini oli väkivaltainen ja arvaamaton, vietti hyvin epämääräistä elämää, joten Isäni sai huoltajuuteni erossa.
12v täytettyäni en enää halunnut tavata äitiäni, joka veti tietenkin martyyrinviitan ylleen ja sai sossuntädit puolelleen. Minua yritettiin painostaa tapaamisiin ja pelkojani vähäteltiin, mm. tappouhkaus olisi pitänyt kuulemma päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska "ei se kuitenkaan mitään semmoista tekisi, miettisit nyt. Sehän on sentään sun äiti!"
Kieltäydyin vaan sitkeästi tapaamasta ja lopulta antoivat periksi.

Neuvo lastasi vain päättäväisesti pitämään päänsä, eivät voi pakottaa tapaamisiin vasten hänen tahtoaan, sanoi etä ja sossu mitä hyvänsä.

Lastensuojelulla ei ole mandaattia ottaa mitään kantaa huoltajien tapaamisasioihin. Nämä sovitaan lastenvalvojalla tai viime kädessä käräjäoikeus päättää. Lastensuojelu voi vain sanoa, että jos on olemassa sopimus, sitä sitä kait on noudatettava tai haettava muutosta joko lastenvalvojalta tai käräjäoikeudesta. 12 vuotias saa kertoa kantansa ja käytännössä yksikään käräjäoikeus ei päätä, että lapsen olisi pakolla tavattava etävanhempaansa. Lasta ei myöskään kukaan väkivakolla retuuta vanhempaa tapaamaan.