Oletko koskaan harkinnut järkiavioliittoa?

Halusin lapsen, työkaverini veli tarvitsi kansalaisuuden.

Monta kertaa. Itse rakastuin aina pelimiehiin, jotka loppujen lopuksi kohtelivat minua huonosti. Minusta tykkäsi moni kunnollinen mies. Mietin monesti, että sanoisin kyllä jollekin heistä. En kuitenkaan tehnyt niin, koska ajattelin, etten olisi pystynyt antamaan heille sellaista välittämistä, jonka he ansaitsivat.

En todellakaan! En näe mitään järkeä avioliitossa enkä avoliitossa, miksi sellaista siis haluaisin?

Minulla on kaikki mitä haluan ja tarvitsen omasta takaa, ja mitä ei ole hankin sen.

En näe yhtäkään järjellistä syytä sitoa itseäni yhtään kehenkään. Olisi mukava kuulla minkälaisia järkisyitä muut kokee sellaisessa olevan?

Todellakaan en niin tyhmä ole että elämääni alkaisin turmella jollakin niin typerrällä, ei kiitos.

Elämme vuotta 2022, naiset on vapaita ja omillaan toimeen tulevia. Ei sellaista "järkisyytä" löydy jolla tämän vapauteni pois antaisin.

Oltiin erään miehen kanssa todella läheisiä ystäviä. Meillä oli samanlaiset arvot ja todella vahva luottamus puolin ja toisiin, mutta ihastuminen tuntui yhtä mahdottomalta kuin omaan veljeen. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja kun tehtiin monenlaista projektia, oltiin aivan saumaton työpari.

Haaveiltiin molemmat isosta perheestä. Viihdyttiin niin hyvin yhdessä, että ruettiin pohtimaan järkiavioliittoa. Sovittiinkin, että jos kumpikaan ei löydä kumppania, voitais sitten myöhemmin solmia järkiavioliiton ja perustaa perhe. Tää oli ihan hullu ajatus ja naurettiin tälle, eikä kerrottu tästä kellekään.

Tarpeeksi kun jatkettiin tän tyypin kanssa yhteisiä projekteja, niin lopulta ne tunteet kuitenkin hiipi mukaan ja rakastuttiin korviamme myöten, ja saatiin heittää suunnitelmat järkiavioliitosta. Nyt eletään ihanassa rakkausavioliitossa ja odotetaan kolmatta lasta On tää siinä mielessä puoleksi järkiavioliitto, että järjellä tiedettiin valmiiksi, että homma tulee toimimaan erittäin hyvin vaikka rakkaus välillä haalenisi😄

Mutta pysyykö järki tallella järkiavioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta pysyykö järki tallella järkiavioliitossa.

Ei välttämättä.

SIllloinhan puhutaan hyödyistä.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin erään miehen kanssa todella läheisiä ystäviä. Meillä oli samanlaiset arvot ja todella vahva luottamus puolin ja toisiin, mutta ihastuminen tuntui yhtä mahdottomalta kuin omaan veljeen. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja kun tehtiin monenlaista projektia, oltiin aivan saumaton työpari.
Haaveiltiin molemmat isosta perheestä. Viihdyttiin niin hyvin yhdessä, että ruettiin pohtimaan järkiavioliittoa. Sovittiinkin, että jos kumpikaan ei löydä kumppania, voitais sitten myöhemmin solmia järkiavioliiton ja perustaa perhe. Tää oli ihan hullu ajatus ja naurettiin tälle, eikä kerrottu tästä kellekään.
Tarpeeksi kun jatkettiin tän tyypin kanssa yhteisiä projekteja, niin lopulta ne tunteet kuitenkin hiipi mukaan ja rakastuttiin korviamme myöten, ja saatiin heittää suunnitelmat järkiavioliitosta. Nyt eletään ihanassa rakkausavioliitossa ja odotetaan kolmatta lasta On tää siinä mielessä puoleksi järkiavioliitto, että järjellä tiedettiin valmiiksi, että homma tulee toimimaan erittäin hyvin vaikka rakkaus välillä haalenisi😄

Tämä oli siis ilmeisesti ap:n kirjoittama?

En, koska näen ylipäänsä avioliiton aivan järjettömänä asiana.
Haluan olla rakastamani ihmisen kanssa, en naimisiin.

Tavallaan, mutta en koskaan halunnut edes seurustella. Ei siis ole tarvinnut tosissaan miettiä minkäänlaista avioliittoakaan. 

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin erään miehen kanssa todella läheisiä ystäviä. Meillä oli samanlaiset arvot ja todella vahva luottamus puolin ja toisiin, mutta ihastuminen tuntui yhtä mahdottomalta kuin omaan veljeen. Vietettiin paljon aikaa yhdessä ja kun tehtiin monenlaista projektia, oltiin aivan saumaton työpari.
Haaveiltiin molemmat isosta perheestä. Viihdyttiin niin hyvin yhdessä, että ruettiin pohtimaan järkiavioliittoa. Sovittiinkin, että jos kumpikaan ei löydä kumppania, voitais sitten myöhemmin solmia järkiavioliiton ja perustaa perhe. Tää oli ihan hullu ajatus ja naurettiin tälle, eikä kerrottu tästä kellekään.
Tarpeeksi kun jatkettiin tän tyypin kanssa yhteisiä projekteja, niin lopulta ne tunteet kuitenkin hiipi mukaan ja rakastuttiin korviamme myöten, ja saatiin heittää suunnitelmat järkiavioliitosta. Nyt eletään ihanassa rakkausavioliitossa ja odotetaan kolmatta lasta On tää siinä mielessä puoleksi järkiavioliitto, että järjellä tiedettiin valmiiksi, että homma tulee toimimaan erittäin hyvin vaikka rakkaus välillä haalenisi😄

Tämä oli siis ilmeisesti ap:n kirjoittama?

Joo, allekirjoitus unohtui.
-ap

En. En harkitse edes rakkausavioliittoa, avoliitto rakastamani miehen kanssa riittää. En keksi yhtäkään syytä, miksi olisin järkiliitossa tai -suhteessa jonkun kanssa. Asumiskulut ovat pienemmät, kun asuu toisen kanssa, totta. Ennen nykyistä avoliittoani asuin kuitenkin yli 20 vuotta yksin eivätkä asumiskulut olleet minulle ongelma. Olen sen verran introvertti, että en edes haluaisi kämppistä, ellen rakastaisi kyseistä ihmistä.

Lapseni olen jo tehnyt ja jos olisin nuorempi ja haluaisin lapsia eikä kohdalle osuisi ihmistä, johon rakastun, niin keinohedelmöitys tai kumppanivanhemmuus olisivat nykyisin ihan mahdollisia ratkaisuja.

Seksitarpeeni olen hoitanut ennenkin pitkän sinkkujakson aikana FWB-suhteessa. Kondomia siinä ei voi jättää pois, mutta kun on suurimman osan elämäänsä harrastanut seksiä kumin kanssa, niin eipä sitä koe ongelmaksi.

Apua, välittämistä ja huolenpitoa saan ystäviltä ja lähisukulaisilta. Ja tietysti ostamalla palveluja. En itse ole mikään erityisen käytännöllinen ihminen, mutta silloin kun on tullut jotain, mitä en itse osaa eivätkä ystävät ole päässeet apuun, niin sen on voinut ostaa. Oli kyse sitten muutosta tai renkaiden vaihdosta autoon.

Ihan mielenkiinnolla kuulisin, miksi joku harkitsee järkiliittoa, mitä hän uskoisi sitä saavansa. Itselleni se ei olisi optio, vaikka nykyinen liitto päättyisi.

En. En ylipäätään näe avioliitossa mitään järkeä. Haluan kyllä viettää loppuelämäni rakastamani ihmisen kanssa, mutta en siihen avioliittoa tarvitse. Jos ei edes rakasta niin mikä järki siinä avioliitossa siiten on? 

Nyt kun samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin, olen miettinyt että jos menisin naimisiin naapurin 90-v äijän kanssa perinnön toivossa. Muuten asuisin oman tyttöystäväni luona, mutta perisin sitten naapurin äijän.

Tämä on varmaan aika vanhanaikaista, mutta ajattelen, että lasten hankinta ja yhdessä asuminen kuuluvat avioliittoon. Voisin solmia avioliiton ilman romanttista rakkautta pelkkään kunnioitukseen, lähimmäisenrakauteen ja luottamukseen perustuen, jos löytäisin luotettavan kumppanin ja kokisimme molemmat tarvetta perustaa perheen.